Kauppahuone Playfair ja Kumpp | Page 2

kuului vanhaan, kunniassa pidettyyn sukuun, joka juontui Tobacco-nimisist? lordeista, jotka rakennuttivat kauneimmat korttelit kaupungissa. N?m? taitavat kauppamiehet olivat perustaneet etevimm?t konttoorit Glasgowissa ja k?viv?t kauppaa tupakilla, jota toivat Virginiasta ja Marylannista. ??rett?m?t tavarat koottiin; uusi keskipaikka kaupalle luotiin. Ennen pitk?? tuli Glasgowista teollisuus- ja tehdaskaupunki; kehruutehtaita ja valinpajoja syntyi joka haaralla, ja muutamissa vuosissa oli kaupungin varallisuus noussut ylimm?llens?.
Kauppahuone Playfair ja Kumpp. kumminkin pysyi uskollisena esi-is?ins? toimekkaalle hengelle. Se antautui mit? rohkeimpiin keinoitteluihin ja kannatti Englannin kaupan arvoa. Sen nykyinen p??mies, Vincent Playfair, noin viidenkymmenen vanha, mielialalleen hyvin k?yt?nu?llinen ja vakava, ehk? v?h?n rohkea mies, oli laivain varustaja mit? puhtainta verta. Ei mik??n muu liikuttanut h?nt? kuin toimintoasiat. Muuten oli h?n kunniallinen ja rehellinen mies.
Kuitenkaan ei tainnut h?n kuuniakseen lukea sit? tarkoitusta, jota varten Delphin oli rakettu ja varustettu, sill? sen oli kokonansa keksinyt h?nen veljens? poika James Playfair, komea kolmikymmen vuotias mies ja rohkein kippari yhdistetyn kuningaskunnan kauppalaivastossa.
Luettuansa vihoissaan er??n? p?iv?n? Tontine-nimisess? kahvilassa Amerikan sanomalehti?, teki James Playfair sed?lleen varsin uskaliaan ehdoituksen.
-- Set? Vincent -- sanoi h?n vasten silmi? -- me saatamme ansaita kaksi miljoonaa v?hemm?ss? kuin kuukauden ajassa.
-- Ja mit? asiassa pannaan alttiiksi? kysyi set? Vincent.
-- Laiva ja lasti.
-- Eik? mit??n muuta?
-- Pannaanpa niinkin, laivav?en ja kapteinin nahat, mutta niit? ei oteta lukuun.
-- Annas kuulla, mit? mielit -- vastasi set?.
-- Olettehan lukeneet Tribune-, Newyork-Herald-, Times-, Enquirer be Richmond ja Americain Review-sanomalehti?? -- jatkoi James Playfair.
-- Olen, olenpa kaksikymment?kin kertaa.
-- Luuletteko siis niinkuin min? luulen, ett? Yhdysvaltioiden sotaa kest?? kauan viel??
-- Kauan kyll?.
-- Te tied?tte hyvin kyll?, kuinka isosti tuo taistelu haittaa Englannin ja eritt?inkin Glasgowin etuja.
-- Niiden seassa erikoisesti Playfairin ja Kumppanin etuja -- keskeytti h?nen set? Vincent.
-- Aivan oikein -- jatkoi kapteini.
-- James, siit? olenkin joka p?iv? levotonna, enk? taida kauhistuksetta ajatella niit? suuria onnettomuuksia kauppaliikkeen alalla, mitk? tuo sota on aikaansaattava. Kyll?h?n huone Playfair ja Kumpp. on vakavarainen, mutta se on yhdistyksess? huoneiden kanssa, jotka voivat joutua vararikkoon. Oih, hiisi viek??n nuo amerikalaiset, lienev?t sitte orjapuoluelaisia tahi orjuuden h?vitt?ji?.
Jos Vincent Playfair, ihmisknnnan suuriin perus-aatteihin n?hden, jotka aina ja joka paikassa ovat asetettavat edelle yksityisi? harrastuksia, tekikin v??rin n?in puhuessaan, niin h?nell? yht?hyvin oli oikeus katsella asiaa pelk?n kauppaliikkeen kannalta. T?rkeint? Amerikan vientitavaraa ei saatukaan Glasgowin markkinoille. Pumpulin?lk?, k?ytt??ksemme t?t? paljon merkitsev?? englantilaista sananpartta, k?vi p?iv? p?iv?lt? yh? uhkaavammaksi. Tuhansittain ty?miehi? h??tyi el?m??n yleisen laupiuden varassa.
