Kullankaivajat ja indiaanit | Page 6

-- -- -- -- -- -- -- --
Kaksikymment? minuuttia my?hemmin oli koko matkue muuttanut n?k???n. El?imet kohottivat p??t?ns? v?r?j?vin sieramin, ahmivat ilmaa keuhkoihinsa ja nostivat korvansa pystyyn liikutellen niit? suonenvedon tapaisesti. Sarvikarjan mylvint??n vastasivat hevoset ja muulit hirnumalla. Mik? melu! Mik? korvia s?rkev? h?lin?! Kaitsijan ??ni, h?nen, joka oli asetettu koko matkueesta huolta pit?m??n, kaikui korkeammalle kaikkien muitten.
?_Guarda la estampeda!_? (varokaa tallautumista) huusi h?n keuhkojensa t?ydell? voimalla.
Janoiset el?imet vainusivat vett?. Ei tarvittu en?? ruoskien roisketta ajaakseen niit? eteenp?in. Suurella vaivalla vaan voivat kuormarengit, ratsastajat ja ajajat hillit? niiden intoa.
Kohta meniv?t kaikki el?imet t?ytt? laukkaa. Hurjasti sy?ksyiv?t ne j?rve? kohden. Muulit ja hevoset sikin sokin vaunujen kanssa ja sarvikarja nelist?en ja meluten tavalla, jota on vaikea sanoilla selitt??. Raskaat ajopelit py?riv?t nuolen nopeudella, ja kun vuorta l?hemm?ksi tultaessa maa oli peitetty kivill? kyllin suurilla kohottamaan py?r?t ja k??nt?m??n vaunut yl?salaisin, p??stiv?t vaimot ja lapset, jotka niiss? istuivat, l?pitunkevia huutoja ja odottivat joka silm?nr?p?ys kaatuvansa kumoon.
Onneksi ja melkein yliluonnollisen sattumuksen kautta pysyiv?t vankkurit kumminkin tasapainossa t?ss? kalliolohkareitten sokkelossa. Ei kukaan k?rsinyt suurempia vammoja, -- p??stiin vaan muutamilla aivan v?h?p?t?isill?.
T?ll? vauhdilla kun kuljettiin, ei kest?nyt paljoa aikaa ennenkuin saavuttiin j?rven rantaan. Matkustajat, joita laahattiin t?m?n py?rteen mukana, n?kiv?t kohta edess??n mahdottoman suuren vesilammikon, jota laskevan auringon viimeiset s?teet valaisivat ja viheri?t nurmikot ymp?r?iv?t.
Tutkijakunta, joka ei ollut havainnut mit??n ep?luuloa her?tt?v??, oli viel? ratsain vuoren juurella. He n?kiv?t h?mm?styksekseen matkueen tulleen niin nopeasti, mutta toverit eiv?t olleet tilaisuudessa antamaan heille l?hempi? selityksi?. El?imet, jotka vetiv?t n?it? muassansa, jatkoivat rajua vauhtiaan j?rven rannalle asti, eiv?tk? seisattuneet, ennenkuin vesi nousi yli turvan.
[Kuva: El?imet eiv?t seisattuneet, ennenkuin vesi nousi yli turvan.]
Nyt ei kuulunut en?? rajua hirnuntaa ja ammumista. Kaikki olivat ??nett?mi?, tyytyv?isi? ja ik??nkuin juopuneita pelk?st? vedest?.

Nelj?s luku.
El ojo de agua.
Seuraavana p?iv?n? niin pian kuin aamurusko alkoi valaista sinist? taivasta, n?kiv?t ne villit el?imet, jotka asustelivat Salaper?isell? vuorella, jalkojensa juurella n?ytelm?n, jota eiv?t viel? koskaan olleet havainneet t?ll? yksin?isell? paikalla. Ensi kertaa n?et vaunut tai jotkin sentapaiset ajoneuvot olivat seisahtuneet n?itten kallioitten l?heisyyteen.
Ainoat valkoiset miehet, jotka joskus ennen olivat k?yneet siell?, olivat mets?st?ji? tai yksin?isi? kullanetsij?it?, ja n?m?kin olivat harvoin ilmestyneet. Punaihoiset, eritt?inkin apakit pys?htyiv?t siell? mielell??n, sill? j?rvi oli melkein heid?n tiens? ??rell?, kun tekiv?t hy?kk?yksi??n Horcasitas-joen rantoja pitkin.
Meksikolaiset, jotka edellisen? iltana oli l?hetetty tutkimaan seutuja, olivat tosin l?yt?neet lukuisia, vaan aikaisempia indiaanein j?lki?, mutta eiv?t vereksi?, jotka olisivat todellista pelkoa aiheuttaneet. Tuo valkea hiekka, joka ik??nkuin hopeavy? ymp?r?i j?rven, ei kantanut muita j?lki? kuin niitten mets?nel?inten, jotka olivat tulleet sinne janoansa sammuttamaan.
