Kullankaivajat ja indiaanit

Kullankaivajat ja indiaanit

The Project Gutenberg EBook of Kullankaivajat ja indiaanit, by Mayne Reid This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Kullankaivajat ja indiaanit Kertomus Pohjois-Meksikosta
Author: Mayne Reid
Release Date: May 3, 2005 [EBook #15764]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KULLANKAIVAJAT JA INDIAANIT ***

Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and PG Distributed Proofreaders.

KULLANKAIVAJAT JA INDIAANIT.
KERTOMUS POHJOIS-MEKSIKOSTA.
Kirjoittanut
Mayne Reid.
Suomennos.
23 Kuvalla.
[Kuva]
Ensimm?isen kerran julkaissut U. W. TELEN & C:O 1898.
[Kuva: He ampuivat laukauksen leiri? kohden. (Siv. 57.)]
[Kuva]

Ensimm?inen luku.
Veden puute.
?_Mira! Mira! El Cerro Perdido!_?
?Katsokaa! Katsokaa tuota salaper?ist? vuorta! Vaikk'emme viel? ole perill?, voimme kuitenkin n?hd? matkamme m??r?n. Se n?ytt?? muodostavan osan taivaasta, pilven voisi ehk? sanoa, mutta ett? tuo on se vuori, se on aivan varmaa!?
Ratsastaja, joka lausui n?m? sanat, ei ollut yksin. Ainoastaan teaatterissa ihmiset puhuvat itseksens?.
Ratsastaja, joka istui pienen, harmaan papurikkohevosen sel?ss?, kulki lukuisan matkueen etunen?ss? parin, kolmen my?skin ratsastavan herrasmiehen rinnalla. Heit? seurasi muita ratsastajia ja suuria s?kkikankaalla verhottuja tavaravaunuja. N?it? viimemainituita, jotka olivat eritt?in k?mpel?tekoisia ja kuormana tuhansia erilaisia esineit?, veti kutakin kahdeksan muulia. Vaunut olivat oikeita py?rivi? taloja, joiden asukkaina oli kokonaisia siirtolais-perheit?. Muulit, joita k?ytettiin kuormajuhtina, muodostivat edell?mainittujen takana _atajo_'n, se on raition, joka pitk?n? jonona levisi j?lkijoukoksi. Vihdoin mahdottoman suuri lauma sarvikarjaa, jota paimenet ajoivat ja joka muodosti vihoviimeisen osaston koko matkueessa.
Kaikki miehet olivat ratsain, viel?p? paimenet ja muulien ajajatkin. Matkustus sellainen kuin heid?n voi tuskin tapahtuakaan toisella tavalla. He tulivat Arispen kaupungista Meksikossa ja kulkivat niitten avaroitten ja autioitten tasankojen halki, jotka reunustavat Sonoras-nimisen valtion pohjoista rajaa ja nimitet??n Llanos.
Matkueessa oli melkein yksinomaan kaivosty?miehi?. Ilman suurempia vaikeuksia voitiin t?m? arvata siit? puvusta, johon useammat olivat puetut ja eritt?inkin siit? m??r?st? k?ysi?, ty?-aseita ja koneita, joitten omituisia muotoja voitiin huomata vaunujen karkeiden peitteiden alta.
[Kuva: Matkueessa oli melkein yksinomaan kaivosty?miehi?.]
T?ss? oli toisin sanoen ??rett?m?n suuri matkue kullankaivajia, jotka p??llikk?ns? johtamina vaelsivat tyhjiin kaivetusta _veta_'sta toiseen, joka juuri ?sken oli l?ydetty ja jolle kaikki yksiss? neuvoin arvelivat omistaa ty?ns?. Heid?n vaimonsa ja lapsensa seurasivat heit?, sill? aikomus oli asettua t?nne moneksi vuodeksikin, -- t?h?n kaukaiseen kulmaan Sonoran er?-aavikkoa.
Paitsi niit? kahta ratsastajaa, joiden vaaleat hiukset osoittivat pohjoismaalaista syntyper??, olivat kaikki muut meksikolaisia, vaikkeiv?t samaa rotua, sill? voitiin heid?n kasvojensa piirteiss? huomata v?rivivahduksia kaikenlaisia aina espanjalaisen paperinkeltaisesta alkuasukkaitten kuparinpunaiseen ihov?riin saakka. Olivatpa muutamat t?ysiverisi? indiaanejakin _Opatas_-sukua, er?st? niist? indiaaniheimoista, joita kutsutaan _manses_, se on voitetut ja sivistetyt, ja jotka yht? v?h?n muistuttavat villej? velji??n kuin kotikissa tiikeri?.
