Kotikuusen kuiskehia | Page 8

ruoka-astiat h?yrysiv?t ja haarikoissa vaahtoeli v?kev? kalja. Ukko meni itse istumaan p?yd?n p??h?n, ja muut sovittelivat itse?ns? sitte v?hitellen p?yd?n ymp?rille. Pian aleni kukkura ruoka-astioista ja v?heni kalja haarikoista, joita aina v?limmiten t?ytettiin.
Ruoalta p??sty? otti viulunsoittaja viulunsa, laski sen leukansa alle viritt??ksens? sit?, eik? pitk? aika kulunutkaan, ennenkuin polskan iloiset s?veleet kutsuivat nuorisoa tanssimaan. Ei tunteneet nuoret, ett? olivat raskaassa ty?ss? p?iv?n olleet, he tanssivat vain illan loppuun asti eiv?tk? huomanneet, ett? oli aika kotiin palata.

6. K?YRIMARKKINOILLA.
Marraskuun ensi p?iv?n aamuna l?i kello vasta kolme kraatarit?din huoneessa, kun Lyyli jo oli vaatteissa. H?n meni ulos, aukaisi alaluhdin oven, nouti sielt? leip??, juustoa ja voita ja laski ne v?h?iseen vakkaseen. Sitte h?n meni yliluhtiin, jossa h?nen vaatteensa olivat, ja otti arkustansa ison valkoisen villahuivin, jossa oli punakukillinen reunus; t?m? oli h?nen paras huivinsa, ja paras oli nyt p??h?n pantava, sill? t?n??n oli Kokkolassa k?yrimarkkinat. N?ist? markkinoista eiv?t annakat ole tiet?neet, mutta Kokkolan l?hipit?j?t kyll? niist? tiet?v?t. Silloin menee kaikki nuori v?ki markkinoille, ja sinne oli nyt Lyylikin aikeissa l?hte?. Kuuselan Kaisu oli luvannut, ett? Lyyli p??sisi heid?n hevosellansa markkinoille.
Lyyli lukitsi luhdin oven ja meni tupaan; siell? h?n pani villahuivin p??h?ns? ja pisti sen leuan alta neulalla kiinni, mutta p??t h?n sitoi vy?t?r?lle. Nyt h?n oli valmis l?htem??n ja meni, sanoen j??hyv?iset ?idillens?, -- ovesta ulos.
Syksy ja talvi taistelivat ulkona, sill? lunta tuli ehtimiseen; Kuuselan vanhat kuusetkin olivat valkoisina lumesta. Mutta eip? Lyyli ilmasta huolinut. Iloisena, punaposkisena h?n vain riensi eteenp?in, kunnes joutui Kuuselaan. T??ll? oli jo hevonen valjaissa, ja nyt istuivat Kaisu sek? Lyyli rattaille. Kuuselan renkipoika Jaakko, joka oli ajajana, istui heid?n syliins?, ja piika sai viel? sijan istuimen takana. N?in he nyt l?ksiv?t markkinoille. Hitaasti kului matka, sill? lumi tarttui py?riin kiinni niin, ettei hevonen jaksanut juosta, mutta v?hitellen edennyttiin sent??n. Eip? ollut en?? pitk? Kokkolaan; jopa n?kyi patruuna Roosin kivimuurin katto, jopa jo koko kaupunkikin. Jaakko huimasi v?h?n piiskalla hevosta, ja pian he joutuivat m??r?ns? p??h?n.
Kaupungissa oli vilkas v?en liike. Maamiehill? ei ollut paljo myyt?v?? tavaraa, mutta kauppapuodeissa kulki edestakaisin nuoria tytt?j? ja poikia; he kun nyt olivat saaneet vuosipalkkansa, tahtoivat ostaa mit? millekin mieluista oli. Nisuleiv?nmyyji? istuskeli joukottain torin syrj?ll?, ja n?itten ymp?rille kokoontui my?s paljo ostajia.
Niemen Mikkikin oli markkinoilla, mutta h?n k?veli vain k?det taskuissa pitkin katuja, katsellen ymp?rillens?, ik??nkuin h?n olisi jotakuta hakenut. Muutaman hetken kuluttua oli h?n l?yt?nytkin mit? haki, sill? nyt kulki Lyyli h?nen sivullansa. Mikki pyysi Lyyli? tulemaan kanssansa kauppapuotiin, mutta Lyyli piti v?h?n vastaan. Vihdoin h?n meni kumminkin.
