Kauppahuone Playfair ja Kumpp

A free download from http://www.dertz.in


Kauppahuone Playfair ja Kumpp

The Project Gutenberg EBook of Kauppahuone Playfair ja Kumpp, by
Jules Verne This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost
and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it
away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License
included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Kauppahuone Playfair ja Kumpp eli Pumpulilasti ja Sydän
Author: Jules Verne
Release Date: December 12, 2005 [EBook #17295]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
KAUPPAHUONE PLAYFAIR JA KUMPP ***

Produced by Tapio Riikonen

KAUPPAHUONE PLAYFAIR JA KUMPP.
eli

Pumpulilasti ja Sydän
Kirjoitti
JULES VERNE
Suomennos
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1876.

I.
Laiva Delphin.
Ensimäinen virta, jonka aallot ovat vaahdonneet höyryaluksen
rattaansiipien alla, on Clyde. Tämä oli 1832. Höyryaluksen nimi oli
Comet ja tämä kulki säännöllisesti Glasgowin ja Greenochin väliä
kuuden peninkulman [peninkulmilla tässä kirjassa aina ymmärretään
Englannin peninkulmia, joita menee noin 6 Suomen peninkulmaan]
nopeudella tunnissa. Siitä ajasta asti on enemmän kuin miljoona
höyryjä ja pakettiveneitä kulkenut ylös ja alas tämän Skotlannin virrau
vuota pitkin, ja asukkaiden tuossa isossa kauppakaupungissa luulisi siis
jo hyvinkin harjaantuneen näkemään lhmeitä sillä merikulun haaralla,
jota höyryn avulla harjoitetaan.
Kuitenkin olivat Joulukuun 3 päivänä 1862 Glasgowin likaiset kadut
täytetyt lukemattomalla ihmislaumalla, jossa oli laivan-isäntiä,
kauppiaita, tehtaan-haltijoita, työmiehiä, merimiehiä, naisia ja lapsia,
kaikki matkalla erääsen suureen, Kelwindock-nimiseen, Tod'ille ja Mac
Gregor'ille kuuluvaan laivanrakennuslaitokseen. Tämä viimeinen nimi
todistaa enemmin kuin kyllin, että Skotlannin ylänköläisten kuuluisista
jälkeisistä oli tullut keinoilijoita ja että vanhain klanien kaikki
läänimiehet olivat luontuneet kelvollisiksi työmiehiksi.
Kelwindock on muutamain minuutien matkan päässä kaupungista
Clyde-virran oikealla rannalla. Sen äänettömät lavat olivat kohta
uteliaiden katsojain vallassa. Ei yhtään joutilaaksi jäänyttä paikkaa

