Kauppahuone Playfair ja Kumpp | Page 3

teki oikein.
Joulukuun loppupuolella k?v?isi Delphin koetusmatkasella pitkin Clyde-virtaa. Vaikea on sanoa, kumpi oli tyytyv?isempi, laivanrakennusmestari tai kapteiniko. T?m? nuori h?yry kulki ihmeellisen hyv?sti ja loki osoitti seitsem?ntoista peninkulmaa tunnissa, johon nopeuteen ei yksik??n englantilainen, franskalainen tahi amerikalainen laiva ole p??ssyt. Varmaankin olisi Delphin kilpapurjehduksessa nopeimmankin aluksen kanssa j??nyt voitolle.
Joulukuun 25 p?iv?n? alkoi lastaus. Delphin pantiin h?yryalus-kajin viereen, t?h?n alemma, Glasgow-Bridge?, t?t? viimeist? siltaa, ennenkuin tullaan Clyden suulle. Siell? oli suunnattoman suuria makasiinia, jotka sis?lsiv?t mahdottomia vaate-, ase- ja muonavaroja, mitk? nyt kaikki tuota pikaa katosivat Delphinin ruumaan. T?m?n lastin laatu ilmaisi aluksen salatun tarkoituksen. Playfair ja Kumpp. eiv?t tainneet kauemmin pit?? salaisuuttansa k?tkettyn?, ja paitsi sit? ei saisi viipy? kauan, ennenkuin Delphin l?htisi merelle. Amerikalaista kryss??j?? ei ollut yht??n n?kynyt Englannin kulkuvesill?. Ja kuinka voitiin asiata salassa pit??, kun tuli kysymys laivav?en hankkimisesta. V?ke? ei k?ynyt sis??n-katseluttaminen ilman ett? heille ilmoitettiin aluksen m??r?paikkaa. Matkan p??h?n p??sty? oli kentiesi henki pantava alttiiksi, ja kun se oli teht?v?, niin tottapa teki mieli tiet?? miten ja mink? vuoksi.
Mutta n?m? tulevaisuuden mahdollisuudet eiv?t n?ytt?neet pelj?tt?v?n. Tarjottu hyyry oli korkea, ja itsekullakin oli osansa asiassa. Merimiehi? tulikin tarjoksi, ja miehi? oivallisia, suuri joukko. James Playfairin oli vain ty?l?s valita, mutta h?n teki sen paraiten kuin taisi, ja nelj?nkolmatta tunnin per?st? sis?lsiv?t h?nen laivarullansa kolmenkymmenen matruusin nimet, joista olis ollut kunnia H?nen kaikkein armollisimman majesteetinsa huvilaivalle.
L?ht? m??r?ttiin Tammikuun 3:ksi p?iv?ksi, ja Delphin oli aivan valmis purjehtimaan Joulukuun 31 p?iv?n?. Ruumat olivat t?p?t?ynn? ampu- ja ruokavaroja ja hinkalot hiili?. L?ht?? ei est?nyt mik??n.
Kun kapteini Tammikuun 2 p?iv?n? oli laivassa ja viime kerran katsasteli sit?, tuli er?s mies Delphinin laskuk?ydelle, pyyt?en saada puhutella kapteini James Playfairia. Er?s matruusi vei h?nen nyt kokkapenkerelle.
Se oli vankka, hartiakas, uljas, punaverinen mies, jonka yksinkertaisissa kasvoissa vivahteli jonkinmoinen varasto viekkautta ja iloisuutta. H?n ei n?ytt?nyt ymm?rt?v?n merimiehen ammattia ja h?n katseli ymp?rilleen niinkuin se, joka ei ole juuri tottunut laivan kantta tallailemaan. Kuitenkin oli h?n olevinaan kuin merih?rk? ainakin, tarkasteli Delphinin taklaasia ja heitteli ruumistaan sinne ja t?nne, niinkuin merimiehill? tapana on.
Tultuansa kapteinin eteen katsoi h?n vakavasti h?nt? silmiin ja sanoi:
-- Kapteini James Playfairk??
-- Min? se olen -- vastasi t?m?. -- Mit? tahdotte?
-- Ottaa hyyry? teilt?.
-- Sijaa ei en?? ole. Laivav?ki on t?ysilukuinen.
-- Joutavia! Yksi mies lis?ksi eih?n haitanne, p?invastoin.
-- Niink? luulet? -- sanoi Playfair, t?ht?en vierasta aina silm?n pohjaan asti.
