Kanteletar | Page 9

syliss??
N?in suurella sy?meni surulla
Nime?s min? muistelen.
N?in suru minun sy?nt?ni vaivaapi,
Pois ei l?he mielest?.
Voi jospa se rakkauen kipen?
Nyt viel?ki el?isi!
Ja Herra nyt t?ll?ki hetkell?
Sinun mielesi k??nt?k??n!
17. Petetyn kirous.
Kirotut olkoot sormet, joill' oven avasit,?Kirotut k?sivarret, joilla minua halasit!
Kirotut kaksi jalkaa, joill' olit astuva,?K?tesi my?s kirottu, jolla koskit minua!
Kirotut kanssa silm?t, joilla minua katselit,?Kirottu viekas kieli, jolla minua viettelit!
Voi suurta surkeutta, johon olin joutuva!--?Kukas sen niin nyt k?yv?n olis tainnut uskoa.
Kun saisin pienen paatin, aalloille laskisin,?Ja koko kotimaani i?ksi j?tt?isin.
Tahi saisin pari lautaa ja maata pikkuisen,?Mullassa maatakseni uneni ikuisen.
18. Nauru ja itku.
Astelin kaunista kangasta my?ten,?Heli?t? rannan hiekkoa my?ten.
Poro minun p?lysi polvilleni,?Heli?t? hiekkoa helmoilleni.
Menin min? siit? siskoni luoksi,?Sisko se ulos mua vastahan juoksi.
Siskoni vei mua kamarihin k?ym??n,?Toi sitte ruokaa ja k?ski mun sy?m??n.
S?in palan eli puolen arvoltani,?Kysyin min? siskolta armastani.
"Armahasi ei ole ollunna t??ll?;?Maatapa taitaa marjojen p??ll?."
K?vin min? armasta katsomahan,?Sisko se sivullani astumahan,
Armahani makasi paarten p??ll?,?Silkkinen vaate oli silmien p??ll?.
Sisko se k?ski mua nauramahan?"Taiat sa toisenki armahan saaha."
Olisinpa nauranut armastani,?Vaan emp? jaksanut itkultani.
Suu minun nauroi, sy?meni itki,?Veet ne vieriv?t poskia pitkin.
Veet ne vieriv?t poskia my?ten,?Kulki kun virrassa koskia my?ten.
19. Rannalla itkej?.
L?ksin min? kes?y?n? k?ym??n?Sihen laksoon, kussa kuuntelin p?iv??,
Kussa lintuset laulaa,
Mets?kanatki ne pauhaa,
Ja mun sy?meni etsi lepoa ja rauhaa.
Katsoin min? alas vetten puoleen,?N?in rannalla tyt?n kauniin ja nuoren,
Joka istui ja itki,
Katsoi aaltoja pitkin,
Ja h?n oli surullinen joka hetki.?"Mit? itket s? raukka rannalla yksin?--?Ja sun silmist?si veet vieriv?t nytkin.
Mik? tuska ja vaiva
Sinun sy?nt?si kaivaa?
Ei anna sy?ny?ll?k??n hoivaa."
H?n vastasi: "sep? suru mua vaivaa,?Kun ei koskaan tule takaisin se laiva,
Jossa kultani kulki
Poikki aaltojen julki,
Minun j?tti ja surun sy?mehen sulki.
Jo nyt outellut olen viikkoa kaksi?Juuri tyhj??n, n?y ei tulevaksi;
Mik? mahtanee olla!--
Jopa taisiki kuolla,
Vain on vankina meren toisella puolla."
Ja h?n katseli v?h?n aikaa viel?,?N?ki aalloilla pilven punertavan siell?;--
Pilvi ei ollut vainkaan,
Tunsi kultansa laivan--
Ylistetty nyt luoja maan ynn? taivaan!
20. Varpusen olut.
N?in min? unta maatessani,
Varpusen panevan oltta;
Munankuori oli kuurnana,
Ja tuohta h?n ruukasi polttaa.
Ja koska h?n oluensa valmiiksi sai,?H?n itsens? siit? nyt humalaan joi,
Ja pani ala r?yst?h?n maata.
R?yst?h?n alla h?n nyt makasi
Ja synki?h?n unehen vaipui,
Kissa h?nen nukuksissa kohtasi
Ja k?p?l?ll? selk?h?n tarttui;
Varpunen unestansa havasi,?Kun kissa h?nt? repi ja raateli,
Ja kuolema ahisti h?nt?.
Varpunen itkuhun puhkesi
Ja rukoili hartahasti:
"El? kissa kulta nyt minua sy?
Ja tapa n?in surkiasti!"
Vaan kissa se h?nelle vastasi n?in:?"Ei vainen sun varpunen hyvin nyt k?y,
Sen olen min? n?ytt?v? kohta."
Kissa se k?p?l?t??n kohotti,