Kotona Kerttulassa | Page 5

luulen min?!
-- On, Helka serkkuni Helsingist?.
-- No hyv?nen aika, Roosa rouvan tyt?r! H?nt? min? olisin mielell?ni tahtonut n?hd?, jos sen Jumala olisi suonut sill? h?nen ?itins? oli niin harvinaisen hyv? ihminen nuoruudessaan.
-- ?iti on kyll? kertonut kalastajatuvasta, sek? miten heid?n t??ll? oli tapana keitt?? takassa kahvia, jota sitten alhaalla rannassa juotiin.
-- Jumala h?nen hyv?? muistiansa siunatkoon; mutta siihen aikaan min? en viel? ollut pimeydess?, kuten nyt.
-- Niin, Leena parka, kyll? teid?n on vaikea oltava -- sanoi Meeri.
-- Ei saa valittaa, pikku neiti; Jumala itse on pannut ristin p??lleni, ja h?n tiet??, mik? meille paras on. Minulla on my?skin niin paljo, josta minun tulee olla kiitollinen; ensiksikin on ukkoni kovin hyv? ja auttaa minua kaikin tavoin; sitte minulla on niin hyv?? is?nt?v?ke?, joka ei milloinkaan v?sy osottamasta minulle hyvyytt?, ja viel?p? minulla on katto p??ni p??ll? ja jokap?iv?inen leip? Herran armosta, ilman mit??n ansiota. Olen kuten kukkanen kedolla ja kuten taivaan lintu, min? en kehr?? enk? kylv?, mutta saan kuitenkin osani t?m?n maailman hyvyydest?. Niin, niin, nuoret neitini, vanha Leena on kaikin tavoin tyytyv?inen.
-- Hyv?sti nyt taas t?ll? kertaa!
-- Hyv?sti, ja kiitoksia paljo, kun tulitte katsomaan! On niin ilahuttavaa syd?mmelleni, kun muistetaan minua. -- Muija noikkasi ja kurkoitti tyytyv?isen? pienet kurttuiset k?tens? hyv?stiksi.
-- Miten hyv? ja kiltti vanha muija tuo Leena on -- sanoi Helka ihan liikutettuna, kun kotiin l?htiv?t.
-- Niin -- sanoi Meeri -- luulenpa ett? h?n on tyytyv?isin ja kiitollisin ihminen mit? min? tunnen. ?idin on tapana sanoa, ett? Leena on monta kertaa antanut h?nelle neuvoa k?rsiv?llisyyteen esimerkkins? kautta.
-- Varmaankin h?nest? voisi paljon oppia -- sanoi Helka miettiv?isesti.
Pihalta kuului samassa kellojen iloinen kilin?, ja tyt?t rupesivat juoksemaan kilpaa joutuakseen aikanaan illalliselle.

Naapurimme.
-- T?n??n aiomme l?hte? ajamaan pappilaan -- sanoi asessori er??n? aamuna aamiaista sy?dess??n -- ?idill? on suuri siivoominen juhannusjuhlaa varten, ja h?n n?kee varmaankin mielell??n, ett? siirrymme pois muutamaksi tunniksi.
-- Mitk? hevoset otetaan, is??
-- Rusko ja Pekka; siit? sin? Bruuno saat huolta pit??.
Poika l?hti nuolen nopeudella; h?n ei milloinkaan t?llaisissa asioissa vitkastellut. Tyt?t riensiv?t pukemaan itse?ns? matkaa varten. Meeri ja Helka asuivat yhdess? er??ss? kammarissa yl?kerrassa, ja Gerda, joka kes?n ajaksi oli j?tt?nyt vuoteensa orpanalleen, oli muuttanut pieneen vieraskammioon, jossa h?n sai olla h?iritsem?tt? kirjoineen. Pojat ja herra Kontio asuivat ylikerran porstuan toisella puolen, ja lapset makasivat alhaalla is?n ja ?idin luona.
Kaikki huoneet talossa olivat korkeat ja valoisat, ja huolimatta yksinkertaisuudestaan olivat ne kuitenkin hyvin hauskat ja kodikkaat. Helka oli vallan ihastunut tytt?jen kammariin, jossa kaikki huonekalut olivat valkoisiksi maalatut ja p??llystetyt vaaleanpunaisella kukillisella kretongilla. Valkoisten akkunauudinten yl?puolelle oli somasti laskotettu samanlaatuista kangasta, ja my?skin pienen pukeumap?yd?n ymp?rille, joka sijaitsi huoneen nurkassa ja jolle tytt?jen kaikkein kauniimmat koristeet olivat aistikkaasti asetetut.
