Kullankaivajat ja indiaanit | Page 5

tiet?? sen, eiv?t olisi lepoa ajatelleetkaan. He olisivat heitt?ytyneet villien hevosiensa selk??n ja nuolen nopeudella rient?neet Salaper?iselle vuorelle.

Kolmas luku.
Vihdoinkin vett?.
Sill? aikaa ja suuria vastuksia kohdaten, monella ruoskan ly?nnill? ja alituisilla huudoilla _Anda mula maldita!_ (?Astu p??lle, kirottu muuli!?) l?hestyiv?t v?syneet kullankaivajat vuorta. He kulkivat enemm?n matelemalla kuin astuen, sill? muulit, jotka olivat heikontuneet pitk?llisest? veden puutteesta, eiv?t en?? jaksaneet vet?? raskaita vankkureja ja kuormajuhdat horjuivat kuormiensa alla.
Kun kullankaivajat n?kiv?t vuoren siit? paikasta, johon Pedro oli pys?htynyt, oli heill? sama ajatus kuin Robert Tresillianillakin. He luulivat, ett? oppaansa erehtyi, kun kahdeksikymmeneksi peninkulmaksi arvosteli j?lell? olevaa matkaa. Miehet, jotka kuten kullankaivajat viett?v?t el?m?ns? maan alla, tai kuten merimiehet vesill?, ovat hyvin huonoja arvostelemaan kaikkea mit? tapahtuu maan pinnalla. Mutta ne, jotka johtivat matkuetta, muulin ajajat ja muut, tiesiv?t aivan hyvin, ettei gambusino heit? pett?nyt.
Kaikki tulivat kohta samaan johtop??t?kseen. Kun olivat tunnin verran matkailleet, eiv?t he arvelleet tulleensa vuorta l?hemm?ksi ja toisen tunnin kuluttua v?limatka tuskin n?kyi v?hentyneen.
P?iv? ei ollut viel? lopussa, kun he tulivat niin l?helle vuorta, ett? selv?sti voivat huomata kaikki sen yksityiskohdat ja tarkoin eroittaa sen ulkopiirteet.
T?m? vuori esiytyy silmien eteen ??rett?m?n suurena katafalkkina; se on muodoltansa pitkulainen, mutta huippu ei kule yhten? ainoana suorana viivana, sill? tuota vaakasuoraa viivaa katkoo alituisesti puut, joitten varjokuvat kohoten milloin ylemm?s, milloin matalammaksi j??den, kuvastuvat taivaan sinist? taustaa vasten. Merkillist? kyll? n?ytt?? se olevan leve?mpi huipusta kuin juurelta. Sen ulkoasu ei tarjoo mit??n synkk??, koska nuo lukemattomat rotkot sen sivuilla ovat peitetyt vihreydell?, miss? vaan k?mmenenk??n ala maata on antanut kasvien juurille tilaa.
Salaper?inen vuori sijaitsee melkein pohjoisesta etel??n. Se on v?hilleen nelj? peninkulmaa pitk? ja enemm?n kuin peninkulman levyinen, jota vastoin sen korkeus on noin viisi sataa jalkaa. Se on tosin v?h?inen korkeus vuorelle, mutta tarpeeksi korkeutta on sill? kumminkin ett? saa kunnian kantaa vuoren nime? n?ill? ??rett?mill?, avaroilla autioilla, joilla ei ole kilpailijana mik??n sierra eik? edes mink??nlaista vaaraa, ja joilla se kohoaa aivan yksin?isen?, eksyneen? ja ik??nkuin kadotettuna er?aavikon keskelle.
-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
?Mill? puolella sijaitsee j?rvi, sennor Vicente?? kysyi Robert Tresillian, joka aina pysyi matkueen etup??ss? don Estevanin ja gambusinon rinnalla. ?Etel?isell??, vastasi viimeksi mainittu, ?ja se on meille onneksi, sill? muuten olisi meill? v?hint?in kymmenen peninkulmaa j?lell?.?
?Mitenk?! Min? luulin, ett? koko vuori ei ollut nelj?? peninkulmaa pitempi.?
?Se on totta, sennor, mutta ala, joka ymp?r?i sit?, on peitetty kalliolohkareilla, joitten yli emme voisi ajaa vaunujamme. Min? otaksun, ett? n?m? lohkareet ovat pudonneet alas vuoren huipulta, mutta en ole koskaan voinut ymm?rt??, miten ne olisivat voineet vy?ry? satoja metri? vuoren juurta ulommaksi. Ja kumminkin olen kaiken elinaikani tutkinut vuoria, ennenkuin rupesin t?t? eritt?in tutkimaan.?