-- Sen vissiin tied?n -- vastasi matruusi.
-- Mutta kuka sin? olet? -- kysyi kapteini.
-- Halpa merimies, mutta ravakka, luotettava ja pelk??m?t?n poika. Kaksi vahvaa k?tt?, semmoista kuin minulla on kunnia teille tarjota, eiv?t ole mik??n huono asia laivassa.
-- Mutta onhan muitakin laivoja kuin Delphin ja muitakin kapteinia kuin James Playfair. Miksi tulet juuri t?nne?
-- Sen t?hden ett? tahdon palvella t??ll? Delphiniss? ja kapteini James Playfairin komennon alla.
-- Niin, mutta min?p? en sinua tarvitse.
-- Ainahan kelpo miest? tarvitaan, ja jos min?, n?ytt??kseni voimiani, saan koetella kolmen tahi nelj?n miehen kanssa teid?n laivav?est?nne, niin, olen valmis.
-- Sit?p? kelpaa kuulla. Mutta mik? nimesi on?
-- Crockston, jos niin kelpaa.
Kapteini astahti muutamia askelia taap?in taitaaksensa oikein katsella t?t? Herkulesta. joka n?in omituisella tavalla esitti itsens?. Ryhdiss?, ruumiinrakennuksessa, miehen koko ulkon??ss? ei ollut mit??n, mik? olisi n?ytt?nyt polkevan h?nen v?it?st?ns?, ett? muka oli voimakas mies. N?ht?v? oli, ett? h?nell? piti olla ei tavalliset ruumiin voimat ja ettei h?n v?hist? h?t?ilisi.
-- Miss? olet ennen purjehtinut? kysyi Playfair.
-- Hiukan siell?, hiukan t??ll?.
-- Ja Delphinin tarkoituksen tied?t?
-- Tied?n, ja sep? juuri onkin mik? minua houkuttelee.
-- No, kentiesi tekisin tyhm?sti, jos p??st?isin luotani miehen senkykyisen kuin sin?. Hae ensim?inen per?mies Mathew, ja sis??n-katseluta itsesi.
Sanottuansa n?m? sanat James Playfair odotti miest? py?r?ht?v?ksi toisinp?in ja keulan puoleen kiirehtiv?ksi, mutta h?n pettyi. Crockston ei paikaltaan liikahtanut.
-- No, etk? kuullut mit? sanoin? kysyi kapteini.
-- Kuulinpa kyll? -- vastasi matruusi -- mutta siin? ei ollut kaikki, minulla on jotakin teilt? pyydett?v?n?.
-- Sin? kiusaat minua -- sanoi Playfair kiivaasti. -- Minulla ei ole aikaa seisoa ja jaaritella kanssasi.
-- En tahdo kauan olla teille kiusaksi -- vastasi Crockston. -- Ainoastaan pari sanaa viel? ja kaikki on selvill?. Min? tahdon sanoa teille: minulla on sisarenpoika.
-- Onpa kauuis eno sill? pojalla -- vastasi kapteini. -- Joko olet lopettanut? -- jatkoi h?n viel? k?rtyisesti.
-- Joo, tuossa paikassa. Kun otetaan eno, niin saadaan sisarenpoika kaupanteki?isiksi.
-- Vai niin, tosiaanko?
-- Niin tosiaankin, se on tavallista. Toinen ei l?hde jos ei toinenkaan.
-- No mik? sitte sisaresi poika on?
-- Viisitoista vuotias poika, vasta-alkaja, jonka tahdon harjoittaa ammattiin. H?nell? on erinomaisen hyv? tahto ja h?nest? kerta tulee kelpo merimies.
-- Kuulepas, rakas Crockston -- huudahti kapteini -- lunletko Delphini? miksik??n laivapoikain koulupaikaksi?
-- Meripojista ?lk?? pahoin puhuko -- virkahti merimies. -- Yksi oli, josta tuli amiraali Nelson, ja toisesta tuli amiraali Franklin.
-- Tuhat tulimmaista, yst?v?ni -- vastasi James Playfair -- sin?p? puhut mieleni mukaan. Otapa siis t?nne se sisaresi poika, mutta jos en h?nen enostaan l?yd? sit? oivaa miest?, joksi h?nen v?it?t, niin eno saapi minun kanssani tekemist?. Mene nyt ja tule tunnin per?st? takaisin.
Crockston ei k?skett?nyt itse?ns? kahdesti. H?n kumarsi