Korpelan seppä

Ꮪ
Korpelan sepp?

The Project Gutenberg EBook of Korpelan sepp?, by Heikki Meril?inen This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Korpelan sepp?
Author: Heikki Meril?inen
Release Date: August 22, 2005 [EBook #16582]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KORPELAN SEPP? ***

Produced by Tapio Riikonen

KORPELAN SEPP?
Kirj.
Heikki Meril?inen
Werner S?derstr?m Osakeyhti?, Porvoo, 1909.

I LUKU.
Harmaana, raskaann?k?isesti pulppuilevana patsaana nousi kes?illan tyyneen korkeuteen savu Erkkil?n karjatarhaan tehdyst? suitsusta. Talon lehm?t siin? hyv?ss? sovussa kierteliv?t suitsua, mutta Marian lehm??, joka oli muualta ostettu, vihasivat kaikki eik? se uskaltanut tulla l?hellek??n, vaan t?ytyi v?rj?tell? ulompana. Toisista lehmist? eronneet hy?nteiset ker?ytyiv?t h?nen ymp?rilleen, niin ett? yhten? pilven? p?risi ja surisi paarmat, tuppipaarmat, t?kkij?iset, k?rp?set ja monenmoiset hy?nteiset. Eik? ne v?h??k??n h?lvenneet, vaikka lehm? hoikalla h?nn?ll??n my?t??ns? huiski, kopisteli jalkojaan maahan ja puisteli p??t??n niin ett? suuret korvat l?pisiv?t kasvop?ihin.
Mutta Maria tuli nyt tarhaan, aholta ker?ttyj? kannonpalasia kainalossa ja kuiva tuohik?ppyr? k?dess?. Lehm? kun arvasi Marian nyt olevan suitsuntekohommissa, niin se yst?v?llisesti myristen l?hti juoksemaan Marian luokse.
Maria, n?hty??n lehm?ns? pilven? h??riv?n hy?nteisparven h?tyytt?m?n?, ry?ps?hti maahan polvilleen ja edess??n olevan pienen kannon juureen teki tuomistaan kannon palasista ja tuohik?ppyr?st? tulen ja kattoi sen maasta kynsimill??n sammalilla ja turpeilla, joten se rupesi tupruttamaan sakeaa, harmaata savua. T?t? savua nyt Maria esiliinallaan huiskautti vieress??n seisovan lehm?ns? yli, ett? siit? hy?nteiset eroaisivat, ja silloinpa ne p?risten l?htiv?tkin korkeuteen ja h?visiv?t sille tielle, ettei n?kynyt eik? kuulunut yht??n.
Nyt lehm? koetti osottaa kiitollisuuttaan Marialle nuoleskelemalla t?m?n k?si?, kyyn?sp?it? ja lanteita ja mit? vaan kerkisi. Mariakin kynsien lehm?ns? korvallisia ja taputellen sen kasvoja puheli: "Sin? Maatikki, minun oma Maatikkini! sin? olet yht? orpo ja turvaton kuin min?kin. Sinun t?ytyy pel?t? kaikkia muita ja olla allakynsin kuten minunkin. Ei ole sinullakaan edes sarvia, joilla puolustaisit itse?si. Ja mit?p? etua olisi sinulle enempi kuin minullekaan itseni puolustuksesta; saisit vaan ylivoiman ?rsytetyksi itse?si vastaan. Niin... Me olemme huonemiehi?, toisten armoilla el?ji?, meid?n on aina toteltava. No, no, el? nyt niin kovasti nuole sill? karkealla, suurella kielell?si, ihan hajalle kaahnutat minun vaatteeni... Voi, voi, kun sinulla nyt on lysti, kun p??sit sy?p?l?isist? vapaaksi. Oikein silm?sikin panet melkein umpeen, nuo suuret paksuluomaiset silm?si, ja nuokin suuret korvasi lupsahtelevat hermotonna siin? minua nuollessasi. Voi, voi, kun sin? kuhnutat niin kovasti! Vaan enh?n voi sinua kielt??, kun sin? muuten et voi minulle hyvyytt?si osottaa."
