Karkurit | Page 4

nyt.--Mit? kuuluu itselles, miten el?t?
YRJ?. Omalla turpeellani, ja milloin kuleksin ymp?ri metsiss?, joissa luotini jo on verist?nyt monen kyynysilm?isen kontion.
PAULI. Olet j?tt?nyt siis kirjas ja tieteellisyyden tien?
YRJ?. Peijakas! el?v?ss? kirjassa nyt tutkiskelen rakkauden oppia, ja hedelmi? se kantaa.
TYKO. Oletko nainut?
YRJ?. Korean, ruskeasilm?isen heilakan, joka on kasvanut kunniallisen talonpojan katon alla, niinkuin h?nen rakas aviopuolisonsa itse.
TYKO. Toivoni on ettet ole tehnyt kaduttavaa liittoa.
YRJ?. T?ysverinen, terve ja raitis kuin vuorivuohi on nuori vaimoni.--Asia on t?m?: Useinpa mets?n ihanassa h?m?r?ss? kohtasimme toisiamme. No, kuinka hyv??ns; mutta t?ytyip? siit? ?kisti tulla vihki?iset. Kuitenkin on kaikki hyvin, h?neen tydyn. El?k??n avios??ty! Siihenp? astuu kohta Tykokin, jos h?n lupauksessansa on luja. Mutta rienn?, ettet saa pyhkeill? leukaas.
TYKO. Mit? tarkoitat?
YRJ?. En juuri mit??n. (Erikseen.) Nyt ehk? haastelin tyhm?sti. Mutta, tuhannen peeveli?! enh?n tied? mik? nyt on viisaammin tehty, joko salata kaikki, vai ilmoittaa, kuinka on laita.
TYKO. H?n ei ole siis kest?nyt koetusta?
YRJ?. Mit?! Mist? p??t?t niin?
TYKO. Sun puheestas ja katsannostas.
YRJ?. H?n vastaanottaa sua riemulla.
TYKO. Sin? juonittelet, haastelet v?ltteli??sti. Maa ja taivas! Nyt vet?? iloni henke?ns? syv?sti ja vartoo mit? tuleman pit??.--Oi Yrj?! Jos mua pid?t yst?v?n?s, niin sano kaikki, kaikki k?tkem?tt? mit??n. Selv?ll? vedell? tahdon purjehtia, nyt liioinki koska pitk?n matkani p?? on n?in l?sn?. Sent?hden, jos uhkaisi minua viel? joku vaarallinen kari, niin osoita se mulle, etten itse satamassa joudu haaksirikkoon. Yrj?, Yrj?! yst?vyytemme nimess? sua vannotan ilmoittamaan kaikki.
PAULI. Se tee, Yrj?; paras aina tiet?? totuus.
TYKO. Kirkas totuus, kirkas!
YRJ?. Kuule sitten ja ole tyyni.
TYKO. Niin olen.
YRJ?. Tiet?k??t, ett? viha niinkuin musta muuri viel? eroittaa Viitalan ja Kuuselan. Tiedon, Tyko, sai sun is?s salaisesta kihlauksestas Kuuselan tytt?ren kanssa, siit? h?n julmistui, perinn?tt?m?ksi sun julisti ja ottopojaksensa valitsi heimolaisenne, Niilon.
TYKO. Onpa murheellista tulla hyl?tyksi is?lt?; t?m?n taidan kantaa kuitenkin, se tosin musertaa syd?nt?, mutta ei katkaise elon hermoa, mutta jos pimenee multa aurinko, josta henkeni valkeus tulee, niin kaikki hyv?sti j??k??n.--Mutta taidanpa kantaa t?m?nki, taidan kyll? kuin kylm? kraniittipylv?s. Sent?hden, nyt anna kaikua sanomista pahimman, sano ett? Elma on mun pett?nyt, ja niin kukista se toivonlinna, jonka ?sken rakensin ja jonka huipun ymp?rill? purpuraiset pilvet hohti; alas ty?nn? kaikki.
PAULI. Mik? k??nn?s olis t?m? meid?n onnessamme!
YRJ?. Mik? kiukkuinen voima saattoi mun t?h?n teille tuomaan n?it? kiusan tietoja ja samentamaan ilojuomaanne n?in!
TYKO. Nytp? tied?mme sit?mukaan itsemme k?ytt?? kotihin tultuamme ja taidamme kenties kaikki viel? parhaaksi k??nt??. Nyt aluksi me muukalaisina, tuntemattomina oleskelemme is?imme huoneessa, koetellen heid?n valtasuontansa, joiden kanssa joudumme tekemiseen.--No, mit? tied?t Elmasta? Ken astuu esiin mulle kilpakosijaksi?
