Kauppa-Lopo | Page 9

hevonen jo seisoi odottamassa.
--Joko siit? on kauvankin kuin tulitte? kysyi Lopo kuskilta.
T?m? vaan hiukan v??nsi p??t??n.
--Niin mik? sitten?
Lopo t?ytt?si ky?kkiin. Ei joutunut hyv?? p?iv?? sanomaan.
--Mene kiireesti k?skem??n rouvaa t?nne, h?n huusi heng?styneen? Riikalle, joka parast'aikaa pani pienell? lusikalla kahvijauhoja pannuun.
--Ei sit? nyt voi menn? h?iritsem??n, siell? on vieras.
--Senp?t?hden juuri. Ennenkuin enn?tt?? tehd? tuhmuuksia. Joudu nyt. Taikka min? menen itse.
--El?, jumalan luoma. Min? sitten ennemmin--
H?n nosti pannun syrjemp??n rei?st? ja meni sis??n.
Rouva seurasi kohta Riikkaa, sill? t?m? oli antanut h?t?ilev?n merkin.
--Mik? on? Jasso, Lopo! Mutta enh?n min? nyt jouda.--Luulin olevan t?rke?mp??kin.
H?n aikoi k?rsim?tt?m?n? vet??nty? takaisin. Mutta Lopo otti h?nt? hihasta kiinni.
--Sanoitteko h?nelle jo hinnan? l??h?tti h?n suihkaista.
--Kenelle? Mink? hinnan?
Rouva v?istyi h?nest? etemm?ksi. Kasvoissa ilmestyi vastenmielisyytt? ja inhoa. Lopon v?kev? henk?ys oli puhaltanut h?nelle suuhun ja nen??n.
Lopo ei sit? taaskaan huomannut, innoissaan kun oli.
--Luojan lykky, ett? enn?tin. Seh?n tuli ostamaan taloanne, tuo herra Sarkanen, vai mik? hitto h?nen nimens? on.
--Kuinka sen tied?tte?
--Pyyt?k?? kuuttatoista tuhatta ja huojistakaa viiteentoista, mutta ei siit? alle ollenkaan. H?n sen kyll? maksaa. Minulla kun oli semmoinen h?t?, ett? nyt te sen my?tte polkuhinnasta, ennenkuin joudun est?m??n.
--Viisitoista tuhatta? Eih?n se ole mitenk??n mahdollista. Jos saan kaksikintoista--
--Viisitoista saatte tinkim?tt?. Elk?? hullunakaan my?k? hyv?? taloanne v?hemm?st?. Tarvitsette ne rahat lapsillenne yht? hyvin kuin Sarkanenkin. Kolmetuhatta, ajatelkaa, ei se ole pieni summa.
--Minun t?ytyy menn? sis??n.
--Uskokaa nyt hyv?ll?: kuusitoista tuhatta--.
--Mutta jos h?n s?ik?ht?? sit? hintaa ja j?tt?? koko kaupan sikseen?
--Ei j?t?, elk?? pelj?tk?, kun min? kerran takaan.
Rouva meni sis??n vieraansa luokse ja Riikka hoiti pannuaan taaskin, eik? puhunut mit??n.
--Ylpe? se on tuo, arveli Lopo itsekseen, mutta min? piittaan h?nest? viis'.
--Joko teill? on tavarat koossa? h?n kysyi viimein.
Riikka nosti pannun tulelta, kaatoi kuppiin ja siit? taas pannuun takaisin, puhdisti suun ja painoi kannen kiinni.
--Kuuletko sin?? Min? kysyin, joko tavarat ovat koossa?
--Milloinka min? olen niit? joutanut ker?ilem??n. On t?ss? ollut ty?t? muutakin.
--Siin? et olisi kauvan viipynyt. Mutta yhden tekev?. Saatan min? v?h?n p??st? tulla uudestaankin niit? hakemaan. Saan sitten kuulla samalla, kuinka talon kaupoissa sopivat.

V
H?n meni torille, jossa viel? oli v?ke?, vaikka kello jo k?vi kahta. Maalaiset eiv?t kaikki olleet tavaroistaan p??sseet ja seisoivat sen vuoksi yh? siin? ostajia odottamassa ja kauppoja hieromassa. Heit? kierteliv?t kuin kissat kuumaa puuroa ne keinottelijat, jotka aina odottelivat my?h?ist? tuntia ostoksia tehd?kseen, ett? saisivat sill? tavoin maalaisten tavarat pilkkahinnasta.
