Kivesjärveläiset; Simo Hurtta; Bellerophon

A free download from www.dertz.in

Project Gutenberg's Kivesjärveläiset; Simo Hurtta; Bellerophon, by
Eino Leino
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Kivesjärveläiset; Simo Hurtta; Bellerophon
Author: Eino Leino
Release Date: February 1, 2005 [EBook #14861]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
0. START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
KIVESJÄRVELÄISET ***
Produced by Tapio Riikonen
KIVESJÄRVELÄISET; SIMO HURTTA; BELLEROPHON
Eino Leino
1901, 1904, 1919.
SISÄLLYS:
KIVESJÄRVELÄISET. Kertovainen runoelma
SIMO HURTTA
Ensimmäinen sarja

Häät Hovilassa
Erkki Pehrsson
Sipo Nevalainen
Papin pakinoilta

Hurtta matkustaa
Vornan virsi
Hurtan koskenlasku
Isä ja poika

Irja
Eljas Iochman
Hovilan pirtti
Voudit
Hyökkäys
Sykön
virsi
Hurtan kosto
Toinen sarja
Kohtalon kellot
Kuninkaihin
Kotikuria
Pietari Haerkepaeus

Valju vaimo
Pirkko Jumalan myrsky
Malla
Turunkorva

Henkiherra Arnkil
Hurtan läksijäiset
Irjan kuolo
Kainuun hävitys

Rauha
BELLEROPHON
Pegasos
Helikonin immet
Hippokrene
Najaadi
Jumalten kirot

Sophrosyne
Sankarin uni
Neien surma
Khimaira
Kiusaus

Hornan hovi
Polyhymnia
Tähti-yö
Taivasratsastus
Sankarilaulu

Moirat
KIVESJÄRVELÄISET
Kertovainen runoelma
(1901)
ENSIMMÄINEN LAULU.
Suomi, surun, soiton maa ja laulun laaja manner,
juhlakenttä jumalten
ja tanhujuoksun tanner!
Kaikui ennen kannel täällä, soip' on sodan torvet,

paloi vainovalkeat
ja punoittivat korvet.
Painui myöskin auran kynsi syvään kivimäkeen,
syvemmälle luonnon
synnyt Suomen kyntöväkeen.
Juotiin vettä virsun alta, petäjäistä syötiin,
metsän anti ammuttiin ja

kauppiloille myötiin.
Tuhat noista tutkelmata kertoella voinen.
Toki nyt on tarinamme aihe
aivan toinen.
Kaiu ei nyt kanteleet, ei soita sodan torvet,
kuuluu tiuvut, kulkuset,
kun kuurassa on korvet.
Vaan kun vettä soudetaan, niin maalipurret seilaa,
salmet tyynnä
soiluvat ja mamselit ne peilaa.
Rahaa on kuin ruumenta ja ruokaa niinkuin puuta,
ruoan väliin
kastetahan kaulaa sekä suuta.
Eikä vettä, huitua nyt hulju hyvät maijat,
Ranskan viinit virtoaa ja
Saksan sampankaljat.
Hei, ken mielii kestihin, se olkoon tervetullut,
köyhä niinkuin
rikaskin, niin viisahat kuin hullut!
Pannaan pöytä koreeksi ja piika uutta tuomaan;
Kivesjärven ruukissa
on ruokaa sekä juomaa.
Iloinen on isäntä ja rouva ylen sorja,
ei sen sormet työssä kulu, kaikki
tekee orja.
Pytinki on pitempi kuin Ämmäkosken silta.
Aamu kun on tässä
päässä, toisessa jo on ilta.
Toisessa kun päässä vasta herrat yötä hummaa,
toisessa jo piikatytöt
aamiaista hommaa.
Ympärillä koivikot ja lehtovieret vilppaat,
kelpaa niillä juoksennella
leskistä ja hilppaa!
Kunnahalla männikkö ja männikössä maja,
pakopaikka lempiväin ja
pullonpauke-paja.

