Kaukonäkijä

롔
Kaukon?kij?, by Jonas Lie

The Project Gutenberg EBook of Kaukon?kij?, by Jonas Lie This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Kaukon?kij? eli kuvauksia Ruijasta
Author: Jonas Lie
Release Date: May 3, 2005 [EBook #15765]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAUKON?KIJ? ***

Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and PG Distributed Proofreaders.

KAUKON?KIJ? ELI KUVAUKSIA RUIJASTA
Jonas Lie
Suomentanut Tekla Lampén
Ensimm?isen kerran julkaissut Werner S?derstr?m Osakeyhti? 1914.

JONAS LIE
on suurimpia pohjoismaisia kirjailijoita. Rinnan Ibsenin ja Bj?rnsonin kanssa h?n on ollut luomassa norjalaisen kirjallisuuden suuren loistoajan, ja rinnan heid?n kanssaan h?n edustaa vuosisatansa parasta realismia, sen syv?? totuudenrakkautta, sen suurta el?m?ntuntemusta ja sen erinomaista taitoa kuvailla luontoa ja todellista el?m??.
Ja kuitenkin n?m? kolme runoilijaa olivat nuoruudessaan k?yneet romantiikan koulua; he olivat syventyneet is?nmaansa h?m?r??n mutta suuripiirteiseen muinaismaailmaan ja sen tarumaisten muistojen perustalle rakentaneet unelmansa kansansa uudesta suuruudenajasta. Mutta Ibsenin ja Bj?rnsonin tarmokkaat luonteet selviytyiv?t pian n?ist? ep?m??r?isist? unelmista, oivaltaen todellisuuden vaatimuksia. Ennen pitk?? he ryhtyiv?t, kumpikin omalla tavallaan, her?tt?m??n kansaa todelliseen ty?h?n ja toimintaan ja selvittelem??n sille -- ja samalla koko maailmalle -- ajan polttavia kysymyksi?. Mutta paljoa kauemmin harhaili kolmas heist?, Lie, romantiikan h?m?r?ss?, etsien selvyytt? sek? oman itsens? ett? ymp?r?iv?n maailman suhteen.
Jonas Lie eli n?et koko nuoruutensa ajan, kuten h?n itse sanoo, lumottuna pohjoisen kotiseutunsa her?tt?miin salaper?isiin, ristiriitaisiin mielikuvituksiin. Kasvaneena Pohjois-Norjassa, h?n oli tuomarin poika Tromssasta -- miss? mahtava tunturiluonto samalla hurmaa ja ahdistaa, vieh?tt?? ja peloittaa, miss? kaikki on tarumaisen suurta ja salaper?isen h?m?r??, muodostui h?nen mielens? ??rett?m?n herk?ksi, vaikutuksille alttiiksi ja mielikuvituksiin taipuvaksi. Toiselta puolen taas kansan ankara el?m? noilla pohjan rannikoilla, vaaralliset talviset kalastukset, rohkeutta ja taitoa kysyv?t purjehdukset ja kaupank?ynnin monenlaiset vaikeudet her?ttiv?t h?ness? kovakouraisen todellisuuden ihailua ja aineellisen ty?n kunnioitusta, samalla kun tuo mahtava, oikullinen meri houkutteli nuorukaisen mielt? seikkailuihin ja uhkarohkeisiin yrityksiin. Kaiken t?m?n lis?ksi oli h?nen suoniinsa ?idin puolelta eksynyt muutamia pisaroita taikauskoista lappalaisverta -- eip? siis ihme, ett? h?n el?? l?hes nelj?nkymmenenik?iseksi, ennenkuin h?n ihmisen? ja kirjailijana on t?ysin selvill? itsest??n ja todellisen el?m?n asettamista vaatimuksista.
H?nen ensim?inen kertomuksensa, ?Den Fremsynte?, Kaukon?kij?, on ik??nkuin t?m?n mielikuvituksen maailmassa eletyn nuoruudenajan tunnustus. Se on osaksi h?nen oman sielunsa tarina, osaksi sen kansan, jonka keskuudessa h?n vietti nuoruutensa. Ja samalla se on mit? kaunein kuvaus siit? omituisesta luonnosta, jonka helmassa h?n oli kasvanut ja kehittynyt ja johon h?n l?pi koko el?m?ns? oli syv?sti kiintynyt. Salaper?isest? romanttisesta hengest??n huolimatta se kuvaa Norjan kansaa ja luontoa sek? senaikuisia oloja ja elintapoja paljoa todellisemmin, kuin muut sen ajan hienonrunolliset talonpoikaiskertomukset.
T?m?n rinnalla kuvaa Lie mit? hienoimmalla ymm?rt?myksell? ihmissyd?nt? nuorine her??vine tunteineen, aavistuksineen, uskoineen ja ep?toivoineen. H?n osoittautuu jo n?iss? ensim?isiss? kuvauksissaan siksi verrattomaksi ihmisel?m?n ja ihmissielun tuntijaksi, joka sittemmin niin monessa kertomuksessa on k?sitellyt mit? erilaisimpia ihmisluonteita ja el?m?nkohtaloita, ei ainoastaan erinomaisella taidollaan kuvaillen niit? meille, vaan tutkien ja valaisten niiden salaisia syvyyksi?. H?nell? on omituinen kyky ik??nkuin salaa hiipi? ihmisen syd?meen, valaista sit? jonkinlaisella kaukon?kij?n taikavalolla ja l?yt?? sielt? sek? pahan peikot ett? my?skin hyv?n haltijat. Sill? h?n uskoo el?m??n ja ihmisiin ja h?n tiet??, ett? he kykenev?t voittamaan sielunsa pime?t vallat, jos vain p??sev?t niist? selville.
T?m? syv??n ymm?rt?mykseen perustuva usko antaa Jonas Lien kertomuksille, verrattuina realismiin tuotteisiin yleens?, sen terveen, vapauttavan voiman, joka synkist? kuvauksista huolimatta niin virkist?v?sti vaikuttaa lukijaan. Se on voima, joka, erilaisista el?m?ss? ja kirjallisuudessa kulkevista virtauksista riippumatta, aina on pysyv? raikkaana ja vastustamattomana ihmismielen kohottajana.
Suomentaja.