Nyt kuitenkin suitsun p??ll? olevat sammalet ja turpeet paloivat tuhkaksi ja tuli p??si vapaasti liekehtim??n, joten savu muuttui kuumuutta henkiv?ksi siniseksi kitkuksi. Nyt Maria kokosi liekehtiv?t kannon palaset koommaksi, peitti ne uusilla turpeilla ja viel? kerran taputeltuaan Maatikkia kasvoille l?hti taloon, tullakseen sielt? v?h?n ajan per?st? lyps?m??n.
Mutta nyt kun Maatikin suitsu rupesi tupruttamaan paksua savuaan ja talon lehmien suitsusta oli jo savu v?s?ht?nyt, niin yksi talon lehmist? l?hti tulla lurjottamaan Maatikin luokse ja tullessaan jo mulisteli verest?vi? silmi??n, n?ytt??kseen Maatikille ett? suitsu on j?tett?v? h?nelle. T?m?n mulistelemisesta ei Maatikki kuitenkaan ollut tiet??kseenk??n, m?rehti vaan rauhallisena ja olisi antanut sen tulijan tulla toiselle puolen suitsua. Mutta se tulija tapansa mukaan t?ytt?si Maatikkiin k?siksi, osottaen suuret sarvensa Maatikin kylke? vasten. Maatikki ei nyt v?istynyt, py?r?hti vaan p?in ja rupesi vastustamaan ja vihasta m?risten puski vastustajaansa. Vastustaja, kun aina oli n?hnyt Maatikin pakenevan, ei kuitenkaan antanut per??, vaan rynnisti yh? vaan uhemmin. T?ss? temmellyksess? joutuivat Maatikin etujalat suitsuun. Suuttuneena vastustajalleen ei se tullutkaan tarpeellisessa silm?nr?p?yksess? hyp?nneeksi pois, vaan sitten vasta kun tunsi polttavan, syd?ntyi enemm?n ja teki viel? hurjemman rynnistyksen, mill? voittikin vastustajansa. Vihasta ?listen meni viimeksimainittu monta kymment? askelta yhten? jakkarana ja jalat kyntiv?t syvi? vakoja ahon kamaraan.
Voitettuaan vastustajansa Maatikki tunsi tuskan jaloissaan ja puhalti raskaan henk?yksen, tullen levottomaksi. Sitten rupesi juoksentelemaan ymp?ri ahoa ja tuskan yltyess? l?hti laukkailemaan. Pani kielens?kin pitk?lle ja kummallisesti m?risten laukkaili, kiihtyen yh? enemm?n kun tunsi tuskan jaloissaan suurenevan.
T?m?n n?kiv?t talon lapset tullessaan talon lehmien suitsua korjaamaan ja juoksivat Marian huoneeseen. Maria oli juuri l?htem?ss? lyps?m??n, kun lapset, py?rein silmin, melkein huutaen, sanoivat: "Meid?n Sunteri puski Maatikkia ett? se poltti jalkansa ja laukkailee tuolla aholla."
Sen kuultuaan Maria meni kuin ukkosen ly?m?. Hehkuvan punakat kasvot meniv?t melkein mustiksi, lypsinkiulu putosi k?sist? ja tuskainen huudahdus kuului: "Herra Jumala sent??n!" T?m?n sanottuaan l?hti ik??nkuin mielet?n juoksemaan sinne lehmitarha-aholle ja n?hdess??n Maatikin kieli pitk?ll? ja ?listen laukkailevan sinne t?nne, huusi: "Maatikki, Maatikki! Minun rakas Maatikkini, mik? sinulle on tullut!"
T?t? ei Maatikki kuitenkaan n?ytt?nyt kuulevan, laukkasi vain kuin j?rjet?n. Mutta viimein h?n sy?ksyi pitk?kseen aholle, miss? tuskaisesti ?hkien kimputti etujalkojaan, niin ett? koko ruumis liikkui sen mukaan, ja kielens? ty?nsi yh? pitemm?lle ja v?liin m?r?hteli entist? kamalammasti.
Nyt Maria riensi Maatikin luokse. Mutta n?hty??n, ett? kumpasestakin etujalasta olivat kaviot l?hteneet ja ett? veri roiski kyntyr?isist?, l?i k?si??n toisiinsa ja hampaat kirahtivat yhteen.
Maria tunsi nyt koko ruumiinsa vapisevan niin ett? luuli luhistuvansa maahan. Pieksi vaan k?si??n yhteen