?Ja teill? on ollut hyv?t edut tutkimuksistanne,? vastasi nopeasti don Estevan. ?Mutta j?tt?k??mme nyt geoloogiset tuumailut sikseen. Min? olen hyvin levoton toisesta asiasta.?
?Mist? asiasta?? kys?si Tresillian.
?Olen kuullut, ett? indiaanit v?list? k?yv?t t?ll? vuorella. Ajatelkaas, jos kohtaisimme heit? t??ll???
?Se ei ole ensink??n mahdotonta,? mumisi gambusino.
?Vaikka minulla on kiikari,? jatkoi don Estevan, ?en voi n?hd? mit??n merkki? siin? suhteessa, mutta me n?emme vuoren ainoastaan toiselta puolelta, kuka tiet??, mit? voipi k?tkeyty? sen toisella puolella. Pit?? edellytt?? kaikkea, viel?p? kovaa onneakin. Ehdotukseni on siis, ett? ne, joilla on paraimmat hevoset, l?htev?t tutkimusretkelle saadaksensa selvyytt? t?ss? asiassa. Jos tuolla takana l?ytyisi punaihoisia suuremmissa m??rin, niin voisimme ainakin puolustaa itse?mme rakentamalla _korral_'in.?
Don Estevan oli vanha sotilas, ja ennenkuin h?n alkoi toimia aarnioitten kanssa, h?n oli tehnyt enemm?n kuin yhden sotaretken noita kolmea suurta indiaaniheimoa, comanchia, apakeja ja navajeja vastaan. Gambusino ei sent?hden vastustanutkaan h?nen ehdotustaan H?n hyv?ksyi sen kaikin puolin ja tarjoutui tutkijakunnan seuraan. H?nen seuralaisikseen m??r?ttiin puoli tusinaa urhoollisia miehi?, joitten hevosilla viel? oli tarpeeksi voimaa voidaksensa p??st? indiaanien k?sist?, jos heit? ajettaisiin takaa.
Henry Tresillian oli mukana t?ss? joukossa. H?n oli tarjoutunut heti kuultuansa don Estevanin ehdotuksen, sill? h?n ei pel?nnyt mit??n hevosensa puolesta. H?n tiesi, ett? Krusader -- niin oli hevosen nimi -- voi yll?tt?? mink? vihollisen hyv?ns?.
Krusader oli oivallinen araapialainen hevonen, jolla ei ollut vertaistansa maailmassa. Sen ebenholtsimustassa karvassa ei ollut valkeata pilkkuakaan, sen hienot ja suonikkaat jalat, ?lykk?isyytt? osoittava p??n muoto sek? samalla sorea ja voimakas ruumis tekiv?t sen el?imeksi, jolle ei voinut kilpailijaa l?yt??k??n. Henry rakasti sit? ik??nkuin yst?v??. Kaikki matkueen hevoset n?yttiv?t kipeilt?, r??k?tyilt? ja puolikuolleilta janosta, mutta Krusader yksin ei n?ytt?nyt k?rsineen. Totta onkin, ett? nuori is?nt?ns? oli sen kanssa jakanut viimeisenkin vesiosinkonsa.
Muutamien minuuttien per?st? l?ksi tutkijakunta saatuansa tarpeelliset ohjeet nelist?en liikkeelle.
Robert Tresillian ei ollut tehnyt mit??n vastav?itett?, ett? poikansa yhtyisi tiedustelijakuntaan. H?n oli onnellinen n?hdess??n sit? urhoollisuutta, jota Henry osoitti kaikissa tilaisuuksissa, ja h?n seurasi t?t? kauvan lempein katsein.
Toisetkin silm?ykset kuin h?nen j?iv?t kauvaksi aikaa kiinnitetyiksi nuorukaiseen huolen ja ylpeyden sekoituksella. Ne olivat Gertrudes Villannevan. H?n ihaili sit? rohkeutta, mit? nuorukainen, jota h?nen nuori syd?mens? alkoi rakastaa, osoitti, mutta h?nen naisellista hempeytt?ns? vaivasivat ja tekiv?t rauhattomaksi ne vaarat, joiden alaiseksi Henry alati heitt?ytyi.
-- -- -- -- -- -- -- -- -- --