Molemmilla oli oma piironkinsa ja pesukaappinsa; hauska kirjoitusp?yt? oli akkunan ??ress?, ja huoneitten v?lik?yt?v?ss? oli tilava vaatehuone. "Yksinkertaista, mutta mukavaa" -- se sananparsi n?kyi tulleen p??s??nn?ksi Kerttulassa.
-- Otan raitaisen kretonkihameeni ylleni -- sanoi Meeri, joka kiireimmiten harjasi lyhyeksi leikattuja hiuksiansa. H?n ei milloinkaan tuhlannut aikaa ajatellaksensa pukuansa.
-- T?ti neuvoi minua ottamaan sinisen puseroni ja mustan hameeni -- kertoi Helka. -- Hiukseni ovat jo aivan p?rr?isin?, minun t?ytyy ne uudestaan kammata, ja sitte panen sinisen nauhan palmikkooni, ett? se pysyy siistin?.
-- Siev?n?, tarkoitat kaiketi -- sanoi Meeri hymyillen, h?n kun mielell??n laski leikki? serkkunsa halusta k?yd? siev?sti puettuna.
Helka n?ytti v?h?n nololta, sill? h?n muisti, ett? ?iti oli varoittanut h?nt? turhamaisuudesta; mutta samassa tuokiossa h?n jo j?lleen koetteli, miten somasti hopeainen rintasolki soveltuisi siniseen puseroon.
-- Oletteko pian puettuina, tyt?t -- kysyi Gerda, jolla jo oli hattu p??ss?. -- Hevoset ajetaan kohta portaitten eteen eik? is? tahdo mielell??n odottaa.
-- Kohta, kohta! -- Meeri etsi suurimmassa tuskassa k?sineit??n ja nen?liinaansa; h?nen kapineillaan oli omituinen taipumus kadota juuri viimeisess? hetkess?. "Hamssu" sanaa, jota h?n usein sai kuulla nimens? sijasta mainittavan, ei h?nelle aivan syytt?m?sti sanottu.
-- Hyv?sti ?iti, hyv?sti pikku tyt?t!
Asessori ja Helka istuivat nelipy?r?isten rattaitten taka-istuimelle. Bruuno ajoi, Meeri istui h?nen rinnallaan, ja muilla oli hyv? tila linjaalirattailla.
Seura oli iloinen, ja matka oli hauska kauniissa kes?-ilmassa. Molemmissa ajoneuvoissa juteltiin niin vilkkaasti, ettei kukaan muu kuin Bruuno ajatellut sit?, kuinka pian Rusko ja Pekka veiv?t heit? m??r?n p??h?n. Mutta h?n kyll? uskollisesti valvoi ja piti surua matkakumppaneistaankin. Joka m?ess? ja jokaisen sillan luona h?n muisti huutaa maisterille, joka molemmin k?sin piteli ohjaksia ja katseli Gerdaa enemm?n kuin hevosta: -- Pit?k?? nyt silm?t auki!
Pappila oli vihantain puiden keskell? v?h?isen j?rven rannalla. Se oli punaiseksi maalattu, ja akkunapuitteet olivat valkoiset. Suuret vanhan-aikuiset portaat n?yttiv?t varsin hauskoilta.
-- Tervetultua, tervetultua! -- Pieni py?re? olento kepsahti kuten tuulisp?? yli pihan avataksensa ver?j?t selkisel?lleen; se oli Elma. Provasti ja pruustinna seisoivat portailla vieraita vastassa, ja nuori Vihtori herra tervehti neitosia niin kohteliaalla kumarruksella, ett? se kyll? riitti heille kaikille kolmelle.
-- Olemme koko viikon odottaneet teit? -- sanoi pruustinna. -- Elma on katsellut maantielle p?in joka p?iv?. Mutta nyt teid?n t?ytyy, hyv?t yst?v?ni, v?ltt?m?tt?m?sti j??d? p?iv?llist? sy?m??n meille, minulla on aivan tuore kuha tarjottavana. Istukaa nyt t?nne ulos, t??ll? on vilpoista, kahvi