Kullankaivajat olivat siis pystytt?neet leirins? kaikessa turvallisuudessa, kumminkaan eiv?t j?tt?neet tekem?tt? niit? varokeinoja, jotka ovat tarpeellisia er?maassa. Don Estevan oli ollut liian moneen sotaretkeen osallisena menetell?kseen mill??n tavalla ep?viisaasti. Nuo kuusi vankkuria, jotka asetettiin per?tysten kokoonkiinnitetyin aisoin, muodostivat munapy?re?n _korral_'in eli tarpeeksi avaran alan antaaksensa tilaa matkueelle. Jos heid?n p??llens? hy?k?tt?isiin, olisi helppo vahvistaa varustusta pakkilaatikoilla ja muilla muassa olevilla matkatavaroilla.
Mit? hevosiin ja muihin el?imiin tulee, olivat ne liekaan pantuina p??stetty laitumelle korralin ulkopuolelle. Edellisten p?ivien rasitusten per?st? ei niill? arveltu olevan v?hint?k??n halua j?tt?m??n n?it? mehevi? ruokamaita.
Tulet, jotka olivat sytytetyt edellisen? iltana, olivat sammuneet. Niit? ei oltu hoidettu. Mit? apua olisi siit? ollutkaan. Kes?ll?h?n ei ole mit??n kylm?? pel?tt?v?n?. Mutta kullankaivajien vaimot sytyttiv?t tulet uudelleen varhain aamusella valmistaaksensa aamuruokaa.
Pedro Vicente nousi y?tiloiltaan ennen kaikkia muita, mutta ei ottaakseen osaa n?ihin ky?kkipuuhiin, joita gambusinona ja retkikunnan johtajana syv?sti halveksi. H?nen nousuunsa n?in varhain oli kahdenlaiset syyt, joita ei pit?nyt soveliaina ilmaista kenellek??n. H?n oli ainoastaan sanonut tavalliselle mets?styskumppanilleen, Henry Tresillianille, ett? aikoi kiivet? vuorelle p?iv?n valetessa etsi?kseen lintuja ja muita mets?n otuksia.
Gambusino, joka oli taitava mets?mies, oli jo retken alussa luvannut varustaa matkueen vereksell? lihalla, mutta ei ollut viel? p??ssyt tilaisuuteen t?ytt?m??n t?t? lupaustansa, sill? se v?h?inen riista, jonka oli toivonut tapaavansa matkalla, oli kuivuuden vuoksi paennut muille seuduille. Kadotettu aika oli siis j?lleen voitettava. Pedro tiesi kokemuksesta, ett? l?ytyi lintuja ja nelijalkaista riistaa rehev?kasvuisella tasangolla, mist? se vesijakso alkoi, joka t?ytti j?rven vedell?. H?n oli antanut nuoren englantilaisen tiet??, ett? siell? tapaisivat sek? lampaita ett? antiloopeja, ehk?p? karhujakin, mutta aivan varmaan kaikenlaisia kesytt?m?tt?mi? kalkkunoja, joita meksikolaiset niiden r?ike?n ??nen vuoksi kutsuivat _guajalote_'iksi.
Viel?k? h?n olisi tarvinnut useampia syit? selitt??kseen haluansa kiivet? vuorelle, ennenkuin kukaan muu olisi sen tehnyt. Henry Tresillian ei v?hemm?ss?k??n m??r?ss? ep?illyt t?m?n selityksen todellisuutta. H?n ei edes voinut aavistaakaan, ett? gambusinolla voi olla toinen viel?kin t?rke?mpi syy. H?n itse oli mets?styksen ja luonnontieteen suuri ihailija ja suostui ihastuksella seuraamaan Pedroa t?ll? retkell?. Salaper?inen vuori tarjoaisi h?nelle ep?ilem?tt? useamman kuin yhden merkillisen n?ht?v?n, joka runsaasti palkitseisi yl?skiipe?misen vaivan.
Jos sanomme totuuden ja ilmaisemme nuoren englantilaisen salaiset ajatukset, niin t?ytyy meid?n lis?t?, ett? h?n ryhtyi vuorelle nousuun sill? tarkoin punnitulla p??t?ksell?, ett? sennorita Gertrudelle toisi joko jonkun harvinaisen kukan, jonkalaisia t?m? kokoeli, tai jonkun linnun loistavalla h?yhenpeitolla tai jotain muuta voitonmerkki?, joka vastalahjaksi tuottaisi h?nelle suloisen hymyilyn kauniin tyt?n puolelta.
Kaikki n?m? yhdistyneet syyt vaikuttivat, ett? Henry Tresillian t?ysiss? tamineissa eik? suinkaan v?hemmin pirte?n? kuin