Muutamat erilaisuudet puvussa ilmaisivat jo ensi silm?nluonnilla eroituksen matkustajain s??dyss? ja arvoasemassa. Kaivosty?miehet ja ty?njohtajat olivat enemmist?n?. Sit? paitsi l?ytyi kuormarenkej?, arrieros ja _moros_, jotka kaitsivat vetojuhtia, vaqueros eli h?r?npaimenia sek? kaikellaisia palvelijoita kumpaakin sukupuolta.
Se ratsastaja, jonka sanat me ilmoitimme kertomuksemme alussa, ei ollut seurueensa n?k?inen, ei pukunsa eik? yhteiskunnallisen asemansa puolesta. H?n oli kullanetsij? eli _gambusino_, niinkuin meksikolaiset sanovat, yksi niit? olioita, joita n?iss? seuduin on niin runsaasti, ja jotka is?st? poikaan omaavat erin?isen taidon maansis?lmyksist? l?yt?? t?t? keltaista metallia. H?nen nimens? oli Pedro Vicente. H?nell? oli omituiset kasvonpiirteet, kasvot, jotka eiv?t olleet tavallisten ihmisten kasvojen n?k?iset ja h?nen mustat silm?ns? n?kyiv?t tahtovan tutkia syd?mmi? samalla tavalla, kuin ne ymm?rt?isiv?t tunkea l?pi aarnioitten sisimm?tkin loukerot.
Juuri Petro Vicente oli muutamia viikkoja ennen l?yt?nyt sen _veta_n, jonne karavaani nyt oli matkalla. H?n oli kiiruhtanut ilmoittamaan l?yt?ns? Arispen viranomaisille sek? antanut merkit? sen viraston rekisteriin, joka maan lakien mukaan turvasi h?nelle yksinomaisen omistusoikeuden l?yt?m??ns? kulta-aarnioon. Kun me nyt t?m?n tied?mme, voisimme otaksua ett? gambusino oli koko t?m?n kullankaivajamatkueen p??llikk?. Niin ei kumminkaan ollut asian laita. H?nen varallisuutensa ei my?nt?nyt h?nelle tilaisuutta alkaa ty?t?, joka vaati niin suuria p??omia etuk?teen ja h?n oli sent?hden ollut pakoitettu luovuttamaan oikeutensa rikkaalle kauppahuoneelle _Villanneva ja Tresillian_, saaden sit? vastaan suuren summan k?teist? rahaa ja lupauksen suureen osallisuuteen tulevassa voitossa.
Yritys n?ytti lupaavalta. Villanneva ja Tresillian olivat j?tt?neet vanhan aarnionsa, josta heille oli ainoastaan hyvin v?h?n tuloja ja olivat l?hteneet matkalle kaiken ty?v?kens? ynn? heid?n vaimojensa ja lastensa kanssa kuljettaen mukanaan t?ydellisen varaston kaivosty?kapineita ynn? kaikkea mit? he jokap?iv?isess? el?m?ss??n v?ltt?m?tt?m?sti tarvitsivat. Juuri heid?n karavaaninsa pys?htyi llanolla, kun johtaja Pedro Vicente huudahti:
?Katsokaa! Katsokaa tuota salaper?ist? vuorta!?
Ne henkil?t, joiden puoleen gambusino nimenomaan k??ntyi, olivat juuri nuo molemmat yhdysmiehet. Toinen, don Estevan Villanneva, oli noin viidenkymmenen vuoden ik?inen meksikolainen. H?nen jalot ja ylpe?t kasvonpiirteens? muistuttivat h?nen andalusialaisia esi-isi??n. Toinen rohkeakasvuinen, laiha ja valkoverinen, oli englantilainen Robert Tresillian Cornwallista kotoisin, joka vaimonsa kuoltua oli j?tt?nyt synnyinmaansa ja asettunut Meksikoon.
Siin? tuokiossa, josta puhumme, olivat kaikki matkustajat, ensimm?isest? viimeiseen asti, alakuloisia ja n?ht?v?sti levottomia. Ei tarvinnut muuta kuin luoda katse heid?n hevosiinsa ja muuleihinsa huomatakseen syyn t?h?n. Jokainen n?ist? el?imist? oli vallan surkeassa tilassa. Voitiin lukea kylkiluut niiden laihtuneilla kupeilla. Niiden hervottomat ja eteenp?in ojennetut kaulat riippuivat v?synein? rintaa vastaan. Tuskin jaksoivat liikuttaa jalkojansa ja syv?lle kuoppiinsa painuneet silm?t,