ENSIM?INEN OSA.

JOHDANTO.
Tunnen useita ihmisi?, joilla on ollut sama halu, mik? toisinaan valtaa minutkin, valita juuri rajus?? k?velyilmakseen. N?m? ovat etup??ss? sellaisia, jotka vietetty??n lapsuutensa maalla ulkoilmassa, ovat joutuneet ty?alalle, joka vaatii yhdess? kohden istumista, ja joille huone toisinaan k?y liian ahtaaksi ja ahdistavaksi -- tai ovat he my?skin runoilijoita. Heid?n ajatuksensa ja mielikuvituksensa pyrkiv?t, enemm?n tai v?hemm?n heid?n tiet?m?tt??n, alituisesti kaihoten pois sis?ilmasta ja kaupungin kasarmiel?m?st?.
Kun sitte jonakin p?iv?n? maalaisel?m? saapuu kaupunkiin oikean rajumyrskyn muodossa, joka riuhtaisee irti kattotiilet, v?h?n v?li? lenn?tt?en jonkun niist? j?lkeesi, joka muuttaa kadut virroiksi ja nurkkaukset v?ijym?paikoiksi, miss? vihuri hy?kk?? sateenvarjosi kimppuun ja, enemm?n tai v?hemm?n pitk?n ja onnistuneen kamppailun j?lkeen, k??ntelee ja v??ntelee sit?, kunnes vihdoin k?teesi j?? vain kehil? ja varsi -- silloin sattuu joskus, ett? hiljainen, arvokas liike- tai virkamies sen sijaan ett? h?n, koko p?iv?n ty?ss??n aherrettuaan, iltap?iv?ll? tapansa mukaan istuisi omassa kodikkaassa huoneessaan, vaimolleen sanookin t?ytyv?ns?, ik?v? kyll?, l?hte? hetkeksi kaupungille. Tietystikin ne ovat asiat, jotka vaativat h?net l?htem??n. Sill? eih?n toki vakavan, arvokkaan miehen, joka ehk? on pormestari ja kaupungin is?, sovi edes itselleenk??n tunnustaa olevansa niin lapsellinen, ett? h?n l?htisi rajuilmaan haaveilemaan ja taivaltaisi alas laivasillalle n?hd?kseen, miten kuohut huuhtelevat laituria ja laivat satamassa leikkiv?t haaksirikkoa. Tietysti h?nell? siell? pit?? olla jotakin toimitettavaa, ellei muuta niin yleens? noin vain pit?? silm?ll?, ettei ?quid deprimenti capiat respublica?, toisin sanoen, ettei vain kaupunki, jonka menestyst? h?nen