tupaansa odottamaan, kuuli ukko ulahduksen mets?st? ja hetken kuluttua tulivat koirat avosuin j?nist? edell??n ajaen. J?nis turvautui tuvan suojaan ja siin? nitistiv?t koirat sein?? vasten sen hengilt?. Ukko tunsi j?niksen el?ttij?niksekseen, joka oli jo monta vuotta h?nen tupansa ymp?rill? asustanut. Samassa tulivat herratkin mets?st? juosten. Niist? ei ollut yksik??n vanhan paroonin n?k?inen ... ei se toki vanhan paroonin poika tuolla tavalla taloon tulisikaan ... mit? lienev?tk??n muita herroja... Ja ukko oli v?h?n n?rk?stynyt, kun kysy? kivahti:
--Kenen luvalla te t??ll? koirillanne minun el?ttej?ni revit?tte?
--Kenen luvallako? toisti er?s herroista hiukan ihmeiss??n. Eik? t?m? ole kartanon maata? Mutta kuka _sin?_ olet, ja kenen luvalla sin? olet t??ll??
--Min? olen se Niemen ?ij?, ja luvan t??ll? olemiseen antoi minulle vanha parooni ....
--Min? olen kartanon uusi vouti.
--En tuntenut, kun en ole ennen n?hnyt.
--Nyt h?net tunnet!
--Se on se vanha h?per?, jota vanha parooni aikoinaan suosi niin, ett? h?n n?ytt?? menett?neen kaiken kunnioituksensa--selitti se sotapukuun puettu herra, joka oli istunut venheen per?ss?.--Se on yksi h?nen ?harvinaisuuksiaan.?
--Joka meid?n siis on lupa realiseerata niinkuin kaikki ukko vainaan muutkin kokoelmat.
Herrat nauroivat voudin sukkeluudelle; ja kun koirat samassa saivat uuden j?niksen ajaakseen, riensiv?t herrat haukkua kohti.
Ukko j?i seisomaan tupansa ovelle. H?n kuuli pauketta ja huutoja ja kaadettujen j?nisten r??kyn?? ja koirain tappelua saaliista. Ja h?n ajatteli niit? aikoja, jolloin vanha parooni itse oli istunut h?nen vieraanaan ja kiitellyt h?nen pirtti??n ja kehunut vierailleen h?nen kapineitaan. Ajatteli sit?kin, miten h?n nyt veronsa maksaa, kun herrat itse ottavat kaikki, mit? oli otettavissa. Ajat olivat h?nen mielest??n melkoisesti muuttuneet.
Vihdoin lakkasi laukominen mets?ss?, ja herrat ja koirat tulivat takaisin tuvalle. Lupaa kysym?tt? ja h?nt? itse??n huomaamattakaan kantoivat he pirtist? ulos p?yd?t ja penkit ja asettuivat pihamaalle ev?it??n sy?m??n ja juomiaan nauttimaan.
--Olkoot, tottapahan menev?t, kun aikansa el?m?iv?t, ajatteli ukko ja istahti loitommalle.
--Kahdeksan j?nist? kahdessa tunnissa! puhuivat herrat. Tulos ei ole huono. Meid?n on tultava t?nne joka vuosi. Mutta on se v?h?n vanhanaikainen t?m? mets?styspaviljonki!
--Se on revitt?v? ja sijaan rakennettava uusi, sanoi vouti mahtavasti. En ole joutanut t?st? asiasta ennemmin huolta pit?m??n.
Ukko ei malttanut en?? olla vaiti.
--T?t? ei revit?, sanoi h?n astuen esiin.
--Sin?k? sen kiell?t?
--En min?, vaan vanha parooni. T?m? tupa on oma rakentamani, ja minulla on lupa sen p??lle, ett? saan siin? asua kuolinp?iv??ni.
--Min? teen t?ll? maalla mit? tahdon. Ettet kuitenkaan tulisi mit??n k?rsim??n, annan sinulle luvan asua uudessa paviljongissa ... ja se on jo enemm?n kuin ansaitset. Jos et siihen tyydy, saat menn? tiehesi.
--En tyydy! Enk? mene tiehenik??n.
--H??d?mmek? h?net heti? kysyi se sotilaspukuun puettu mies.--Pontus!
Yksi herrain suurista koirista kohotti jo p??t??n ja murahti.
--Antakaa h?nen olla! sanoi vouti. Ukko on houkko.--S??li, ettette sallinut ... se olisi mennyt yhdess? k?den k??nteess?.