YRJ?. Sulle asian kerron, jonka kuitenkin pid?n mit?tt?m?n?, mutta kerran luvattuani sulle ilmoittaa kaikki, niin tahdon sen kertoa.--T?m? Niilo, joka toisen perustalla nyt ylpeilee, mulle ilmoitti kerran, koska viini h?nen aivossansa kuohui--selv?n? h?n kyll? taitaa vaikenemisen konstia--ett? sek? Elma ett? Kuusela ovat viimein h?nen. Riemuten h?n kertoili neidon lemmistyneeksi h?neen auttamattomasti. H?nelt?p? kysyin, olisko t?m? visseytens? perustettu neidon omiin lupauksiin. ?Hm?, h?n sanoi, ?sen n?en ulkokirjoituksesta, ja mit? is??n kuuluu, niin tied?nh?n, ett? raha nyt niinkuin ennenkin on tekev? ihmeit??, niin h?n haasteli, mutta luulenpa h?nen erehtyv?n. Ja jos my?s neito olis h?neen taipuva, niin asia ei k?y p?isin Niilon elatusis?n t?hden, ja kaikkea rikkauttansa ei se poika lemmellens? uhraa.
TYKO. Ihastuttaa taitaa t?m? neito, voimallisesti ihastuttaa.--Nyt vakoojaksi k?yn ja jos huomaitsen syd?mens? suostuvaksi toiseen, niin olkoon menneeksi.
PAULI. Julkisesti k?ymme esiin ja sitten sallimus ja taivas ty?ns? tehk??n.
TYKO. Sen itse teemme, niin, me itse.--P??t?kseni seisoo lujasti.
YRJ?. Immen luoksi viipym?tt?, ja n?kem?n sun pit?? hohtava lempens? sua kohtaan.
TYKO. Haa! hypp?isink? luoksensa, sanoen: t?ss? olen, ?l? hylk?? vanhaa kosijaas, vaan pid? h?nt? l?mp?isen? viel? ja anna Niilolle rukkaset?
PAULI. Nyt korskea mieles sun eksytt??; ei ole sulla kylliksi syyt? tainkaltaiseen tekoon, tahi etsit tekosyit? h?nest? p??st?kses, ja siis et lemmi h?nt? en??n.
TYKO. Pauli, Pauli! t?t? herjausta en juuri k?rsis muilta. Mutta kuule syyni. Koska, l?hteiss?ni sotaan, j?tin j??hyv?iset t?lle neidolle, me silloin vannoimme valan niin korkean ja pyh?n, ett? h?n, joka sen rikkoa taitaa, ei ole ansaitseva tulla rakastetuksi, ei, vaan kirotuksi.--T?m?n uskollisuuden lupauksen teimme. Alk??n houkutelko syd?nt?mme kenk??n muu, vaikka eroittaisi meid?t onneton kohtalo ijankaikkiseksi, vaan muisto lemmest?mme ainoa ilomme olkoon aina kuolemaan. Sen vannoimme esi-isiemme luitten, oman tuntomme ja kuolemattoman sielumme nimess?, ja todistajiksi huusimme Jumalan ja taivaan.
PAULI. Ankara vala!
TYKO. T?m? tapahtui kunnaalla siell?, josta maantie alas lakeuteen k?rmeilee ja ??rett?m?n kauas silm? ehtii. Ja oli se ilta sunnuntain, ja pime?t pilvet, raskaasti kiiriskellen ylitsemme, peitit korkeuden kannen. Kaunis oli silloin impi rinnoillani; katseestansa s?teili taivasten autuus ja kainosti leikitsi lempi huulillansa.--Ihanata oli t?t? iltaa muistella. Mutta, neito, oletko nyt saastuttanut n?m?t muistot? Siit? tahdon varmuuden ennenkuin sun haltuus onneni heit?n.
YRJ?. Jos impesi nyt toiseen katsahtaa, niin mit? aiot? K?yt kaiketi kamppaukseen miehes kanssa?
TYKO. Jos narri olisin. M? valanrikkojaa kiroon, h?net ij?iseksi unohdan ja toivon viel? toisen naisen l?ytyv?n itselleni. H?net unohdan, vaikka olis h?n kaunis kuin kes?-y?ss? Sulamit, vaikka katuiski h?n tekoansa ja maassa edess?ni rukoillen matelis. T?m? kuule, taivas korkea, t?m? lupaukseni on, ja, se tiet??n, ennen kuolemaan kuin siit? poikkeisin mit?