Katajainen kansani | Page 5

l?pi Suomen! jahkaili kuski. Yht? umpea Lappiin asti ... eik? kuin yh? pahenee... Saamari sent??n!
--Onko teill? sitten m??r? minne joutua, vai mit? varten se oikein on l?htenyt?
--Annahan k?tesi, hyv? mies, ett? p??sen pystyyn!--Kas niin, vet?isk?? samalla maantielle! Vot! Hyv? on! Puhhuh!--M??r?k?? Viel?k?s! Ylpeilless??n se vain l?hti ... Suomen herrat aina kehuvat hevosiaan ja reki??n. T?m? kun on aina el?nyt siin? luulossa, ett? h?nell? on ne pelit paremmat kuin miss??n muualla, niin suuttui ja l?hti n?ytt?m??n omiaan.--?Kyll? min? opetan kehumaan!? sanoi.--?N?ytet??n tsuhnoille!? sanoi. Ja nyt kun kuuli lunta tulleen...
--Sit? tuli jo v?h?n liiaksikin!
--Eih?n niill? n?ill?, tiet??h?n sen, t??ll? mihink??n p??se, uppoavat joka askelella...
--Ei toki tavallisinakaan talvina, saati t?mm?isen?.
--Sit?h?n sanoin... Emme p??se Suomessa n?ill? hevosilla ja t?ll? reell?, sanoin. ?P??sem?n pit??!? ?rj?isi, ja l?hte? t?ytyi, ei auttanut. Nyt se sen n?kee, mutta ei anna arvo k??nty?.
--Antaakohan tuon arvo sitten tuossa istua?
Herra huusi jotakin kuskilleen, ja t?m? tulkitsi sitten sen meille.
--Se vain minulla teit? ?rjytt?isi ja pelotuttaisi. Jos syd?ntyy oikein, niin ei l?hde siit? koko talvena ... siihen ruokansakin kannattaa ... teilt? tien tukkeaa. Mutta jos olisitte n?yriksi, rukoilisitte polvillanne: ?Hyv? herra, l?hde armossa pois, anna meille tien aukaiseminen anteeksi, emme koskaan en??, korkea pajari, sinulta tiet? tukkea?, niin sitten h?nest? p??sisitte ... niin t?ytyy minun tehd?, kun mit? tahdon saada aikaan.
--Ei me h?nt? h?nnystelem??n, kun emme tied? pahaakaan tehneemme ... olkoon siin? tai menk??n mihin tahtoo ... yhdentekev? meille on...
--Mutta on teiss?kin syyt?, kun olette antaneet tien umpeen menn?! Onko t?m? laitaa? Viikko siit?, kun lumen satoi, eik? ainoatakaan lapiollista luotu! kiivastui kuski taas.
--Ei ole t?m? pyry meid?n nostamamme ... sielt?p? se teid?n ilmoilta pilvi nousi, eik? ollekin omain noitainne nostama? Mutta kun hyv?ksi herjennette, niin saatammehan auttaa yl?s ... pakkoa ei ole!
--Se panee pakon!
--Ei ole rekennek??n leveys asetuksien mukainen. Tuommoisella tien t?yteisell? ei saa Suomessa kulkea. T??ll? t?ytyy antaa puoli tiet? toisillekin, se on asetus.
--?lk?? olko tyhmi? ... ettek? n?e, miten se silmi??n mulkoilee ... siit? viel? paha seuraa, jos niskoittelette ... min? tied?n n?m? Pietarin herrat; olen heit? siksi paljon palvellut. Viis' ne teid?n asetuksistanne! Eiv?t ne reki??n teid?n t?htenne kavenna, vaan panevat teid?t teit? levitt?m??n. Tehk??, veikkoset, niinkuin se k?skee, en neuvoisi, jos en tiet?isi ... teid?n parastanne tarkoitan ... tulkaa Inkeriin, niin n?ette!
Ukot ep?r?iv?t.
--Jos suuttuu ja mink? viel? tekee? Pit?isik? auttaa ja ruveta lapioimaan...?
