Kotona Kerttulassa | Page 2

pois pahan p??nkivistyksesi ja tulisit oikein terveeksi ja reippaaksi. Sano terveisi? rakkaalle is?lleni ja muista joka p?iv? omaa
Helkaasi.
-- No nyt on kirje valmis! -- Helka piirsi nimens? viimeiselle sivulle tehden vallattoman koukeron lopulle, otti sitten kirjekotelon k?teens? ja juoksi portaita alas. H?n naputti hiljaa etehisest? vasemmalle menev?? ovea. -- Eno! --
-- Noh, mit? tahdot, pikku yst?v?ni? Astu sis??n vain! --
-- Tuon kirjett? ?idilleni. --
-- Se on oikein tehty. Laske se tuonne hyllyp?yd?lle muitten joukkoon, minun t?ytyy viel? kirjoittaa yksi, ennenkuin posti l?htee. ?iti on, n?enm?, saanut sinulta pitk?n jutun; se tulee h?nt? huvittamaan suuresti, kun h?n siell? istuu yksin?isyydess? kaipaillen ainoaa lastansa -- sanoi asessori Bergendahl yst?v?llisesti. -- Kunpa nyt vain viihtyisit Kerttulassa, rakas Helkaseni!
-- Hoh, sen tunnen varmasti, -- vastasi Helka katsellen suurilla ruskeilla silmill??n suoraan enoonsa. -- Olen jo vuosikausia toivonut t?nne, sill? silloin kun olin pieni, kertoi ?itini tuontuostakin minulle rakkaasta lapsuudenkodistaan, mutta kun me asuimme niin kaukana, emme tulleet matkustaneeksi t?nne, ei senk??n vuoksi, ett? ?iti oli kovin heikko, eik? h?n uskaltanut antaa minun l?hte? yksin.
Asessori ny?kk?si my?nt?v?sti p??t??n.
-- Kun sitte muutimme Helsinkiin ja min? tutustuin serkkuihin ja tulin heid?n koulutoveriksensa, silloin min? yh? enemm?n rupesin halajamaan t?nne, ja sitte vanhempani lupasivat, ett? p??sisin t?nne t?n? kes?n?.
-- Niin, ja nyt siis olet t??ll? t?din ja enon luona vanhassa Kerttulassa -- sanoi asessori ja taputti syd?mmellisesti sisarentyt?rt??n olalle. -- Huvittele nyt serkkujesi kanssa miten parhaiten saatat; silloin tulet pian, toivon min?, yht? ahvettuneeksi kuin Meeri ja tunnet itsesi oikein kodistuneeksi luonamme.
-- Kiitoksia, eno hyv?, sen kyll? uskon... Nyt Meeri minua huutaa...
Ja poissa oli tytt?.

Arki-el?m??.
-- Miss? olet, serkkuseni? Noh, hyv? ett? sain sinut k?siini, tule nyt kaikella muotoa! Gerda on jo mennyt hyv?n matkaa rannalle p?in lasten kanssa. -- Meeri tarttui kiihke?sti Helkan k?teen ja vei h?net mukaansa.
Meren lahti sijaitsi noin viiden minuutin matkan p??ss? asuinrakennuksesta, tie kulki puiston kautta ja sitte kauniin lehti- ja hakometsik?n l?pi, ja sitte oltiin jo heti perill? keltaiseksi maalatun kylpyhuoneen luona, jota tuuheakasvuinen niemi suojasi aavemmalta tulevaa tuulta vastaan. T??ll? meress? oli lapsilla iloisimmat hetkens?. Pikku tyt?t olivat jo vedess?, jossa potkielivat niin, ett? vesi roiskui kauas heid?n ymp?rill??n, ja Gerda seisoi lautalla asettaen nutturalle pitk?? palmikkoansa, Meeri viskasi ?kkip??t? vaatteet ylt??n ja molskahti veteen kuin suuri sammakko, mutta Gerda laskeutui alas kuten kaunis valkoinen kalalokki; silt? h?n ainakin n?ytti Helkan mielest?, joka seisoi portailla p?yristellen kastaen paljaita jalkojansa kylm??n veteen. Ester ja Eedit koettivat oppia uimaan; he makasivat poikittain kuivatuitten kahilakimppujen ja korkkityynyjen p??ll?. Meeri tuli varsin hyvin toimeen vedess?, ja Helka ihmetteli Gerdaa, joka uiskenteli sinne t?nne niin taitavasti, ett? tuskin n?ki h?nen liikuttavan k?si??n tai jalkojaan.