Hyvä siit' on katsoa myös kuinka aamu koittaa,
kuinka Kivesjärven
päällä päivä sumut voittaa,
saaret sadat selviää ja aavat avaroituu,
niemen päihin töllit sekä talot
taajat koituu.
Siin' on Kivesjärven kylä. Kylässä on kansa,
korven kylmän kuokkija
ja tuttu tervastansa.
Kukin elää omallaan, ei verkaa eikä velkaa.
Toki ruukin tultua jo
toinen aika alkaa.
TOINEN LAULU.
Astui ulos aamulla se Anja-rouva nuori,
päivä metsät punasi ja
välähteli vuori.
Kuinka lie hän herännytkin kesken kesä-untaan,
valella hän virrall'
aikoi käsivartten luntaan.
Astui pitkin metsätietä Anja-rouva sorja,
kastehelmet karisi ja notkui
varsi norja.
Tuli hän virran vieremälle, katsoi veden pintaan,
näki kuvan
kaunokaisen, nousi riemu rintaan.
Kaunis oli Anja-rouva, muita kaunihimpi,
nainen naitu mieleltään,
mut muodoltaan kuin impi.
Kaksi huulta punaista kuin marjat alas paistoi.
Voipa miestä
miekkoista, ken niiltä suukon maistoi!
Silmät suuret, ruskeat kuin metsälammen laine,
jossa uinuu ulpukat.
Mut varo, kulkevainen!
Rimpi viekas pettävi. Äl' astu lammen rantaan!
Povessansa kuolemata
sammal kaunis kantaa.

Kyllikseen kun katsellut hän oli virran kuvaa,
hyvillä mielin hymyvää,
kuin omena punastuvaa,
hetkeksi hän heloposkin kasvot käsiin peitti.
Aukasi aamunuttunsa ja
hapset hajan heitti.
Kohta Aino-neitinä hän aaltoloihin astui.
Värjyi iho valkea, kun jalka
kaunis kastui.
Souti sotka järveä ja joutsen meren rantaa.
Soreammin virran aallot
Anja-rouvan kantaa.
Oi, te aallot onnelliset, päivän liedot lapset!
Lumpehina lainehilla
läikkyy Anjan hapset.
Liian kaunis lie hän ollut Ahti-ukon nähdä,
vaiko aikoi tihutyön tää
kerrassansa tehdä,
tuost' ei tiedä tarina. Mut aalto Anjan ryösti,
vaahtokuplana kiidätti ja
virran saareen syösti.
Siinä astui Anja-rouva rannan hietikolla,
päivä päältä hellitti ja hyvä
olikin olla.
Pärskyi koski kahden puolin. Saari oli puuton.
Kuinkapa nyt maihin
päästä? Turvaksi tuli huuto.
Huuti kerran huikahutti neljällä äänellänsä.
Kosken kuohut kahden
puolin viskoi vyöryjänsä.
Huuti toisen, kolmannenki pahemmin jo parkas,
rantalehdot raikahti
ja kaiku kauvas karkas.
Virkkoi viisas mylläri: »Käy poika, katso, kuka
virran niskassa
huutavi kuin hampahissa hukan!»
Kävi poika katsomahan, kiiruhusti juoksi,
kiiruhummin vielä palas

takaisin taaton luoksi.
»Jaakko, miksi kasvosi on kalpeammat kuuta?
Noh, mikä hätä? Etkö
saa sa enää auki suuta?»
»Isä, isä, hätä on, niin pistää sydän-alaan,
suonet kaikki tuless' on ja
päänkin pohja palaa.
Näin ma itse Vellamon, hän hapsiansa harjaa
päällä kuohun
korkeimman, kaiten vetten karjaa!»
»Ja jos nähnyt Vellamon sa olet, poika parka,
silloin tuli turmasi, tok'
ällös olko arka!
Käydään tuota katsomahan, mittyinen on herja.»
Käytiin, nähtiin
Vellamo, mi kaitsi vetten karjaa.
»Houkka, houritko vai onko järjessäsi vikaa?
Talon rouva itse on se,
apuhun nyt pikaa!»
Juoksi, joutui mylläri, jo venehessä souti
virran vievän saarehen, pois
Anja-rouvan nouti.
Mutta poika mielessänsä mietti monta kertaa:
Näin ma itse Vellamon!
Miks muuten niin mun verta
kuvat kummat kuohuttaa ja otsasuonet ouruu?
Kului vuodet, väitettiin,
ett' oli hän hiukan houru.
KOLMAS LAULU.
Jaakko kasvoi kuitenkin kuin korpikuusi nuori,
verevä ja varteva ja
vankka niinkuin vuori.
Kantoi kylän säkkejä ja käytti myllyn pyörää.
Isä itse enimmäkseen
kaupan töissä hyörää.

Myöpi viinaa, tupakkaa ja kaulahuiviloita,
ostaa metsän riistoa ja
munia ja voita.
Sulavasti kaupat sujuu Kives-mylläriltä,
silmä toinen lupallaan, mut
näkeväinen siltä.
Herrain eessä nokkela ja aina norja-selkä.
Kansa häntä ympärillä