Kotikuusen kuiskehia

Kotikuusen kuiskehia

The Project Gutenberg EBook of Kotikuusen kuiskehia, by Theodolinda Hahnsson This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Kotikuusen kuiskehia
Author: Theodolinda Hahnsson
Release Date: March 2, 2006 [EBook #17900]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KOTIKUUSEN KUISKEHIA ***

Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe.

KOTIKUUSEN KUISKEHIA
Kertoellut Theodolinda Hahnsson
Ensimm?isen kerran julkaissut G. W. Edlund 1884. Digitalisoitu kolmannesta painoksesta, jonka on julkaissut Kustannusosakeyhti? Otava 1920.

_N?m? "Kotikuusen Kuiskehet" tuovat terveisi? kirjallisuutemme varhaisilta aamuajoilta. Sellaisina ne varmaan viel? l?yt?v?t yst?vi?, jotka ymm?rt?myksell? osaavat niit? kuunnella. "Kansani hyv?ksi ne kirjoitin", lausui kirjan tekij? kuolinvuoteellaan._
_Kirja on painettu melkein muuttamattomana toisen painoksen mukaan; vain silmiinpist?vimpi? kielellisen kehityksen ja oikeinkirjoituksen y. m. vaatimia pieni? korjauksia on hell?varoen tehty._

SIS?LLYS:
I. NOVELLEJA JA KERTOMUKSIA:
Kuuselan Kukka...................................9 Kaksoisveljekset................................77 Muistoja Naantalista...........................189 M?kel?n Liisu..................................291 Haapakallio....................................354 Torpan tytt?...................................397 Pitk?nniemen synty.............................414 Rikas k?yh?n?kin...............................421 Juhannusaatto mummon luona.....................426 K?yh?inmajassa.................................444 Mit? koski kohisee? Mit? kuuset kuiskailee?....452
II. N?YTELMI?:
Ainoa hetki....................................459 Savonj??k?ri...................................483 Viinantehtailija...............................512

I
NOVELLEJA JA KERTOMUKSIA

KUUSELAN KUKKA.

