Karkurit | Page 9

liikam??r?n kokoon voimia, ja mieli temmelt??.--Mutta hyv?ll? tiell? ovat asiat; toivo paistaa kirkkaammin kuin koskaan ennen. (??neens?.) Yst?v?t, tyhjent?k??t klasinne ja t?ytt?k??t ne uudestaan j?lleen. Min? paikalla kumoon kaksi. (Juo pohjaan kaksi klasillista.)
TYKO. Olettepa vauhdissa.
NIILO. Vihoissani juon.
TYKO. Miksi vihoissa?
NIILO. Kirous! Tulenpa Kuuselasta, ja parastani olen koettanut saattaakseni n?it? naapureita sovintoon, mutta mahdotonta. (Juo.)
TYKO. Sammumattomaksi tuntuu heid?n vihansa.
NIILO. Ijankaikkisesti.
TYKO (erikseen). Katsokaamme kuinka, h?n itsens? t?ss? asiassa kuvaa. (??neens?.) Ankara oli kaiketi t?m?n vihan alkusyy?
NIILO. Valtiolliset eriseurat sen synnyttiv?t. Jos teit? miellytt??, niin tahdonpa teille kertoa t?m?n n?ytelm?n, jossa minulla my?s oli osa toimintoon; sill? miss? jotain uskallettavaa tarjotaan, siin? kernaasti olen min?.--Mutta olenhan lapsikas haastellessani niskani poikki. Oh! hyv?t herrat, siit?, jota nyt k?yn kertoilemaan, mun taidatte saattaa hirteen; majesteetin rikoksesta, n?ettek?, niinkuin se kuuluis, ja syyst? kyll?, yst?v?t.
TYKO. Olkoon teilt? kertomatta se, jota katuisitte.
NIILO. Olettepa yst?vi?ni, ja menestyk??t huoneessamme kauvan.
TYKO. Teiss? olemme aina kohdanneet hyv?ntahtoisuutta.
NIILO. Iloinen maljanne, toverit! (Juovat.) Juo urheasti, mun Yrj?ni. Sin? tied?t kaikki.
YRJ?. Yht? ja toista, mutta siit? ei mit??n.
TYKO. H?nen poskillansa jo viini hohtaa.
NIILO. N?in oli tapaus, kumppanit: Jommoinenkin aika sitten, koska olin viel? nuorukainen, mutta syd?mmell? liekehtiv?ll? ja kunniata himoova, viskasi kohtalo meid?t, herra Markuksen, Maunon ja minut, hovi-ilmaan, jossa silloin kiivaasti riehui eriseurain myrskyt. Samaan liittoonpa kuuluimme silloin Markus ja min?, niinkuin nyt ja ainakin.--Olipa tekeill? nerokas tuuma, taitava juoni, tarkoittaen kumota silloisen hallituksen ja tuon aatelistolta oikeudella vihatun talonpoikakuninkaan ja j?lleen teloillensa saattaa asiain entisen tilan.--P??maalia kohden jo kaikki tarkasti kulki, mutta astuipa ?kisti eteemme tuo tuntoarka Mauno ja katkaisi juonemme. H?n vainusi aikeemme ja uhkasi ilmi-antaa koko seikan, jos emme kohta pys?yisi kapinoitsemasta. H?nt? uhkasimme takaisin, sadattelimme asiaa pit?m??n salassa, mutta turhaan, j?rk?ht?m?tt?m?sti k?vi h?n lupauksensa t?ytt?miseen. Silloin julmistui Markus, vetosi miekkaan, ja pian kohtasivat nuoruuden-yst?v?t toinentoisensa taistelotanterella, jossa kiukkuinen onni Markuksen haavoitettuna maahan kaatoi. Niin tapahtui, ja siit?p? heid?n ??ret?n vihansa.
TYKO. Ja siihen my?s p??ttyi valtiolliset tuumanne?
NIILO. Kaikki. Mutta pahoin olin sekaunut asiaan min?, jonka sija oli etunen?ss?. K?ysi tai py?velin kirves ei ollut en??n kaulastani kaukana.
PAULI. Te pelastuitte kuitenkin.
NIILO. H?n, joka mun vaaraan saattoi, mun pelasti taas.
TYKO. Herra Mauno? Uskonpa h?net ylev?ksi mieheksi.
NIILO. Syd?n kultainen ja rehellinen mieli on miehell?, se vihansuopansakin my?nt?? t?ytyy.--H?nt? kaiveli, ett? h?n tiesi saattaneensa piilun heimolaisensa niskalle, ja huomasi, ett? rahalla, joka paljon voi, henkeni viel? taitais lunastua. Siihen tarvittava summa, jolla juuri h?n aikoi maksaa velkansa Markukselle, oli h?nell? k?dess? ja sill? h?n mun p??sti kuolemasta, h?n mun sitoi ja p??sti.--T?ss? istun nyt, kohta haltiana Viitalan ja Kuuselan. Mutta peijakas! viskaisenpa pian kaikki k?dest?ni taas. Min? Onnetarta kiusaan.
