Kotona Kerttulassa

Kotona Kerttulassa

The Project Gutenberg EBook of Kotona Kerttulassa, by Aina This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Kotona Kerttulassa Kertomus nuorisolle
Author: Aina
Translator: Theodolinda Hahnsson
Release Date: June 28, 2006 [EBook #18710]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KOTONA KERTTULASSA ***

Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe

Kotona Kerttulassa.
Kertomus nuorisolle.
Kirjoittanut Aina [Edith Forssman].
Suomentanut Th. Yrj?-Koskinen.
Ensimm?isen kerran julkaissut G. W. Edlund 1903.

Nuorille lukijoilleni.
Luettuani "Ainan" "*Hemma p? Gretaby*", ihastuin kirjaan, tekij?n puhtaan hengen ja sujuvan kirjoitustavan vuoksi, ja ajattelin, ett? t?m?h?n olisi meid?n suomalaisellekkin nuorisolle sopivaa lukemista. Koska aina olen rakastanut nuorisoa, p??tin k??nt?? yll?mainitun kirjan suomeksi. Kauppaneuvos G. W. Edlund otti sen hyv?ntahtoisesti kustantaaksensa, joten se nyt suomalaisessa asussaan, nimell? "*Kotona Kerttulassa*", tarjotaan Teille luettavaksi.
Toivoen Teille, nuorille lukijoilleni, siit? paljon hy?dyllist? huvia, piirr?n
vanha yst?v?nne *Th. Yrj?-Koskinen*.