ollut rantasilloilla, varvin muureilla eikä makasiinien katoilla. Joella
liikkui kaikenlaisia aluksia ristin rastin, ja Gowanin kunnaat
vasemmalla rannalla olivat katsojia täynnä että vilisi.
Ei täällä kumminkaan ollut hommana mikään erinomainen juhlallisuus;
tahdottiin vain nähdä erään laivan lähtöä veistämöltä. Näyttäisi kuin
Glasgowin asukkaiden pitäisi huolia aivan vähän tuonlaisista hommista;
mutta kentiesi Delphin -- tämä oli Todin ja Mac Gregorin rakentaman
aluksen nimi -- oli jotenkin omituinen näöltänsä? Eipä ollutkaan, totta
puhuaksemme. Se oli iso alus, noin viidentoista sadan tonnin
kantavuutta, teräslevyillä peitetty ja jota paljolla työllä ja äärettömillä
kustannuksilla oli koetettu saada niin nopeaksi kulussaan kuin
mahdollista, sen kone, tehty Lancefieldin työpajoissa, oli
kovavoimaiskone, ja sillä oli viidensadan hevoisvoiman nimellinen
väkevyys. Sitä pani liikkeelle yksi propelli kummallakin puolen
perävannasta, jotka molemmat oiivat aivan erillään toisistansa. Tämä
oli ihan uusi, Dudgeon de Millwalin keksimä laitos, joka antaa aluksille
suuren nopeuden samalla kuin sallii niiden liikehtiä sangen ahtaalla
alalla. Mitä Delphinin syvällykseen tulee, ei se ollut erittäin suuri.
Tuntijat eivät sen suhteen erehtyneet, ja he syystä siitä päättivät, että
tämä alus oli aiottu käymään kohtalaisen syvillä vesillä. Mutta kaikista
näistä erityisistä asianhaaroista ei käynyt millään muotoa tuota yleistä
malttamattomuutta selittäminen. Delphinissä ei ollut mitään enemmin
tahi vähemmin outomaista nähtävää kuin monessa muussakaan
aluksessa. Oliko siis sen lähtö veistämöltä yhdistettynä johonkin
koneelliseen vaikeuteen, joka oli voitettava? Eipä niinkään. Clyde-virta
oli jo helmaansa vastanottanut monta paljon kantavampaa alusta, ja
Delphinin laskeminen vesille oli käypä niin mutkattomasti kuin suinkin
maailmassa. Työt alkoivat heti kuu vesi seisahtui, samassa
silmänräpäyksessä kun pakovesi alkoi tuntua. Kurikat paukahtivat
yht'aikaa kuloja vasten, jotka olivat aiotut kohottamaan aluksen
emäpuuta. ennen pitkää tutisi koko tuo kookas rakennus, ja niin vähän
kuin se kohosikin, havaittiin kumminkin sen järkkyvän asemaltansa.
Vipuminen aikoi, se kiihtyi kiihtymistänsä, ja muutamain
silmänräpäysten perästä Delphin, jätettyänsä huolellisesti valitun
lavansa, sukelsi Ciyde-virtaan, sakeiden, valkoisten savutuprujen

keskelle. Sen perä hetkahti joen mutapohjaa vasten, mutta kohahti
erään jättiläisaallon harjalla, ja tämä muhkea höyry olisi vauhdissaan
rusahtanut rikki rantasiltoja vasten Gowanin luona, jos eivät kaikki
ankkurit, jotka yht'aikaa heitettiin alas hirmuisella jytäkällä, olisi
ehkäisseet sen vauhtia.
Delphin oli onnellisesti ja hyvästi lähtenyt veistämöltä ja keinui nyt
kauniisti virralla. Kaikki katsojat taputtivat käsiänsä, aluksen nyt
ollessa luonnollisessa elementissään, ja väkeviä hurrahuutoja kuului
molemmilta rannoilta.
Mutta mikä oli siis syynä näihin huutoihin ja mieltymyksen osoituksiin?
Varmaan ihastuneimpain katsojain olisi ollut sangen työläs selittää
innostustansa. Mikä erityinen mielenkiinto voi se siis olla, jonka tämä
alus nostatti? Minkälaista kauppaa varten se oli käytettävä, sitä ei tietty,
ja jos sitä kysyit noilta erinäköisiltä parveilta uteliaita, niin syystäpä
taisit hämmästyä niistä erilaisista mielipiteistä, joita oli käymässä tästä
tähdellisestä asiasta.
Kuitenkin pitivät paremman tiedon saaneet, taikka jotka luulivat niiden
lukuun kuuluvansa, siinä yhtä että tällä höyryllä oli joku tehtävä
toimitettavana siinä julmassa sodassa, joka silloin kymmennitteli
Amerikan Yhdysvaltioita. Mutta sen enempää he eivät asiasta tienneet,
eikä olis yksikään heistä saattanut sanoa, oliko Delphin kaapparilaiva
vaiko tavara-alus, oliko se liittolaisten aluksia vaiko Yhdysvallan
laivastoon kuuluva.
-- Hurraa! -- huusi joku, vakuuttaen, että Delphin oli rakettu
etelä-valtiota varten.
-- Hurraa, hurraa! -- huusi toinen, vannoen, ettei nopeampaa laivaa ollut
kryssäillyt Amerikan rantavesillä.
Jos mieli taitaa sanoa