Kullervo | Page 2

toivois sit??
UNTO. Mutta eip? suonut onni mulle perillist? ainoaa.
ILMARI. Sulle verinen kohtalo pojan antoi, veljesi Kalervon pojan, jota is?n k?dell? hoitaa taidat.
UNTO. T?t? pedon siki?t? lapsenani pit?isin? H?n huoneeni kauhistus on, ei ket??n h?n v??j??, vaan kaikkia uhaten kohtelee; sill? eip? k?y h?nest? pilaa tehd?, koska on h?n joltain peikolta peloittavan voiman saanut. Kovasti itsi?ni syyt?n, ett? kerran h?nt? armahdin enk? surmannut h?nt? ynn? sukunsa kanssa. Nyt en mieli en??n k?si?ni vereen ryvett??, sit? en mieli tehd?.
ILMARI. Koska n?in loukkaus-kives h?n on, niin miksi et h?nt? luotas saata? Myy poika minulle, min? paimenta olen vailla ja t?m?nmoisen juuri tarvitsisin.
U:N EM?NT? (tulee huoneesta). Tule vieraaksemme, sepp? Ilmari, ja el? ohitsemme k?y.
UNTO. Asiaa tuumailla tahdon.--Mutta astu kattoni alle, Kalevan poika! (Unto, Ilmari ja U:n em?nt? menev?t huoneesen. Kullervo tulee ja viskasee kirveen olaltansa).
KULLERVO (yksin). Kasken kaa'annasta tulen; mutta mit? siit?? Oi! olisivat kaikki puut yksi puu, kaikki kirveet yksi kirves, niinkuin tarina kertoilee, ja min? kirveell? ankaralla t?m?n taivaskorkean tammen kaataa saisin, niin tiet?isinp? mit? kohden.--Vereni polttaa t?n?p?n?, ja mieleni riehuu koska is?ni velje? muistelen. Unto, kuinka kauvan povessani s??stelen sua kohtaan vihani tulta?--Mutta kohta sen teen, teen koston ty?n, koska sovittaa vaan aika, ett? kerralla kaiken perhees surmata taidan, niinkuin Kalervon perheen menetit sin?. Is?ni ja emoni murhasit, poikansa orjaksi teit ja otsaansa poltit merkin, josta h?pe? ja kirous paistaa. (Kimmo tulee). Tuossa tulee orjakumppanini, Kimmo. Kimmo!
KIMMO. Mit? tahtoo Kullervo?
KULLERVO. N?etk? t?t? merkki??
KIMMO. N?etk?s t?t?, joka t?ss? keskell? otsaani irvist??? Sinullepa se ylemm?s on painettu, ett? keltaiset kiharas sen peitt?? taitaa, mutta t?m? t?ss? n?kyy aina niinkuin pilkku h?r?n ottikossa.
KULLERVO. Siin?, miss? miehuus loistaa, istuu meill? t?m? variksen-jalka ja polttaa meit? ijankaikkisesti, polttaa viel? Tuonen maassa.
KIMMO. Orjia olemme, ikeen alle meid?t notkisti kova onni.
KULLERVO. Ei iest? yht??n, mies.--Mutta miksi meit? surman p?iv?n? armahtivat, koska h?vitettiin is?ni huone ja sen asujamet, paitsi me. Jospa miekka meid?tkin silloin kaatanut olis!
KIMMO. Unto, kenties, asiaa ei en??n verisemm?ksi tehd? tahtonut.-- Muistatko t?t? kauheata p?iv???
KULLERVO. Niinkuin muistelee polvenkorkuinen poika. Synke?t ajat olivat, kaksi velje? sillon toinen toistaan verisesti vainoivat.
KIMMO. Ensinp? Unto eripuraisuuden siemenen kylvi ja viha kiihtyi vimmatusti, kunnes miekan melskeiss? verta laskettiin. Mutta viimein, salaa niinkuin haukka, karkasi Unto joukkonensa is?s huoneen p??lle ja surmasi Kalervon perheen. Toki j?tti h?n meid?t, jotka viel? kovempi onni orjuuteen heitti; mutta eip? meist?k??n sillon Kalma kaukana ollut. Muistatko, mies, kuinka pienn? poikana sin? sillon kuumassa melakassa itses k?ytit?
KULLERVO. Se jo muistostani on kadonnut.