Lopo l?heni er?st? kuormaa, jossa viel? oli suuri voipytty myym?tt?. Miehen t?ytyi palastella tavaransa ja myyd? v?hiss? osissa, ett? p??sisi siit? pikemmin erilleen ja saisi paremman hinnan. Ostajat tinkiv?t, mies riiteli. Kauppa kumminkin syntyi. H?n heitti kukkaron k?dest??n reen pohjalle ja tarttui puntariin.
Mies k??nteli ja v??nteli puntariaan, milloin h?n lis?si voita nokassa olevaan riepuun, milloin taas v?hensi; j?yk?t sormet eiv?t hevill? tahtoneet saada sit? kohdallaan seisomaan, ja kun se viimeinkin onnistui, huomattiin, ettei siin? viel?k??n se m??r? ollut, kuin oleman piti. Uusi ty?, samat temput, ja niit? sieti tehd? monet kerrat.
Lopon silm?t olivat kiinni puntarissa, niinkuin muidenkin. Mutta huomio oli toisaalla.
Tuo kukkaro py?ri h?nen mieless??n. Se oli tuommoinen tavallinen maalaiskukkaro, jonka suu oli vedetty nauhalla umpeen.
Ei se tyhj? ollut, ellei aivan t?ysik??n. Lieneek? sis?lt?nyt hopea- vai kuparirahoja. Ehk? v?h?n paperiakin ja kultaa, kukaties.
Lopo ei n?hnyt puntarista mit??n, vaikka silm?t olivat siihen k??ntyneet. Mutta kukkaron h?n oivalsi selv??n, siin? miss? se retkotti reen pohjalla, heinien p??ll?. Suu oli kallistunut h?neen p?in ja vetonauha ojentui niin likelle, ett? melkein kosketti h?nen sormiinsa.
Tahtoi v?kisenkin temmata k?tt? sinnep?in. Eih?n siin? tarvinnut kuin nyk?ist? vaan, niin oli kukkaro sill? kertaa h?nen hihassaan. Olisikohan koettaa?
Mies reistasi taas parast'aikaa tasapainoa; jokaisen p?? l?hestyi puntaria.
--Nyt oli otollinen aika!
Joku ??ni sen sanoi Lopon sielussa. Sek? sielussa ett? ruumiissa. H?n tunsi tuon ??nen povessaan ja p??ss??n; povessa se alkoi, sy?ksi sielt? p??h?n, sielt? poveen takaisin ja p??h?n j?lleen yh? suurempaa vauhtia yl?s ja alas, siksi ett? kaikki oli yhten? humuna.
H?n heitti vilaukselta h?t?isen, himokkaan silm?yksen kukkaroon. Paikallaan se oli unohdettuna syrj?ss?. Viattomana, viettelev?n?.
Lopon katse muuttui hajalliseksi. Silm?t py?riv?t ymp?ri yhdest? toiseen, eiv?t pys?htyneet mihink??n. Ja k?si l?hti ik??nkuin itsest??n, omasta tahdostaan liikkeelle.
H?n ojensi p??t??n puntaria kohden niinkuin muutkin. Seisoi se jo kohdallaan, viivan merkki? katsottiin miehiss?.
--Nyt--!
Se oli h?nell? hihassa! Oikean k?den nutunhihassa!
Veri, joka hetkeksi oli seisahtunut suonissa, s?v?hti nyt tuliseen juoksuun.
--Kun p??sisi t?st? kunnialla pois. Ennenkuin ukko huomaa kaivata...
--Ei ole viel?k??n t?ysi mitta. Siet?? se pienen palan lis??, ett? naulan viiva hyvin n?kyy, huudettiin miehen ymp?rill?.
Muut ne huusivat, ei Lopo.
H?n oli vet??ntynyt etemm?ksi, toisten taakse, ja n?ytti t?hystelev?n jotain merkillist? kauvempana kauppakadulla. Jos sit? nimitt?in olisi joku huomioonsa ottanut.
Mutta eiv?t ne hoksanneet; eiv?tk? hoksanneet sit?k??n, ett? h?n l?ksi pois, astui hitaasti ensin, mutta v?h?n matkaa kun oli p??ssyt, niin jo otti semmoista vauhtia, ettei helmat kantap?it? tavoittaneet.
Kauppakatua h?n kulki, siell? kun oli enemm?n v?ke?. Sitten meni Parviaisen portista sis??n, sill? h?n oli pannut merkille, ett? siit? talosta toinen portti vei syrj?kadulle. T??lt? h?n taas p??si pujahtamaan harjukatua Kortmaniin ja sen tiesi, ettei h?nt? sielt? kukaan osaisi hakea, jos lankeisikin ep?luulo h?neen.
Taaskin oli Pekka pihalla. Punaposkisena, ilosilm?isen?, hymysuuna h?n juosta teputteli Lopoa