Kirot | Page 9

ja harkitsevat. Mitä tämä merkitsee? Mitä he
epäilevät? Ja niin on tässä miesten kesken tuumailtu, että lähettäisimme
tuonne sisään muutamia tällä sanomalla: sanokaa suorat sanat suorassa
asiassa, koko kansa on takana!--Kelpaako?
KANSA Juuri niin!--Kovas menköön!--Ja Havo mukana! Hyvä,
hyvä!--Ja veenejä samoin! Herjöö ja Karkils! Hyvä, hyvä!
KOVAS Ja niin sanomme kuin puhuttu on--kansa vastaa?
KANSA _Innostuneesti_: Kansa vastaa!
KOVAS Että jos siksi kääntyy, tahdomme miekan terällä ja keihään
tutkaimella omaisuuttamme puolustaa?
KANSA _Myrskyisesti_: Miekan terällä ja keihään tutkaimella!
Menkää!
_Kovas kumppaneineen menee valtaovesta sisään. Kansa kokoontuu
pirtin edustalle, jääden hiljaa puhellen odottamaan.
Kaksi muukalaista hiipii varovin askelin erään huoneen nurkkauksen
takaa oikealta. Heillä on päällään pitkät tummat viitat ja päähuput
alaslaskettuina, niin että vain osa kasvoja näkyy._
ENSIM. MUUKAL. _Kurkistaa_: Siellä ne ovat...

TOINEN MUUKAL. _Tarttuu äkkiä hänen käsivarteensa_: Soihtu, veli,
soihtu!
ENSIM. MUUKAL. _Peräytyy hiukan_: O' varon, varon!--Hukka
matka. Voimme heti kavuta ratsuille ja lähteä.
TOINEN MUUKAL. Nolo juttu!
ENSIM. MUUKAL. _Liikuttelee sormiaan_: Pitäisi kova kovaa
vastaan!
TOINEN MUUKAL. Ei noita pelota.
ENSIM. MUUKAL. He' noita ... siellä sisällä!
TOINEN MUUKAL. Ei auta. Kansa päättää.
ENSIM. MUUKAL. Kiila, hyvä veli, kiila! Astumme esiin: vastaus?
Miksi viipyy vastaus? Onko Muronnian ruhtinas koira? Ratsumme
satuloidut--siellä tuhannet ratsut satuloidut, odottavat... No, itse
ymmärrätte jos mitään ymmärrätte...
TOINEN MUUKAL. Ah sukkela pää, sukkela! Mutta kustas kulet? Et
noista portaista tänä iltana.
ENSIM. MUUKAL. He' takatietä, takatietä--tule!
TOINEN MUUKAL. Aaah, hyvä veli! _Menevät kiireesti oikealle_.
KANSA _Pirtin luona_: Jo tulevat, jo tulevat! _Tulijat laskeutuvat
portaita alas, kansa tungeksii kysellen ja soristen ympärillä._
KOVAS _Kunnaan rinteeltä_: Hiljaisuutta!--Varmaa vastausta ei
meille annettu. Siltä toki näytti, että useimmat ovat samaa mieltä kuin
kansa.
JOUKOSTA _Äkäisesti_: Mitä hiiden mieltä he sitten voisivat olla!
TOINEN Sanoitteko lujaan?
KOVAS Lujemmin kuin aattelimme.
KOLMAS Mikseivät vastaa suoraan? On heillä suu!
KOVAS Olkaa levollisia. Päätös ei voi toisin olla. _Poistuu._
KANSA Ei, ei!
JOUKOSTA _Rajusti_: Ja jos on, niin puretaan, jumal-avita!
Käräjämäelle, ja puretaan! Ja vanhimmat eroon!
KANSA _Myrskyten_: Oikein! Kansa vastaa! _Hajautuvat ympäri
tanhuaa kiivaasti keskustellen._
KOVAS _Seuralaisilleen_: Totta puhuen ne tuskin olivat hyvillään että
siellä kävimme.
TOINEN MERVI Niinkö...?
KOVAS Useat tosin nyökäyttivät meille päätä, mutta toiset istuivat