Hui, ui, nyt t?ytyi Helkankin menn? veteen. Se tuntui niin kylm?lt? kuin j??, h?nen kuumaa ruumistansa vasten, mutta kun ensi vastenmielisyys oli voitettu, ihastui h?n niin tuohon kirkkaaseen veteen, ett? h?n rupesi piirisille lasten kanssa ja lupasi pyyt?? Gerdaa opettamaan h?nellekin uimataitoa.
Kaikkien mielest? uiminen oli mit? hauskinta, ja vaikea oli saada pikkutytt?j? vedest? pois. Meeri nuhteli ja Gerda varoitti levollisella, hiljaisella tavallaan, mutta aina he vastasivat: -- Me kastamme itse?mme vain kerran viel?, katsoppas nyt, t?m? k?y oikein taiteellisesti -- yks, kaks, kolme! -- Ja noin he kastoivat itse??n monta monituista kertaa, kunnes heid?n oli niin vilu, ett? hampaat kalisivat, ja silloin he aivan sinikalpeina riensiv?t uimahuoneeseen. Siell? oli jokaisella m??r?tty paikkansa ja vaatevaarnansa. Kerttulassa oli kaikki huolellisen k?den j?rjest?m??, sen huomasi heti. Eedit auttoi pikku Esteri?, joka ei viel? tullut toimeen nappiensa ja nauhojensa kiinnitt?misess?. Tullaksensa l?mpimiksi uimisen j?lkeen, lapset l?htiv?t juosten kotiin, mutta isot tyt?t istuivat viel? kauan puolipuettuina juttelemassa, suureksi harmiksi Bruunolle, joka jo maltittomasti halusi p??st? uimaan.
Poikain oli tapana juosta oitis aamulla noustuaan j?rveen kylpem??n, mutta he meniv?t sitte jo taas toistamiseen ennen p?iv?llist?. Pikku tyt?t eiv?t sit? saaneet tehd?, heill? kun oli ollut talvella hinkua.
P?iv?llislepoa vietettiin pihalla riippumatoissa koivujen alla tahi vaahterikossa puutarhassa. Jokainen etsi mielipaikkansa, sill? v?lin kuin is? luki sanomalehti? kammarissaan ja ?iti nautti hetken lepoa verannan sohvannurkassa. H?nen vapaahetkens? olivat harvat, ja usein h?net kutsuttiin pois kesken h?nen lyhytt? lepoansa.
-- T?ti ei saa olla viitt? minuuttia rauhassa, luulen min? -- sanoi Helka er??n? p?iv?n? -- nyt jo kolmannen kerran t?ti? huudetaan, sitte kuin t?nne istuimme.
-- Olet kyll? oikeassa -- my?nsi Meeri -- h?n tekee kaikki meid?n kaikkien puolesta, ja me olemme niin ajattelemattomia, ett? usein unohdamme auttaa h?nt?, milloin sit? voisimme tehd?. En tied? miten aika joutuu niin nopeaan, ik??nkuin sill? olisi siivet, ja aina loma-aika tuntuu liian lyhyelt?.
-- Gerda hakkaa kuitenkin kaiken sokerin, mit? talossa tarvitaan.
-- Sen h?n kyll? tekee, ja min? olen ottanut teht?v?kseni kukkien kastamisen; Freedrik ja Bruuno auttavat puutarhassa Piilin muijan johdolla; h?n on meid?n puutarhurimme.
-- Niin -- sanoi Bruuno -- ellen sit? tekisi ?itini t?hden, niin min? varmaan juoksisin tieheni, sill? ik?v?mp?? teht?v?? en tied?, kuin maata nelinry?min porkkanasaroissa ja nyht?? pois rikkaruohoa, niin pient?, ett? sit? tuskin saa hyppysiins?.
Tyt?t nauroivat. -- Kyll? n?kyy miss? Bruuno on liikkunut, Freedrik on paljon