Mutta se vanha mies, joka koko ajan oli kuskin kanssa puhunut, melkein kiivastui:
--Ei ensink??n! K?y yhden k?skyj? tottelemaan, saat heit? kymmenen niskaasi! Aukaise tie t?lle, saat kaikille aukaista, ik?si lapio k?dess? tiepuolessa seist?. Ja mik? on p??st?kseen, kun oikeilla peleill? kulkenee! P??st??np?h?n meid?n hevosilla ja reill?, ja kun ei niill? p??st?, kuljetaan suksilla. Olkoon aloillaan!
--Olkoon sitten aloillaan!
Miehet survaisivat jo sauvansa lumeen ja aikoivat l?hte?.
Mutta nyt tuli herralle h?t?, kuului puhuvan jotakin kuskilleen ja ??ni kuului yst?v?llisemm?lt?.
--?lk??h?n menk?! huusi kuski. Herra sanoo, ett? saatte armon lapioimisesta, kun vain autatte... Ei, ei, ?lk??h?n menk?, ka, ei kuin pyyt?m?ll? pyyt??...
--No, se on oikeata puhetta! Kun olisitte alun pit?en n?in siivosti haastaneet, ei olisi v?it?st? tullutkaan ... autetaanhan me ... pojat hoi!
Eik? se ollut kuin keikaus vain, kun hevoset oli hyppyytetty tielle ja reki nostettu kohdalleen. Kiireess? oli se tosin tullut k??nnetyksi j?ljelleen p?in, mutta sit? ei herra n?ytt?nyt huomaavan.
Miesten esityksest? vedettiin nyt kuomu ja herra sen sis?ss? l?himp??n taloon, sill? maantiell? olisi ollut mahdoton valjastaa.
Mutta kun alettiin talon pihalla valjaita tarkastaa, niin huomattiinkin niiden olevan niin ep?kunnossa, ettei ollut ajattelemistakaan niiden kanssa taipalelle l?hte?. Ei ollut muita ehyit? ajokaluja kuin suitset ja riimut ja ruoska.
Kuski haasteli jotakin herransa kanssa, osoitteli rikkin?isi? valjaita, reke? ja hevosia, ja pyysi viimein saada pienemm?n reen talosta lainaksi ... t?m?n omansa h?n j?tt?? sijaan.
Saatiinhan reki, antoihan is?nt? toki, veti esiin parhaan kirkkorekens? ... ?Herra on hyv? ja istuu siihen ... kyll? siihen mahtuu vaikka pitk?lleen.?
Herran tyynyt ja nahkaset siirrettiin is?nn?n rekeen, ja sitten h?net itse siihen mukavaan asentoon pitk?lleen sijoitettiin. Ei h?n mit??n virkkanut, mutta ei ?ij?n ?k?iselt?k??n n?ytt?nyt. Reen eteen valjastettiin se h?nen hevosistaan pienin, joka nyt l?hemmin katsoen huomattiin olevan suomalaista rotua, vaikkemme sit? outojen valjaiden alta olleet ?sken semmoiseksi tunteneet. Konkarit sidottiin marhaminnasta reen per??n. Aisoihin ja l?nkiin ja luokkiin kiinnitti kuski omat kulkusensa, ettei heid?n toki luultaisi kokonaan Suomen kyydill? ajavan, niinkuin sanoi.
Rinnusta kiinni vet?ess??n puhui kuski hevosen kaulan alitse is?nn?n korvaan, joka h?nt? auttoi:
--?lk?? olko tiet??ksennek??n, mutta min? k??nnyt?nkin sen t?st? takaisin ... ei se sit? huomaakaan, sama sille, minne ajetaan, kunhan ajetaan ... luulee l?pi Suomen ajaneensa, kun kotona ollaan, ja antaa hyv?t juomarahat, kun n?in pian p??stiin ... n?kyy jo saaneen tarpeensa Suomen teist? ... saatte olla huoletta, ettei en?? tule takaisin...
Mutta ohjiin tarttuessaan ja kuskipukille hyp?tess??n huusi h?n meille kuin viran puolesta:
--Pois tielt?, kollot! Herra k?skee sanoa, ett? kun h?n ensi talvena tulee, kuulette siit? jo edelt?p?in, saatte jo viikkoja ennen luoda tien kahta syit? leve?ksi ja itse seist? kahden puolen hatuttomin p?in kunniaa tekem?ss?! Hyv?sti, tsuhnat!
--Onnea matkalle! huusimme kaikki yhteen ??neen heid?n j?lkeens?. K?yk??