Kotikuusen kuiskehia | Page 9

Theodolinda Hahnsson
paluumatkalle.
* * * * *
Kuukausia oli kulunut siit?, kuin k?yrimarkkinoilla oltiin. Ne olivat jo varsin unhottaneetkin, kun er??n? kauniina pyh?iltana ison kellon ??ni kuului Kuuselan m?ell?. Kaksi nuorta miest? astui reest?; he sitoivat hevosensa portin pieleen, panivat heini? eteen ja meniv?t Kuuselan asuintupaa kohti. Kuusela sytytti kynttil?n, tuli vieraitansa vastaan ja sanoi, kun ei h?n n?it? tuntenut:
?Hyv?? iltaa! Mist? kaukaa ollaan??
?Kokkolasta?, sanoi toinen.
?Vai niin?, vastasi Kuusela, ?k?yk?? istumaan. Mit? nyt Kokkolasta kuuluu??
?Hyv?? vain?, sanoi Kokkolainen.
?Yht?p? toki puuttuu?, virkkoi kumppani naurahtaen. ?Paras puhua suoraan asiansa. T?ll? on talot ja tavarat, mutta em?nt? taloon tarvittaisiin.?
Kokkolainen hymyili, ysk?hti v?h?isen ja lausui sitte: ?Niin, minulla on hyv? talo ja tavaraa kyll?, vaan talo em?nn?tt? on kuin suuri karja paimenetta, ja mies vaimotta on kuin p?iv? ilman aurinkoa. Senp? t?hden min?kin nyt olen parhaaksi n?hnyt hakea itselleni morsianta. Min? n?in tytt?renne k?yrimarkkinoilla ja mielistyin h?neen niin, ett? nyt olen tullut t?nne, pyyt??kseni h?nt? vaimokseni. T?m? kumppanini kyll? tuntee, ett? en min? tyt?rt?nne huonoon taloon pyyd? vied?, sill? minulla on hyv? talo. Karjaa ei tarvitse laitumelle kauas kuljettaa, sill? laidun on heti talon vieress?, ja niin hyv? onkin, ett? el?imet sarvista saakka hein?ss? k?yv?t.?
?Kyll?p? kuuluu kaikki hyvinp?in olevan, mutta en tahdo viel? mit??n p??tt??, ennenkuin kuulen, mit? tytt?reni vastaa.? N?in sanoen meni Kuusela tuvasta pois, aukaisi porstuanper?isen kamarin oven ja huusi: ?Kaisu! T??ll? on vieraita, tuo kaljaa.? Kuusela meni taas vieraittensa luo, mutta Kaisu, joka heti arvasi, mit? asiaa vierailla oli, katsoi ensin peiliin, silitti valkoiset hiuksensa ja juoksi sitte kellariin, jossa h?n tynnyrist? laski vaahtoavaa kotiolutta haarikkaan. Sitte h?n riensi haarikka k?dess? tupaan p?in, mutta portailla oli Lyyli h?nt? vastassa.
?K?vin sinua hakemassa meille?, sanoi Lyyli, ?mutta kuulin, ett? teill? on vieraita; et nyt taida tullakkaan.?
?Odota v?h?isen, kohta tulen sanomaan, tulenko vai enk??, vastasi Kaisu ja riensi sis?lle.
Tupaan tultuansa h?n meni, punastuen korviin saakka, vieraille olutta tarjoamaan. Vaan nuoret miehet katselivat toisiansa, ja kummastus oli selv?sti n?ht?v?n? heid?n kasvoissansa. He joivat kuitenkin olutta, jota Kaisu tarjosi, ja kehuivat sit?; vaan kun Kuusela alkoi tytt?rellens? selvitt??, mit? asiaa vierailla oli, niin silloin h?t??ntyi Kokkolainen ja nousi istualta sanoen:
??lk??st? viel? puhuko, minun t?ytyy menn? katsomaan, seisooko hevoseni, se on hyvin irstainen.?