TYKO. Mit? sanotte?
NIILO. Syd?mmeni mun kenties pakoittaa tekoon, joka multa siirt?? kaiken maallisen hyv?n. (Eritt?in Yrj?lle.) Neito on huomenna minun. Uskotko?
YRJ?. H?nt? terveydell? kuluta.
TYKO. Miksi kadottaisitte kaiken t?m?n rikkauden, jonka omistajaksi jo olette m??r?tty?
NIILO. Miksi hylk?si herra Markus oman poikansa, teki h?net perinn?tt?m?ksi? Siit? syyst?, ett? poika kihlasi Kuuselan tytt?ren. Min? samoin teen ja kadotan kaikki paitsi h?nt?.--Mutta nytp? ilmaisin t?rkeimm?n salaisuuteni. (Erikseen ja noustuaan istumasta ja viskattuaan tuolinsa vihaisesti nurin.) H?vitys ja kuolema! Ett? olen n?in karttamaton. Se kirottu viini!
TYKO. Mik? vaivaa?
NIILO. Eip? mik??n. Mutta jos kaiken t?m?n nyt olisin ilmoittanut vinti?ille... Mutta teilt? en tarvitse vaatia salaisuuden lupausta.--Ei! t?ytyyp? teid?n mulle luvata kaikki pit?? k?tk?ss?.
PAULI. Olkaat rauhassa; sen lupaamme.
TYKO. Kunniamme nimess?.--Mutta t?m? ep?ilyksenne ehk? loukkaisi meit?.
NIILO. Olenpa kokenut mies.
YRJ? (asettaen Niilon tuolin sijoillensa.) Mutta istu ja ole iloinen taas.
NIILO (istuu). Iloinen, iloinen! Juokaamme!
TYKO. Teid?n muistoksenne!
PAULI. Ja kaikki levottomuus pois, herra Niilo.
TYKO. Mit? ilmoititte, on luonnollinen asia, luvallinen ja ihana.--Te lemmitte t?t? neitoa?
NIILO. Jumal' avita! sen teen.
TYKO. Kaunis tytt?, ja siev?luontoiseksi h?n tuntui my?s.
NIILO. Niin, eik? ole h?n kaunis? Ihanat silm?t!
TYKO. Kuin t?hte? kaksi.
NIILO. Kirkkaana otsa kaarteleikse.
TYKO. Kuin kes?p?iv?n taivas.
NIILO. Ne kiharat sitten!
TYKO. H?m?r?iset pilvet taivaan korkeudessa. Eksy? jos sais niiden y?h?n!
NIILO. Mik? syv?, hell? ja lempe? ??ni!
TYKO. Kuin l?ntisen hymin? lehtilaaksossa.
NIILO. Ja h?nen suunsa! Herttainen! Niinkuin naisen suu, niin on my?s... Mutta t?ht?ileep? minua silm?nne kuin (nauraa) mustasukkaisen.
TYKO. Ja olisko ihme?
YRJ?. Erehdytp?, Niilo. Herra Charlemagne on samassa asemassa kuin Lohjan susi.
NIILO. H?nell? on itsell??n. Kaunisko tytt?? Juokaamme h?nen maljansa, ja toinen minun kultaseni muistoksi.
TYKO. H?nen lempens? lienee totinen ja luja, ei huoli h?n vaikka menis teilt? rikkaus kaikki?
NIILO. Niin kelpaan toki. Mutta toivo, pysy?kseni kuitenkin perint?-oikeudessani Viitalaan, ei ole viel? haihtunut.--Markus ja min? olemme aina valtiolliset liittolaiset, mutta katselipa oma poikansa alati el?m?t? toiselta kannalta, ja eroitus tainkaltaisissa vehkeiss? on voimallinen katkaisemaan likeisimm?tkin heimouden siteet ja villivieraista tekem??n lujat yst?v?t, liioinkin koska seist??n viel? haarniskoittuna tanterella. Siis ehk? katsahtaa herra Markus t?h?n hankkeeseni v?h?n leppe?mm?ll? silm?ll? kuin silloin, koska kysymys oli omasta pojastansa.--Kaikki toivon k?yv?n hyvin.
TYKO (erikseen). Eik? ole toiveesi ilman perustaa.
NIILO (erikseen). Etp? my?nny siihen, elatusis?ni ankara, sen tied?n, mutta tied?np? my?s mihin sulle annan matkakirjeen. (??neens?.) Ihana tytt?! (Juo.) Sulava suu! Niin, lemmek?s impi!--Mutta kuitenkin min?, mies hurja, vallaton, n?it? Melpomene-kasvoja kavahdan, h?nt? kainoon ja lemmin kuitenkin; sill? yhteys t?m?nkaltaisen naisen kanssa, yhteys niin likeinen kuin luonnon suloinen ja salainen asetus vaatii, siin?