Kotona Kerttulassa | Page 8

Aina
mets?ss?.
-- Min? k?vin is?n kanssa opettamassa Liinaharjaa -- sanoi Bruuno mahtipontisesti.
-- Katsokaapas Helkan sormia, niist? tippuu verta! -- huudahtivat lapset.
-- Sain muutamia naarmuja katajan havuista -- sanoi h?n ja koetti hymyillen piilottaa k?si?ns?, jotka olivat punaiset ja t?ynn? riipaleita.
-- Helkalla on liika hieno nahka, toista ovat minun kourani -- nauroi Meeri ja pisti esiin tukevat, ruskeat k?tens?.
-- Tuollaiset pienet k?siraukat! -- Freedrik veti esiin Helkan k?det ja tarkasteli noita lukemattomia naarmuja. -- "Paremmat ovat hy?dylliset kuin kauniit k?det", on ?idin tapana sanoa -- lis?si h?n yst?v?llisesti.
-- Kyll? se onkin niin, t?ti on aina oikeassa.
-- Mene nyt kylm?ss? vedess? hautomaan prinsessa-sormiasi, niin ?ilehtiminen kyll? niist? katoaa.
-- Kiitos hyv?st? neuvosta! -- Helka riensi hymyillen yl?s portaita. -- Miten hyv? syd?n Freedrikill? sent??n oli.
Teet? juotiin ulkona pihalla koivujen alla; se oli vanha tapa aina ilman ollessa niin kaunis kuin t?n? juhannus-aattona. Nuoret pelasivat lawn-tennista ja lapset hypp?siv?t ymp?ri ruohostossa kuten pienet vohlat, jotka ensi kerran ovat p??sseet laitumelle. Eedit ja Ester juoksivat kilpaa kaksoisten kanssa, jotka lihavuuteen n?hden muistuttivat Bruuno velje?; mutta Lilli oli "toista lajia", kuten lapsenhoitajan oli tapana sanoa.
Kun toiset mellastivat ja painiskelivat kesken?ns? hurjassa leikiss?, liikkui h?n kuten pieni keijukainen v?h?n varpaitaan maahan kosketellen. H?nen pitk?t vaaleat kiharansa, valkoinen ihonsa ja siniset silm?ns? antoivat h?nelle enkelintapaisen muodon, joka t?ytti ?idin syd?men surullisilla aavistuksilla. Tuo hento olento, kest?isik? h?n t??ll? siksi, ett? varttuisi vahvaksi?...
Illallisen j?lkeen s?lytettiin kaksi suurta koppaa t?yteen kahvikaluja ja leivoksia, jotka sis?neitsyt Fiina ja Kalle kuski veiv?t veneell? Kaijakkasaareen, minne pojat Kallen avulla jo monta p?iv?? olivat kuljettaneet kuivia risuja ja katajia. Lilli oli sanonut y?hyv?iset ja mennyt vanhan hoitajansa saattamana levolle, mutta kaikki muut l?ksiv?t mit? iloisimmalla juhlatuulella alas rantaan, jossa suuri vene oli valmiina heit? odottamassa.
Pojat soutivat ja is? istui itse per?? pit?m?ss? t?ll? lyhyell? matkalla saareen, jossa Fiina jo rantakivien v?lille oli pannut tulta kahvipannun alle, sill? v?lin kuin Kalle laski salmeen tyhji? tervatynnyreit?, jotka olivat t?ytetyt vanhalla s?lyll?.
-- Tuolla tulevat pappilalaiset! -- huudahti Bruuno, ja oikeinpa todella siell? n?kyikin v?h?inen valkoiseksi maalattu purjevene tulevan esiin niemen takaa. Vihtori oli innokas purjehtia ja palkoveneen meloja, vaikka h?nell? pappilasta oli kahden kilometrin matka venerantaan.
Veneess? istuivat Elma ja Iines Stormbom. Vihtori istui purjenuorat k?dess? "vallattoman siev?sti", kuten Meeri sanoi. H?nen paitansa rinnus oli vaalearaitainen, kaulus oli alasp?in k??nnetty ja punainen silkki siev?sti solmittu kaulan ymp?ri. H?n oli oikein taiteilian n?k?inen Helkan mielest?, mutta n?yttip? silt?kin, kuin h?n olisi tahtonut her?tt?? v?h?n huomiota, arveli h?n; ja ehk?p? Helka kyll? olikin oikeassa.