1. NIEMEN UKKO.
Pohjois-Suomessa oli meren rannalla kaunis Niemen talo, jota hallitsi kuudenkymmenen vuoden vanha ukko. T?m? talo ei ollut iso, mutta sen haltija oli kuitenkin rikas ja mahtava, sill? h?n oli uutterasti ty?t? tehnyt, ja eritt?inkin oli h?n kalanpyynnill? rikastunut, sill? kalansaalis oli hyv?, ja ukko l?hettikin aina joka vuosi saaliistansa monta veneellist? Ruotsiin, josta sai kiilt?v?t riksit takaisin.
Vanhanpuolisella i?ll? oli ukko ottanut itsellens? nuoren, kauniin ja hempe?n vaimon, jota h?n paljon rakasti, mutta jolta h?n my?s paljon vaati. Ukko oli aina tottunut olemaan itsevaltaisena hallitsijana talossaan, ja niin tahtoi h?n viel?kin olla, vaikka nuori em?nt?kin taloon tuli. H?n oli vankka mies sek? ensimm?inen joka ty?ss?; ja koska is?nt? k?vi edell?, ei ollut em?nn?n eik? palkollisten j?lkeen j??minen; mutta em?nt? oli heikko ja tuli liiasta ty?st? viel? heikommaksi. Naapurit kyll? varoittivat is?nt?? antamasta em?nn?n liioin rasittaa itse?ns?, mutta silloin vastasi ukko: ?Lapseni (niin nimitti h?n tavallisesti vaimoansa) annan min? ty?ll? voimiansa vahvistaa, ja seuratkaatte muutkin esimerkki?ni.? Vaan nuori vaimo lakastui, ja pian t?ytyi is?nn?n saattaa h?nen kalpea ruumiinsa hautaan.
Valitusta ei kukaan kuullut is?nn?lt?, kaikki vain teki h?n samassa vakavassa j?rjestyksess? kuin ennen, mutta silloin, kun h?n haudalta palasi, l?ksi h?n oitis v?h?ist? k?tkytt? kohti, jossa pienokainen poikansa makasi. Syv? huokaus nousi h?nen rinnastansa, silmiss?ns? kiilsi jotain oudon n?k?ist?, harvaan putosi muutamia raskaita kyyneleit? pojan vuoteelle, ja h?n lausui: ?Lapseni, paljon on Jumala minulta ottanut, mutta viel? enemm?n sinulta. Suloinen, hell? ?itisi on poissa, j? j?ljell? vain kova, j?ykk? is?.? Mutta vuoden vanha lapsi k?tkyess? hymyili is?llens? eik? tiet?nyt kaipauksesta mit??n.
Hell?ll? huolella kasvatti nyt Niemen is?nt? poikaansa; rakkautensa t?t? lasta kohtaan oli suuri, n?ytti ik??nkuin h?n olisi lapsellensa tahtonut kahdenkertaisesta osottaa sit? rakkautta, jota ei h?n lapsen ?idille ollut n?ytt?nyt.
Vuodet vieriv?t edellens?, ja poikanen, pieni Mikki, kasvoi kauniiksi, soreaksi nuorukaiseksi. Kaikki h?nt? rakastivat, niin hyvin kyl?ss? kuin kotonakin. Luonnoltaan oli h?n hell?syd?minen, niinkuin ?itivainajansa, sek? iloinen ja vilkas, mutta useasti h?ness? my?s havaittiin is?ns? vakavuutta. Ty?ss? oli Mikki aina is?ns? sivulla, ja kun h?n pyssy olalla meni mets?st?m??n, niin totta h?nell? palatessa aina oli enempi taikka v?hempi lintuja toisella olallansa. Sama onni oli h?nell? my?s kalanpyynniss?, eik? koko seudussa ollut niin hyv?? uimaria kuin Mikki; h?np? taisi niinkuin sorsa uppoutua veden alle ja taasen hiljaa uiskennella sen pinnalla. Eip? kummaakaan, ett? kaikki miehet pitiv?t h?nt? hyv?n? kumppanina, ja tyt?ille h?n oli oikea syd?nk?pynen. T?lle pojallensa koki nyt Niemi koota tavaraa niin paljon kuin mahdollista oli; h?n luuli sill? oikein perustavansa lapsensa onnen.
V?h?n matkaa Niemelt? oli Kuuselan talo; se oli rakennettu t?yr??lle, v?h?isen j?rven rannalle. Muutamia kivenheittoja talosta oli aukea meri, ja sen sinert?v? pinta pilkoitti sielt? ja t??lt? tuuhean kuusikon l?vitse. T?m? talo miellytti Niemen ukkoa, ja h?n olisi halusta ostanut sen, saadaksensa pojallensa isomman tilan, kun h?n kerran oli is?nn?ksi tuleva, mutta Kuuselan is?nt?? ei haluttanut taloansa myyd?; h?n oli hyviss? varoissa, niinkuin Niemen ukkokin, niin ettei h?nen ollut mit??n pakkoa erota talostaan. Mutta Niemi oli nyt kerran saanut sen p??h?ns?, ett? n?m?t talot olivat yhdistett?v?t, ja h?n l?ksi er??n? p?iv?n? taas Kuuselaan kauppaa tekem??n. H?n korotti hintaa ehtimiseen, vaan viimein sanoi Kuusela:
?Taloni on minulle rakas, enk? siit? luovu, mutta ottakoon poikasi tytt?reni vaimoksensa, silloinpa tulevat he kerran molempain talojen omistajiksi. Sep? on varsin niinkuin Jumalan s??t?m?, koska sinulla on ainoastaan yksi poika ja minulla yksi tyt?r.?
?Hm, en tuota ole viel? ajatellutkaan, koska poikani vasta on 21 vuoden vanha, mutta ei saattaisi olla hullumpaa.?
?Kaisu meid?n on hyv? lapsi, vaikka h?n on v?h?n jolsa muodoltaan?, sanoi Kuusela, ?ja pari vuotta h?n on my?s Mikki? vanhempi, mutta eip? tuo mit??n tee.?
?Ei teekk??n. T?ytyyp? nyt totuttaa poikaani ajattelemaan omaa parastansa?, vastasi Niemen ukko, ja sitte paiskasi h?n oikein yst?v?llisesti k?tt? ja l?ksi kotiap?in kulkemaan. Kotiin tultuansa h?n sanoi pojallensa:
?Ei kaupasta tule mit??n, Kuusela ei tahdo taloansa myyd?, mutta kaunis