Glasgowilla oli viisikolmatta kierutinta, jotka ennen Yhdysvaltioiden sotaa joka p?iv? valmistivat kuusisataa viisikolmatta tuhatta meteri? pumpulilankaa, se on viisikymment? miljoonaa naulaa vuosittain. N?ist? numeroista voi p??tt??, mit? sekaannuksia oli syntyv? kaupungin teollisessa el?m?ss?, kun raaka-aineita kehruutehtaille miltei per?ti puuttui. Tavaran luovutuksia tapahtui joka tunti, ty?t lakkautettiin kaikissa tehtaissa ja ty?miehet kuolivat n?lk??n.
Se oli t?m?n ??rett?m?n kurjuuden n?keminen, joka saatti James Playfairin tuumimaan rohkeata yrityst?ns?.
-- Min? hankin pumpulia -- sanoi h?n -- ja tuon sen t?nne, maksakoon niit? maksaa.
Ja ollen kauppamies yht? paljon kuin set? Vincentkin, p??tti h?n esitt?? tuumansa tavallisen toiminnon muotoisena.
-- Kuulkaapa nyt tuumani, set?
-- Annas kuulla, James!
-- Se on aivan mutkaton. Me rakennutamme tavattoman nopean ja paljon kantavan aluksen.
-- Se k?y laatuun.
-- Me lastaamme sen ampuvaroilla, ruoka-aineilla ja vaatteilla.
-- Hyv?, hyv?!
-- Min? otan p??llikkyyden h?yryss?, j?t?n kaikki Yhdysvallan alukset j?lkeeni, tungen v?kisin johonkin piiritettyyn satamaan Etel?ss?...
-- My?t lastisi korkeaan hintaan liittolaisille, jotka sen tarvitsevat -- sanoi set? innokkaasti.
-- Ja palaan t?ydell? pumpulilastilla.
-- Jonka antavat sinulle pianpa kuin ilman maksotta.
-- Aivan niin, set?. No, mit? arvelette asiasta?
-- Oiva tuuma, mutta kuinka aiot p??st? l?pi?
-- Kyll? se k?y laatuun, jos minulla on hyv? laiva.
-- Me rakennutamme asian alkain semmoisen. Ent?s laivav?ki?
-- Oh, sen kyll? hankin. Paitsi sit? en tarvitsekaan useimpia miehi? kuin ett? voin laivallani temppuella, siin? on kaikki tyyni. T?ss? ei tule kysymykseen tapella yhdysvaltalaisten kanssa, vaan j?tt?? heid?t kauas j?lkeen.
-- Niinp? niin, me j?t?mme heid?t kauas j?lkeemme -- vastasi set? Vincent j?yk?ll? ??nell?. -- Mutta sanoppa minulle, James, mihin paikkaan Amerikan rannikkoa l?hdet laskemaan?
-- T?h?n asti, set?, ovat muutamat alukset jo tunkeneet New-Orleansin, Willmingtonin ja Savannahn piiritysten l?pi, mutta min? aion k?yd? suoraan Charlestonia kohti. Ei yksik??n Englannin alus ole viel? voinut tunkea sen ahtaisin kulkuvesiin, jos ei Bermuda. Min? teen niinkuin sekin, ja jos alukseni ei ole eritt?in syv?ss? k?yp?, niin menen sinne minne Yhdysvallan alukset eiv?t voi seurata minua.
-- Se on tosi -- sanoi set? Vincent -- ett? Charlestonissa on ylt?kyllin pumpulia. Sit? poltetaankin, p??st?ksens? siit?.
-- Minp? niin -- vastasi James -- ja mik? on viel? isompi asia, kaupunki on miltei sulkeissa, Beauregard on muonan ja ampuvarain puutteessa ja on maksava lastini runsaasti.
-- Sin? olet oikeassa, poikani. No, milloinka tahdot l?hte??
-- Kuuden kuukauden per?st?. Min? tarvitsen pitki? ?it?, talvi-?it?, p??st?kseni helpommin l?pi.
-- Asia on p??tetty.
-- P??tetty!
-- Mutta vaiti, ymm?rr?th?n?
-- Vaiti.
Viisi kuukautta sen per?st? l?hti h?yry Delphin Kelwindockin lavoilta, kenenk??n sen todellista m??r?paikkaa tiet?m?tt?.

II.
Crockston.
Delphinin varustus k?vi ravakasti. Taklinki oli jo valmis; ei muuta puuttunut kuin korjata sit? ja t?t?. Delphinill? oli kolme mastoa siipipurjeille, milteip? liikaa komeutta, se kun ei luottanut tuuleen, p??st?ksens? Yhdystaltain kryss??jilt? pakoon, vaan v?kev??n koneesensa