Nuoret kiirehtiv?t nyt saaren korkeimmalle huipulle. Siin? asessori Bergendahl jo parasta aikaa sytytti kokkoa, joka pian lasten suureksi huviksi leimusi korkealle taivasta kohti. Tuli oli eritt?in kaunis. Tervatynnyrit alkoivat nyt my?skin leimahtaa ilmi tuleen, ja siell? t??ll? pitkin rantoja n?kyi juhannuskokkoja et??mm?lt?kin kes?-illan h?m?r?ss?.
?iti, joka auttoi Fiinaa kahvinkeitossa, tuli nyt my?skin yl?s muitten joukkoon ja rupesi tytt?jen avulla kattamaan tilap?ist? kahvip?yt?? tasaiselle paikalle kallioiden v?liin, joiden reunalla kukin sai valita paikan itselleen mielens? mukaan. Sitten tuli Fiina kantaen kahta suurta kuparipannua, ja t?m?n makuisan juoman tuoksu sekaantui miellytt?v?sti kokosta suitsuvaan katajansavuun. Lapsetkin nyt joivat kaksi kuppia illan kunniaksi, ja vaikka olikin sy?ty aimo illallinen, katosi leip?koppien sis?llys kuten lumi p?iv?npaisteessa.
Kun valkea rupesi h?m?rt?m??n, meni osa nuorisoa niemelt? etsim??n risuja lis??; toiset l?htiv?t j?rvelle Vihtorin veneell?, josta pian kuului laulu: "On tyyni y?".
-- Meid?n t?ytyy vastata heille -- sanoi asessori Bergendahl, kun nuoret palasivat tuoden suuret kantamukset risuja.
-- Mit? sitten laulaisimme? --
-- Suomen laulun!
Soutaja tuolla j?rvell? pid?tti aironsa ja j?i kuuntelemaan, ja kun laulu oli laannut, heiluttivat tyt?t nen?liinojaan ja Vihtori valkoista lakkiaan kiitokseksi. Pian t?m?n j?lkeen vastasivat he kansanlaululla: "Tuoll' on mun kultani".
T?m? vuorolaulu illan tyveness? kuului kauniilta, ja ?iti, joka oli ottanut unisen Esterin syliins?, viittoi ymp?rill??n olevia jatkamaan lauluansa.
-- En tiet?nyt enon laulavan -- sanoi Helka Freedrikille, kun molemmat olivat valkeata korjaamassa.
-- Is? on aikoinaan ollut parhaimpia laulajia yliopistossa.
-- No eip? ihme, ett? laulumme kaikui niin eritt?in kauniilta t?n? iltana. Mutta n?etk? veneen tuolla? Vihtori nojautuu taaksep?in ja h?nen k?tens? lep?? toisen airon p??ll?.
-- H?n n?ytt?? siev?lt? vaaleassa puvussaan.
-- Sen h?n kyll? itsekin tiet??, ja se ei ensink??n n?yt? siev?lt? minun mielest?ni.
-- No niin, kyll? h?n tosin v?h?n liiaksi n?kee vaivaa vaatetuksestaan -- tuumasi Freedrik hyv?ntahtoisesti -- mutta pohjaltaan h?n kuitenkin on kelpo poika, ja h?nell? on oiva luonne.
Helka vaikeni hieman nolona, sill? h?n tiesi kyll? ?sken v?h?n loukkaantuneensa Vihtorin armollisesta kohteliaisuudesta nuorempia tytt?j? kohtaan, joten h?n ei oikein puolueettomasti voinut h?nt? arvostella; mutta ett? Meeri saattoi h?nt? ihastella -- sit? h?n ei voinut k?sitt??.
Aika oli rient?nyt lent?m?ll?, ja ?iti rupesi muistuttamaan, ett? lasten t?ytyi p??st? h?yhensaarille.
-- Viel? meid?n t?ytyy laulaa, ennenkuin erkanemme -- sanoi asessori -- yhtyk??mme kaikin laulamaan "Maamme".
-- Niin, niin, tehk??mme niin -- huudahtivat nuoret; ja valoisassa kes?-y?ss? kajahteli rakastettu kotimaan laulu laajalle avarien vesien ja lehtevien saarien yli, p??tt?en sopusointuisesti kes?n juhlallisimman illan.
-- Hyv?sti, hyv?sti! -- kuului veneist?, kun erottiin, ja pappilan v?h?inen purjevene kiiti pois.
-- Me tapaamme toisemme huomenna kirkossa, --
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 46
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.