Kuusela katseli v?h?n pitk??n vierastansa, mutta samalla t?m? jo puikahti ulos ovesta ja riensi pihalle ajatellen: ?Mit? t?m? merkitsee? Tuossa tyt?ss? ei ole rahtuakaan sen Kuuselan Kukan n?k??, jonka min? markkinoilla n?in, ja t??ll?p? piti oleman ainoastaan yksi tyt?r.? -- Kokkolainen meni nyt hevosensa luo, vaan samassa h?n n?ki Lyylin, joka seisoi portailla kuun valossa. H?n tunsi heti tyt?n ja ajatteli:
?Ahhaa, t??ll? tahdotaan ensin naittaa pois rumempi tyt?r, mutta ei siit?, ukko mit??n tule.? Nyt meni h?n Lyylin luokse sanoen:
?Hyv?? iltaa, Kuuselan kaunis Kukka! Sinun t?htesi min? olen t?nne tullut. En tiet?nyt is?ll?si olevan kaksi tyt?rt?, jonka vuoksi vain puhuin, ett? omakseni tahtoisin h?nen tytt?rens?, mutta h?mm?stykseni oli suuri, kun sijastasi sain n?hd? tyt?n, joka ei ollut v?h??k??n n?k?isesi, mutta --?
Lyyli keskeytti h?nen puheensa, sanoen: ?Kuuselalla ei ole muuta tyt?rt? kuin Kaisu. Te olette varsin pettynyt kaikin tavoin, sill? minua ette suinkaan tahdo, kun kuulette, ett? minun kotini on Kuuselan maalla oleva matala m?kki, jossa ei muuta hopeata n?y kuin kuun hopeinen valo eik? muuta kultaa kuin auringon kultainen loiste.?
Nytp? Kokkolainen tuli kovaan pulaan; h?n oli joutunut yhdest? pahasta toiseen. H?n silitti hevostansa, sanoen: ?Niin, kyll? sen n?en, Rusko parka, ett? et sin? t??lt? em?nt?? saa vied?. Kaisusta en huoli, ja Kuuselan Kukka minut hylk??; hullu ett? t?nne tulinkaan!?
?Kyll? se tosi on, ett? en teist? huoli, mutta, totta puhuen, ette tek??n huoli Kuuselan k?yh?st? kukasta, vaan se olematon, se rikas, josta haaveksitte, se olisi kelvannut.?
Kokkolainen katseli Lyyli?. H?n n?ki edess?ns? neidon niin kauniin ja suloisen, jommoista harvoin n?kee, ja sanoi nyt syd?mmest?ns?: ?Tytt?, min? tahdon sinut omakseni, vaikka olisit k?yhempi kuin oletkaan. Min? hain rikasta Kuuselan tyt?rt?, se on tosi, mutta nyt antaisin osan rikkaudestani, jos sinut omakseni saisin.?
Lyyli hymyili surullisesti, vastaten: ?Puhuuko suunne mit? syd?mmenne ajattelee, sit? en tied?, mutta omaksenne en saata tulla.? Sitte h?n sanoi hyv?sti eik? odottanut en?? Kaisua, vaan l?ksi kotiin.
Kokkolainen n?ytti v?h?n alakuloiselta, mutta rohkaisi nyt mielens?, ik??nkuin olisi miettimisess??n joutunut p??t?kseen. H?n meni taas tupaan. Kaisu oli mennyt tuvasta pois, sill? toinen vieras oli heti Kokkolaisen menty? sanonut: ?Ei t?m? se tyt?r ole, jota kumppanini omaksensa tahtoo. Eik? t??ll? toista ole?? Vaan kuultuansa, ett? ei toista tyt?rt? ollutkaan, sanoi h?n taas: ?Muistaakseni kumppanini h?nt? nimitti Kuuselan Kukaksi.?
?Se oli Lyyli!? huudahti Kaisu ja hiipi sitte pois tuvasta. Juuri silloin tuli Kokkolainen sis?lle. Ik??nkuin taakka putosi h?nen syd?mmelt??n, kun h?n n?ki, ett? Kaisu oli poissa, ja h?n sanoi:
?Suokaa anteeksi, is?nt? hyv?, ett? nyt tahdon puhua suuni puhtaaksi. Sen tyt?n, jota morsiamekseni hain, tapasin tuolla ulkona, mutta h?n ei ollutkaan, niinkuin luulin, teid?n tytt?renne.?
?Kyll? me jo tied?mme kaikki?, vastasi Kuusela, ?enk? tied? parempaa neuvoa antaa, kuin ett? toiste jo edelt?p?in hankitte itsellenne tarkempia tietoja siit?, jota morsiameksenne aiotte pyyt??.?
T?m?n lausuttuansa h?n sanoi j??hyv?iset vieraillensa,
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 112
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.