Kullankaivajat ja indiaanit | Page 7

Pedro, j?tti telttansa samassa tuokiossa kuin toinen k?mpi ulos siit? vankkurista, jossa oli y?ns? viett?nyt. Henry oli puettuna englantilaiseen mets?styspukuun, joka soveltui h?nelle oivallisesti, ja mets?styslaukku hartioilla sek? kaksipiippuinen pyssy k?dess??n h?n n?ytti enemmin valmistuneelta ahdistamaan fasaaneja rajoitetulla mets?stysalueella tai mets?kanoja eurooppalaisella arolla, kuin ett? olisi voinut vastustaa el?imi?, jotka kenties eiv?t olleet niink??n vaarattomia.
Mit? gambusinoon tuli, oli h?n puettu niinkuin edellisen?kin p?iv?n? ammattitoveriensa omituiseen pukuun, mutta oli varustanut itsens? oikein hyv?piippuisella tuliluikulla ja jonkunlaisella pienell? lyhyell? miekalla, jota t??ll? kutsutaan machete tai joskus cortante.
Koska kaikesta jo edellisen? iltana oli sovittu, lausuivat mets?miehet toisillensa ainoastaan ?hyv?n p?iv?n? ja meniv?t sitte hankkimaan itsellens? v?h?n aamiaista. Kohta ojensi heille muutama kullankaivajan vaimo kupin suklaata sek? _tortilla enchiladan_, puhutellen heit? muutamilla yst?v?llisill? sanoilla. He joivat kiireesti suklaansa, haukkasivat muutaman suunt?yden ?sken mainituita maissikakkuja, kuivia ja kovia kuin nahkaa, mutta v?ltt?m?tt?m?sti kuuluvia kaikkiin meksikolaisiin aterioihin, sek? hiipiv?t sen per?st? ??nett?min? korralin ulkopuolelle.
Pedroa vaivasi suurempi malttamattomuus p??st? matkalle, kuin asianlaita vaatikaan. Aivan varmaan tosin l?ytyi tuolla Salaper?isell? vuorella h?nen t?h?n saakka yksin?ns? tuntema alkamiskohta siihen aarnioon, jonka edellisill? tutkimusretkill?ns? oli l?yt?nyt. Mutta aivan n?ht?v?sti tuotti h?nelle levottomuutta ja sielun h?iri?t? joku toinen ajatus. H?n oli synkk? ja hajamielinen sek? vaipui ajatuksiinsa ja oli ??neti. Henry seurasi h?nt? sanaa sanomatta.
Nouseminen Salaper?iselle vuorelle alkoi melkein heti, kun olivat leirist? l?hteneet. T?m? oli ainoastaan mahdollista kiipe?m?ll? yl?s uomaa my?ten, jonka oli kovertanut vesi ylh??ll? kukkulalla olevasta l?hteest?, joka joskus myrskyisin? talvina sai aikaan varsinaisen vesiputouksen. T?m? oli kuivana vuoden aikana kivisen? juopana, jonkunlaisena halkeamana kalliossa ja nousi melkein kohtisuoraan tasangolta huipulle kahden mahdottoman kivimuurin v?litse. Sen keskess? juoksi puro, joka t?t? nyky? ei ollut muuta kuin vesiviiru.
?Uh! Ennen tahtoisin kiivet? nuoraportaita yl?s!? sanoi Henry.
?Kielt?m?tt? on tuo rahtusen vaivaloista,? vastasi Pedro, ?mutta se on ainoa keino, miten voi p??st? tasangolle.?
?Eik? l?ydy mit??n muuta tiet? toisessa paikassa??
?Ei v?hint?k??n. Kaikilta muilta puolilta ei vuori ole muuta kuin ??ret?n muuri, jonkunlainen linnoitus, joka on syntynyt jonkun luonnon oikun kautta, kaikilta tahoilta ?kkijyrk?nteitten puolustamana, joiden p??lle ainoastaan linnut voivat p??st?. Eiv?t edes antiloopitkaan voi niist? kiivet? ja jos tapaamme sellaisia tuolla ylh??ll?, niin ovat ne joko siell? syntyneet, tai ovat t?t? tiet? kavunneet sinne.?
?T?m? on todellakin tie vuohille, virkkoi Henry, joka oli huvitettu siit?, ett? kivet vy?ryiv?t h?nen jalkojensa alla. ?On astuttava puolelle ja toiselle ja syrj?kariin ettei vieri takaisin.?
?Varokaa itse?nne, sennorito!?[1] huusi Pedro, kun n?ki, ett? seuralaisensa varomatta astui py?riville kiville. ?Varokaa, pienemm?nkin kiven vy?ryminen voi saattaa suuremmankin liikkumaan paikoiltansa, ja jos n?m? kiviharkot vy?ryisiv?t jalkojenne alta, voisivat ne kimmota alas leiriin saakka ja siell? m?s?ksi murtaa jonkun.?