Enon ja t?din luona.
?iti rakas!
T??ll? nyt siis olen terveen? ja raittiina rakkaassa lapsuudenkodissasi Kerttulassa, ja t?m?p? todellakin on ihan sellainen, jommoiseksi sit? olet kuvannut, miellytt?vin paikka mit? maailmassa l?ytyy. Muistoni siit? ovat hyvin h?m?r?t, sen huomasin heti, ja mit?p? nelj?nvuotiaasta saattaisikaan muistaa. Senp? vuoksi kaikki t??ll? onkin melkein kuin uutta minulle.
Eno ja Meeri olivat minua vastassa asemalla. Olisinhan saattanut tulla t?nne laivallakin kahta p?iv?? my?hemmin, t??ll? kun on oma laivalaituri, mutta junamatka oli my?skin varsin hauska. Satuin tutustumaan er??seen rouvaan, jolla oli kolme vilkasta lasta. Min? rupesin n?itten lasten kanssa leikkim??n, jotta ?iti sai hetkeksi lepoa, ja tied?tk?, ?iti, h?n erotessamme oikein kiitti minua tuosta v?h?p?t?isest? avusta.
Eno itse ajoi ja Meeri ja min? istuimme takaistuimella v?h?isiss? nelipy?r?isiss? troskan tapaisissa ajoneuvoissa, ja hevonen -- sen nimi oli Oiva -- se nyt oli oikein komea elukka, tumman ruuni, tuuheaharjainen ja -h?nt?inen. En koskaan ole n?hnyt jalompaa hepoa. Eno sanoo asemalta olevan 14 kilometri? Kerttulaan, mutta minusta t?m? matka kului niin nopeaan kuin tanssi, sill? minulla oli niin paljo n?ht?v?? ja kuultavaa. Kyll?h?n ennenmuinoin Koivulassa vanhan iso-?idin luonakin oli hauskaa, mutta t?m? seutu mets?isine vuorineen, j?rvineen ja lampineen on kuitenkin paljon ihanampi. Vedet v?lkkyv?t sinisilmin? tuolla vehreyden keskell?.
Min? muistin set? Topelius'en kaikki kauniit kertomukset ihanasta synnyinmaastamme Suomesta ja syd?mmeni rupesi taajempaan sykkim??n. Tied?tk?, ?iti kultani, kyll? min? tunnen, ett? rakastan kotimaatani, vaikka t?h?n asti en kentiesi ole sit? oikein k?sitt?nyt. -- Meeri oli iloinen, kun n?ki minun ihastukseni, h?n oikein ylpeileekin siit?, ett? h?n on suomalainen, ja eno hymyili yst?v?llisesti meille. -- Hyv? on, ett? olette is?nmaallisia, rakkaat tytt?seni -- sanoi h?n -- mutta teid?n tulee my?skin aina ty?ss?nne ja toimessanne el?m?ss? osottaa, ett? is?nmaan menestys on pyrkimystenne p??maali, sill? se on oikeata is?nmaanrakkautta. --
Aurinko l?heni jo laskuaan, kun me ajoimme pitkin Kerttulaan viev?? lehtokujaa, jossa lehev?t koivut levittiv?t varjoansa. Ne sin? varmaankin viel? muistat, ?iti kulta, vaikka ne tietysti ovat paljon kasvaneet sinun nuoruutesi ajoilta. Piha n?ytt?? somalta, kun tie jakautuu kahtaalle, kiert?en kukkaryhmill? koristettua ruohonurmikkoa. Kun sitten ajetaan portaitten eteen, n?ytt?? Kerttulan vaalea kahdenkertainen rakennus eritt?in kodikkaalta ruskeine akkunapuitteineen ja sievine kattokoristeineen.
Veranta t?nne on laitettu lis?? sittekuin sin? olit t??ll?. Se on niin iso, ett? koko perhe mahtuu siin? p?iv?llist? sy?m??n, viel?p? vieraitakin lis?ksi. -- T?ti otti minut vastaan avosylin; h?n n?ytti niin hyv?lt? ja hauskalta; voi, en saata kuvata h?nt? kuten tahtoisin, mutta sin?, ?iti, kyll? muistat h?net. H?n on ik??nkuin Gerdan vanhempi sisar. Gerda t?ytt??kin jo pian kahdeksantoista vuotta ja Fredrik seitsem?ntoista sek? Meeri viisitoista, -- Meeri ja min?h?n olemme ihan yhden-ik?iset, kuten tied?t, -- ja Bruuno on kolmentoista vuotias. Sitte t??ll? viel? on kaksoisveljekset Haarald ja Pentti, jotka makasivat kehdossa minun viimein t??ll? ollessani, sitte Eedit ja Ester, "pikku tyt?t", joiksi heit? nimitet??n, ja viimeiseksi kaikkein herttaisin kultanuppu, pieni Lilli, joka ei viel? osaa selv?sti puhua.
Meit? on niin monta, ett? t??ll? surisee kuten mehil?ispes?ss?, kun olemme kaikki koossa, mutta t??ll? Kerttulassa on niin hyv?? tilaa, ettei milloinkaan tunnu ahtaalta. -- "Miss? syd?n antaa tilaa, l?ytyy kyll? makuusijaa", sanoo t?ti, vaikka h?nell? olisi kuinkakin monta majoitettavaa, eik? h?n my?sk??n n?yt? rasittuneelta, vaikka me miten h??r?isimme ja teuhaisimme h?nen ymp?rill??n.
Pojilla on t?n? vuonna opettaja, er?s herra Kontio, joka n?ytt?? v?h?n puhkilukeneelta. Bruunohan sai kev??ll? ehdot matematiikassa. Fredrik tutkii kasveja ahkerasti, h?nest? tulee varmaankin luonnontutkia -- ja maisteri tekee samoin; heit? tuskin viel? olen n?hnyt. -- Sitten en my?sk??n saa unhottaa kertoa ?idille kaikkien lemmikist?, vanhasta Tussesta -- suuresta newfoundlantilaisesta mustaturkkisesta koirasta, jolla on viisaat ruskeat silm?t ja pitk?t p?rh?iset korvat. Se seuraa lapsia kaikkialle sek? on heid?n rakkahin leikkikumppaninsa, ja kun se loikoilee pihassa auringon paisteessa, niin ei voi olla taputtamatta t?t? uskollista, oivallista talonvartiaa.
Serkut ovat jo tehneet kaikenmoisia hauskoja suunnitelmia kes?? varten; me aiomme soudella ja ajella, kylpe? ja k?vell?, ja min? tied?n, ett? minun tulee hyvin hauska, joll'et sin?, rakas ?iti, vain minua siell? Ruotsissa liiaksi kaipaa. Jospa sin? nyt oikein voisit kylpe?