muoto mustana niinkuin olisivat karpion karstaa syöneet. Ja Varsti,
ovenvartija, kertoi että--
_Lyhyt torventoitaus vanhimpainpirtin portailta. Kansa rientää pirtin
edustalle. Valtaovi avautuu ja portaille astuu joukko vanhimpia, kahden
soihdunkantajan seuraamana. Syvä hiljaisuus._
VANHIMMAINEN Mervian miehet! Raskas on tämä päivä ollut niin
meille kuin teille. Ja raskas on päätös, johonka olemme tulleet.
Rauhallinen elo on kansalle rakas ja ystävälliset välit mahtavan
naapurimme kanssa tuiki tähdelliset, niinkuin sen jokainen hyvin
ymmärtää. Ja niin olemme me, tuntomme mukaan harkiten, tulleet
siihen päätökseen että ruhtinaan vaatimukseen on tällä kertaa
suostuminen. Ottakaa asia tyynesti, niinkuin me, jotka seikat tunnemme,
olemme sen ottaneet. Ja nyt menköön kukin rauhassa kotiinsa.
_Vanhimmat poistuvat, ovi sulkeutuu.
Haudan hiljaisuus, kansa seisoo kuin iskun tapaama. Hiljaisuutta yhä
jatkuu, ihmiset katsovat neuvottomasti toistensa silmiin._
JOKU JOUKOSTA Mitäs tämä oikein oli...?
TOINEN Sanoiko se että on...?
KOLMAS Miksi he näin tekivät...?
USEAT Oliko se päätös...?
NELJÄS Miksi he meidät pettivät?
VIIDES Mitä nyt on tekeminen?
USEAT Vaadimme syyt tietoon!
YHÄ USEAMMAT Syyt tietoon!
KOKO KANSA _Myrskyten_: Syyt! Kuuletteko: syyt, syyt! _Äänetön
hiljaisuus. Odottavat._
JOKU Mikseivät ilmota? Eikö ole ilmottamista?
USEAT Syyt! Syyt!
KANSA _Hurjasti_: Syyt! Syyt! Syyt! _Hiljaisempaa hälinää.
Valtaovi avautuu, portaille ilmestyy soihdunkantajat ja muuan vanhin._
USEAT Hiljaa, hiljaa! Se on Urmas, hiljaa!
URMAS _Hän on noin 50 ikäinen, mutta näyttää laihanterävine
kasvoineen ja harvahkoine partoineen vanhemmalta. Alussa hiukan
ärsyytyneesti, sitten lujan painokkaasti_:
Huudatte syitä, vaikka olisi teidän sopinut huutamattakin uskoa että
vanhimpain päätös seisoo vakavan harkinnan pohjalla!
Mistä on kysymys? Kansan jokapäiväisestä toimeentulosta ja

elämäntarpeistako? Ei, sillä jokainen tietää että Rajakorvesta riittää
riistaa sekä meille että heille.
Onko kysymys Mervian sisällisestä olemuksesta, sen vastaisen elämän
pohjasta? Ei, sillä Rajakorpi on syrjäinen eräalue, jota emme aijo
koskaan asua.
Mutta, sanotte, on kysymys omistuksesta, ja se on kunniassa pidettävä!
Niin on... _Miettii silmänräpäyksen_: Mutta mikä _on omaa_?
Rajakorpi on meidän, mutta järvet ja metsät riistoinensa siellä ovat
jumalain kuohuttamat--emme ole niiden tähden virsua hajalle astuneet.
Näin voi myös ajatella, näin voi naapuri ajatella. Todella omaa, sanon
minä, on ainoastaan se, minkä kansa omin käsin raataa--kaikki täällä:
pellot, kasket, niityt, pirtit ... kaikki. Se on asian ydin. Siksi
antakaamme syrjäseikoissa myöten, voidaksemme sitä lujemmin pitää
pääasiasta kiinni, ja Mervia on seisova entistä kokonaisempana todella
omansa pohjalla. Mutta niiden rajojen yli jos kuka kurkottaa, silloin
sanomme: seis!
Tämä on vanhimpain ajatus. Täällä on puhuttu miekoista ja keihäistä.
Täytynee siis huomauttaa, vaikka sen lapsikin ymmärtää, että meidän
miekkamme ja keihäämme hukkuvat kuin näre muronnien asemetsän
varjoon. Älkää kutsuko niitä tänne--sanon, ja ymmärtäkää puolesta
sanasta--_viittaa kädellään etäisyyteen_:--voisivathan ne olla jo
ojennetut! _Poistuu pirttiin.--Kansa seisoo hetken ääneti._
JOKU Se oli painava puhe!
USEAT Ei, ei! Ei kelpaa!
TOINEN Oliko se Urmas, joka noin puhui...?
KOLMAS Hornan henki se oli!
NELJÄS Kansa lupasi vastata!
VIIDES Voi onnettomuuden yötä!
KUUDES _Tukkaansa repien, itkunkiehuttamalla äänellä_: Aukasitte