H?n oli sytytt?nyt sikarinsa, pist?nyt k?det taskuunsa ja oikaisi jalkojaan mukavaan asentoon p?yd?n alle. Silloin sattuivat h?nen silm?ns? karhun kuvaan tuuliviiriss?.
--Mit?s tuo on? Ja tuo toinen oven p??ll??
--Se on h?nen ?vaakunansa?, selitti is?nt?renki. H?n kuvailee olevansa aatelinen.
--Oliko h?nell? siihenkin paroonin lupa?
--Vanha parooni oli leikkis? mies...
--Siit? ainakin sallinette minun tehd? lopun samassa. Vai tahdotteko itse?--ja sotapukuinen herra ojensi pyssyns? voudille.
--Olkaa vain hyv?! sanoi t?m?.
Sotapukuinen herra t?ht?si ja laukaisi alas karhun kuvan viirin nen?st?. Toinen laukaus lohkaisi saman kuvan oven p??lt?.
--Kaksi karhua ja kahdeksan j?nist?! Pankaa, is?nt?renki, n?m?kin jahtilaukkuun!
Herroista oli se niin hauskaa ja sukkelaa, ett? he sille nauraa hohottivat.
Ja kun heid?n huomionsa kerran oli kiintynyt ukon tupaan, niin ryhtyiv?t he sit? l?hemmin tarkastamaan. He vetiv?t esiin tuohesta tehdyt kontit, virsut ja kaikki muut ukon tekem?t omituiset kapineet ... mokomia hullunkurisuuksia he eiv?t olleet ennen n?hneet. Koko tuparakennus oli heist? sek? ulkoa ett? varsinkin sis?st? mustine seinineen ja nokisine kattoineen kauhean ruma ja typer?.
--Mit?s herrat sit? moittii, kun se kerran minulle kelpaa, uskalsi ukko muistuttaa.
Herrat eiv?t olleet h?nt? kuulevinaankaan.
--On se nyt h?pe?, ett? t?mm?inen musta kummitus on t?ss? kartanon kauneimmalla niemell? itse hovia vastap??t? ... ajatelkaa, mink? mainion vaikutuksen tekisi t?ss? uudenaikainen mets?styshuvila ampumaparvekkeineen ja t?hystystorneineen...
--Mutta seh?n on jo p??tetty, kuulittehan, ett? t?m? on jo tuomittu revitt?v?ksi!--sanoi vouti hiukan n?rk?styneen? siit?, ett? h?nen ehk? luultiin t?t? t?mm?ist? suosivan.--Is?nt?renki, jo huomenna on t?m? harakanpes? purettava!
* * * * *
Siit? tuli kuitenkin kartanon voudille enemm?n puuhaa ja ik?vyyksi? kuin h?n oli aavistanutkaan. Renkien t?ytyi tulla ilmoittamaan, ettei Niemen ?ij? l?htenytk??n tuvastaan ilman laillista h??t??.
--Hankkikaamme laillinen h??t? heti paikalla!
--K?r?j?t alkavat vasta syksyll?.
--Pyyd?mme v?lik?r?ji?!
Vouti sai aikaan v?lik?r?j?t, mutta kun ukko n?ytti toteen, ett? h?nell? oli vanhan paroonin lupa asua tuvassaan kuolinp?iv??ns?, kumottiin kanne kihlakunnanoikeudessa. Vouti valitti hoviin, mutta hovi vahvisti kihlakunnanoikeuden p??t?ksen. Vasta senaatti tuomitsi tuvan revitt?v?ksi, koska sen asujalla ei muka ollut n?ytett?v?n? kirjallista kontrahtia.
Vouti l?hetti renkins? viel? kerran h??t?m??n Niemen ?ij??, mutta n?m? tulivat viel? kerran takaisin sen sanan kanssa, ett? ukko ei ole tiet?vin??nk??n. Vanhan paroonin sanaa ei voi muka peruuttaa kukaan muu kuin parooni itse, mutta kun parooni on kuollut... Pit??k? heid?n k?ytt?? v?kivaltaa?
--Ottakaa pois ovet ja ikkunat!
Mutta seuraavana p?iv?n? tultiin ilmoittamaan, ett? ukko on kiivennyt uunille ja nukkuu siell? turkki korvissa eik? ole niin? miehin??nk??n.
--Repik?? katto, ja jos se ei auta, purkakaa sein?t!
Rengit tekiv?t ty?t? k?sketty?, mutta kun he
Continue reading on your phone by scaning this QR Code
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.