?Valitse nyt, Lyyli, silkkihuivi itsellesi?, sanoi Mikki, ?min? ostan sinulle semmoisen, jota parahiten haluat.?
Lyyli ujosteli v?h?n, mutta valitsi kumminkin vihdoin yhden, josta Mikki maksoi 20 markkaa. Sitte he kulkivat taas yhdess? katua pitkin. Lyylin posket punottivat ja h?nen silm?ns? loistivat ilosta, kun h?n kulki pit?en k?dess?ns? paperik??r??, jossa oli Mikin antama silkki. H?n oli niin kaunis, ett? kaikki, jotka h?nen sivutsensa kulkivat, katselivat h?nt?, josta syyst? h?nen poskensa viel? enemm?n punastuivat. V?h?n matkaa siit?, miss? Mikki ja Lyyli kulkivat, tuli heit? kohden kaksi nuorta miest?. He l?heniv?t, ja toinen huusi:
?H?r du flicko der! ?' du svensk?? (Kuuletko tytt? siell?! Oletko ruotsalainen?)
?Ole sin? vaiti, venskalainen?, vastasi Mikki, ?taikka mene pois venskas kanssa.?
H?n meni Lyylin kanssa ruotsalaisten miesten sivutse, mutta miehet k??ntyiv?t takaisin ja toinen sanoi taas:
?No ?' he en stjyni grannan flicko ti' vara finnflicko? (Kyll? tuo on hyvin korea tytt? suomalaiseksi tyt?ksi). N?in sanottuaan alkoi h?n suomea puhua, koska h?n t?t?kin osasi. H?n oli Kokkolan pit?j?st?, ja siell? kyll? suomeakin osataan.
Mikki vei Lyylin nisuleiv?nmyyj?n luo ja osti h?nelle rinkil?it?. Kokkolainen tahtoi my?s ostaa h?nelle makeisia, mutta Lyyli ei ottanut vastaan. Kokkolainen kyseli, mist? Lyyli oli, ja Lyyli vastasi: ?Siit? ei saa selv??.? Mutta sittemmin kysyi Kokkolainen viel? er??lt? akalta, joka v?h?n aikaa oli Lyylin kanssa jutellut:
?Kuka tuo tytt? oli, jonka kanssa puhuitte??
?Ettek? h?nt? tunne?? vastasi akka. ?Se on Kuuselan Kukka, kaikkein kaunein tytt? n?ill? paikoin ja Niemen pojan morsian, vaikka ei Mikki sent??n h?nt? saa, sill? is? on sen niin p??h?ns? pannut, ja mit? h?n kerran m??r??, sit? ei kukaan muuta.? T?m?n vastauksen kuultuansa l?ksi Kokkolainen pois. H?n oli kyll? useasti kuullut puhuttavan Kuuselasta, ett? se oli varakas talo, ja p??tti akan puheesta, ett? Lyyli oli Kuuselan tyt?r, ja ettei Kuusela Mikille antaisi tyt?rt??n.
Nyt h?n meni mielihyvill??n kortteeriinsa, katseli p?yd?ll? olevaan peiliin -- olivatpa h?nen vaaleankeltaiset hiuksensa kauniit, k?h?r?iset, ja h?n itse -- noh kyll?p? h?n varsin hyvin sopisi Kuuselan Kukalle. H?n meni taas ulos, k?veli pitkin katuja, ja hyv? onnensa saattoi niin, ett? h?n juuri enn?tti er??n kauppapuodin portaitten viereen, kun Lyyli tuli puodin ovesta ulos. Nyt h?n pyysi ?Kuuselan Kukkaa? torille kahvia juomaan, sill? siell? oli kahvin myyj?. Lyyli punastui, kun tunsi nimens?, jolla h?nt? kyl?n kesken mainittiin, ja vastasi:
?Kiitoksia vain, mutta ei minua nyt haluta makeat kahvit eik? makeat kielet, minun on kiire pois, sill? me l?hdemme heti kotiin.? N?in sanoen Lyyli meni kortteriinsa, josta h?n v?h?n ajan kuluttua kumppaniensa seurassa l?ksi