KIMMO. Koska ottelu kiivain oli, niin v?kisin itses emosi k?sist? irti riistoit ja rynt?sit tappelijain sekaan, jossa kova vaara is??si uhkailevan n?kyi, mutta tuskin ehdit miekkain vinkunan ennenkuin kaaduit.
KULLERVO.. Seisoinpa sillon l?hell? Tuonen rantaa, mutta kiukkuinen kohtalo mun takaisin veti n?it? p?ivi? n?kem??n. Tapahtuipa niin; mutta h?vitt?j?? kohtaan koston vannonut olen. Kuoleman ja tulen heid?t menett?m?n pit??, ja ??nett?myytt? ymp?ri entist? Untolaa elk??n h?mment?k? muu kuin huuhkain k?he?ll? huudollansa.
KIMMO. Vaiti huuhkaimen huudosta. Sit? muistellessa l?pi ruumiini v?ristys k?y.
KULLERVO. Sinua kamoittaa kurjan linnun ??ni?
KIMMO. Malta! Koska kohtalomme yhteinen meid?t niinkuin veljiksi tehnyt on, niin asian sulle kertoa tahdon. Kuule, mit? sanon: min? murhamies olen.
KULLERVO. Oi Kimmo, mit? ilmoitat!--Mutta mille tuntuu murhamiehen? olla?
KIMMO. Kullervo! kuumasti syd?n povessa tytkyy, muisto riutuu ja elon kirkas p?iv? ehtooksi k?ynyt on.
KULLERVO. Jotain t?m?nkaltaista siin? tilassa kuvaillut olen ja arvellut mit? tekisin.--Mutta kenen kalmanhaisu sinua vaivaa?
KIMMO. Er??n Untolaisen; sill? n?iden kahden veljen vihan t?hden moni itsellens? toimitti pikimustan syd?mmen; min? my?skin osani sain, ja n?in oli tapaus: ?skenp? Unto miehinens? pahoin is?s karjan riist?nyt oli, huhtansa polttanut, laihon juuri ter?? tehdess? ja kivisteliv?t mielt?ni n?m?t rosmoty?t, ett? kostaa tahdoin ja pianpa toivoni t?yttyi my?s.--Mets?ss? k?ydess?ni er??n Unnon miehen kohtasin ja paikalla vasamani l?pi selk?ns? ammuin, ett? k?rki ulos rinnasta tunki. Kiljahtaen kaatui h?n ja vereens? nukkui, mutta suohon ruumiinsa hautasin ja haudan sammaleilla peitin. Mutta tehdess?ni t?t? lenteli ymp?rill?ni huuhkain, ilke?sti huudellen, ja senp? t?hden kamoittaa mua viel? t?m?n linnun ??ni. Sill? olenpa katala mies ja muistelen levottomuudekseni, mit? tehnyt olen, vaikka tied?n, ettei k?y sit? parantaa.
KULLERVO. Teit sillon salamurhan, mies!
KIMMO. T?m? j??k??n t?h?n; mutta kuule varoitukseni: k?tes verest? s?ilyt? ja koston tuumat aivostasi poista; melkein aina ty?t?ns? kostaja katuu, mutta katumuksensa on my?h?.
KULLERVO. Malta: miten el?? t?ss? palvellen sukuni surmaajata?--Mutta Unnolle ei toki hy?ty? ty?st?ni oleman pid?, sill? orjana en h?lle siivosti askartele, vaan ylpe?sti t?ss? ymp?rill? k?yskelen ja katselen muiden raatamista ja vaiti olen. Mutta t?m? sappea tekee, polttaa vertani ja silm?t p??st?ni puhkaista tahtoo. Juuri niin, Kimmo, mutta mit? hankkisi mies? Karkaisinko? Mutta merkityn orjan vangitsevat ja omistajansa k?teen tavaran j?lleen tuovat. Rupeisinko rosmoksi, mets?n vallattomaksi pojaksi? Talven kylmyys rosmon metsist? pakoittaa. Emmeh?n taida siell? eleskell? sek? kes?t ett? talvet, niinkuin sinipiiat Havulinnan liepehill?? Mutta orjanako t?ss? Unnon sarkaa kaivaisin sek? sateessa ett? p?iv?n kuumassa paisteessa? Kiusa ja kuolema! Mutta taasen t?ss? verkastella n?in ja ajan juoksua katsahdella poven halkaista tahtoo ja tukehuttaa vihaisen mielen. Kimmo, oletko vangista vuoressa kuullut? On ter?svuori, joka tuhansia penikulmia korkeuteen kohoaa, tuhansia tunkee syvyyteen