[1] Nuori herra.
Nuori mies vaaleni, kun ajatteli mit? olisi voinut seurata h?nen varomattomuudestaan.
?Rauhoittukaa,? sanoi gambusino. ?Jos joku onnettomuus olisi tapahtunut, olisimme kyll? sen kuulleet?.
?Voi, kuinka te minua s?ikytitte,? sanoi Henry. ?Mutta teill? on oikein, pit?? askeleitansa varoa?.
Nousemista jatkettiin siis verkemmin.
Verrattain lyhyen ajan kuluessa, sill? heill? oli tuskin enemm?n kuin viidensadan jalan korkeus kiivett?v?n? tulivat mets?st?j?t solatien yl?puolelle ja olivat silloin tasaisella alueella, jossa kasvoi puita.
K?velty?ns? tasangon halki noin kaksi tai kolmesataa metri?, tulivat he aukeaman suuhun mets?ss?. Kun meksikolainen k?vi aukeamaan, huudahti h?n: ?_El ojo de agua!_?
T?t? nimityst?, ?veden silm?,? k?ytt?v?t meksikolaiset l?hteest? yleens? tai ainakin siit? paikasta, jossa l?hde kuohuu yl?s maasta. Henrylle oli t?m? runollinen nimitys tuttu, ja h?n ymm?rsi heti mit? seuralaisensa tarkoitti. Mets?aukon keskelt? tuli vesi kihisten, kirkkaana kuin kristalli, kallion halkeamasta ja muodosti pienen ympyri?isen s?ili?n, mist? se puro alkoi, joka sy?ksyi j?rveen, ja jota mets?st?j?t olivat seuranneet t?h?n asti.
Gambusino otti h?r?n sarven, joka h?nell? oli mukanansa ja kumartui l?hdett? kohden.
?Minun on mahdoton vastustaa kiusausta,? virkkoi h?n. ?Huolimatta siit? suuresta vesim??r?st?, jonka eilen join, n?ytt?? kuin en koskaan voisi janoani sammuttaa.?
H?n t?ytti ja tyhjensi sarven tuokiossa.
[Kuva: H?n t?ytti ja tyhjensi sarven tuokiossa.]
?_Delicioso!_? (suloista) huudahti Pedro ja t?ytti sen uudestaan.
Henry seurasi h?nen esimerkki??n, mutta se pikari, jonka h?n kaivoi esille mets?styslaukustaan, oli puhdasta hopeaa. Juoma-astiat kullasta ja hopeasta eiv?t suinkaan ole harvinaisia Sonoran aarnion omistajille.
Siin? silm?nr?p?yksess? kuin aikoivat l?hte? liikkeelle uudelleen, kuulivat he siipien suhinaa ja n?kiv?t mets?n avonaisen paikan reunassa joukon suuria h?yhenill? varustettuja olentoja, jotka tallustelivat aivan rauhassa toinen toisensa per?st? taivuttaen kaulojansa niell?kseen jonkun hy?nteisen tai noukaistakseen hein?n korren. Ne olivat _guajaloteja_, joista Pedro oli puhunut ja muistuttivat niin paljon sukulaisiansa kanatarhassa, ett? Henry ilman vaikeutta tunsi ne samalla kuin huomasi ne niiden heimolaisia paljoa kauniimmiksi.
Vanha kukko oli jonon etunen?ss?. Se ojentelihe juhlallisesti hyvin ylpe?n? komeasta ruumiinrakennuksestaan ja loistavasta h?yhenpuvustaan, joka nousevan auringon s?teitten valaisemana heijasti kaikkia sadekaaren v?rej?.
?kki? se kohotti p??ns? ja p??sti levottoman ??nen. Liian my?h??n. Nelj? laukausta kuului melkein yht? haavaa ja vanha kukko makasi ojona maassa kolmen seuralaisensa kanssa. Toiset lensiv?t hirve?sti kirkuen ja sellaisella siipien r?min?ll?, ett? olisi luullut puimakoneen olleen k?ym?ss?. Ne luultavasti ensi kertaa olivat tekemisiss? sellaisten murhakoneitten kanssa.
?Emmeh?n ala niink??n huonosti, vai mik? on teid?n mielenne, don Henrique,? virkkoi gambusino.
?Min? tahtoisin vaan jatkaa,? vastasi Henry, joka kyll? tiesi, ett? h?nen yst?v?tt?rens? Gertrudes panisi korkeata arvoa guajalotein kauneille h?yhenille. ?Mutta mit?