Kangastuksia; Talvi-yö; Halla; Tähtitarha

A free download from www.dertz.in

Project Gutenberg's Kangastuksia; Talvi-yö; Halla; Tähtitarha, by Eino
Leino
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Kangastuksia; Talvi-yö; Halla; Tähtitarha
Author: Eino Leino
Release Date: January 17, 2005 [EBook #14724]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
0. START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
KANGASTUKSIA ***
Produced by Tapio Riikonen
KANGASTUKSIA; TALVI-YÖ; HALLA; TÄHTITARHA
Eino Leino
1902, 1905, 1908, 1912.
SISÄLLYS:
KANGASTUKSIA
Jumalan tammi
Perman taru
Puma tietäjä
Kevät-uhri
Pyhä
Tapani
Perman helmi
Kolfrosta
Tapanin jumalanpalvelus

Puman käynti kuninkaan linnassa
Thorer Hund
Vangit
Templin

ryöstö
Kansan käräjät
Vienan immen kuolo
Lauluja
satunäytelmästä »Hiiden miekka»
Äidin surut
Trubaduurin laulu

Sukkamielen sauva
Aika
Imatran tarina
Kankuri
Vartiolta

Tahtoisin nähdä ma Kartagon naisen
Lapin kesä
La Tricoteuse

Kimmon kosto
Rypäletyttö
Minun tieni
Linnulle kirkkomaalla

Temppeliherra
Nauruunsa kuolija
Lauluja vanhaan tapaan
Puro

Toisin siellä, toisin täällä
Tuulien erehdys
Kuutamolla
Armain
kuoleman ajatus
Luojan leipä
Ei ne kaikki kuollehia
Sateenkaari

Jumalien keinu
Tuska
Väinämöisen laulu
TALVI-YÖ
Talvi-yö
Ajan kirja
Carmen saeculare
Kumpi on kauniimpi?

Myrsky
Eräälle kansalaiselle
Pro Humanitate
Tottumus

Syvyyksistä
Proloogi Tampereen teatterin avajaisiin
Revontulet

Eyan kirja
Häähymni
Nocturne
Niniven lapset 1-3

Karavaanikuoro
Bajadeerit

Kultaiset langat
Atlantica
Mies
mielipuoleks tulla voi--
Punainen neilikka 1-7
Korkea veisu
Yön
kirja
Tuulikannel
Sydän 1-2
Jumala
Tähtipojat
Iku-Turso

Uran-uurtajat
Mietelmiä 1-4
Kotiliesi
Niin olekin maani matka--
HALLA
Keski-yön kuoro
Lapin lauluja
Velhon virsi
Naisen hyvyys

Noidan neiet
Ruijan rukous
Hangen lapsia
Punahilkka

Lapinkävijä
Jääkukka
Lepaan neiti
I-III
Jääkiteitä
Henki

Sininen tuli
Talven taika
Minä 1-4
Mestari
Ne hienot sielut

Yksilön murhe
Elegia
Vaalin valta
Railo jäässä
Lex
0. Oikeus
. Tietäjän näky
. Yö
. Kansalliskaarti
. Suomen vaakuna Kansan henki Härmää Tunnen syntysi Kultaperho
Nuori nainen Lauluton kesä Meren maininki Toinen--toinen

Sinikan laulu Theanon laulu Timandran laulu Lydian laulu
Tietäjän tupa Tuhka tummuu Pahat peijaat Sulkanuoli Tähti
Päätös Outo oppi Näky Haamu Turjun loihtu Vanha vaimo
Kuollut kukka Laulajan murhe 1-2 Laulaja ja Maa-emo Maan
valitus Talvilaulu Pahat neuvoa pitivät Turjan tuomio Laulajan
lohdutus Meren kaupunki I-VII Luonnon luotteita
0. Maan virsi
. Meren virsi
. Ilman virsi
. Tulen virsi Epilogi: Sähkön sävel
TÄHTITARHA
Tähtitarha
Kuolemattomuuden toive
Yövartiolta
Lapin tarkka 1-8

Maan hädässä
Suora sana
Karjalan kannas
Maamies, mahti
Suomenmaan--
Hakkapeliittain marssi
Vapaa mies
Eräänä
uudenvuoden yönä
Sukuvirsi
Veljesvirsi
Marjatan tähdet

Marjatan tähdet
Ildiko
Turha kauna
Dies irae
Mennyt
Kevät
kirkkahin
Loukatut
Runokirje
Näky
Maria Antoinette
Kunnia
hälle!
Kohtalon kirja
Ikävöi, ihminen!
Pyhä Martti
Hautojen
keskellä
»Se kuitenkin liikkuu!»
Sähköfantasia
Vaeltaja

Totuuden etsijä
Titanic
Kuvia ja mielikuvia
Lapsen kirkko
Eräs
Berlini-muisto
Nuori Nietzsche

Nuori Alkibiades
Pikku Helka

Vanha Täti
Kahdet silmät
Vanteenheittäjät
Yövirsi
Irja
Niin
sinua katsoin, neiti--
Minkä taisin, poika parka?
Aatu-ukko

Kadonnut sävel 1-5
Moitittu runotar
Nuori Jouko
Salome

Hymylä
Erinomainen maa
Hiiri
Laki ja hutikka
Lammas ja
vuohipukki
»Kyltyyri»
Tarhapöllö
KANGASTUKSIA
(1902)
JUMALAN TAMMI.
Mikä on tammipuun tohina
minun koidon korvissani?

Tammi on Jumalan tammi
elämän aukean aholla,
päivässä
pimenevässä,
laulun yössä lankeevassa.
Pois viha, pois kateus,
karkotkaa katalat kiistat,
haihtukaa elämän
huolet
sekä järjen jäiset tuumat!
Yön elämä ympärillä
tyynny!
Tyyntykää inehmot!
Raukene ratasten räiske
sekä seppojen jyrinä!

Minun on mieleni kuullakseni
Luojan suuren puun puhetta.
Tarinoi Jumalan tammi:
»Olen toiminnan tohina
kaaoksessa
kaikkeuden;
kohtalon kohina olen
puhki ihmisten povien;
olen
pauke maan pajassa,
humu ilman huonehessa;
kuurot kuulevat
minua,
kuulevaiset eivät kuule.»
Kysyn sykkivin sydämin:
»Ja mitäpä minulle huout?»
Julistaa Jumalan tammi:
»Humisen huolia sinulle,
surun annan
aateluutta,
vaivan kalvavan vakautta,
ylevyyttä ylhän tuskan;

kynnän otsasi vakoihin,
sielusi enemmän kynnän,
panen paadet
hartioille,
käsken nuorna kärsimähän.»
Kysyn kylmävin sydämin:
»Miks minua kärsimähän?»
Luojan suuren puu puhuvi:
»Siks sinua kärsimähän,
kun olet lapsi
laadultasi,
itkijä elämän itkun.
Otan sun lapseksi omaksi,
annan
sulle laulun armon,
juuret juutan maa-emohon,
työnnän latvan
taivahalle.»
Vaikes tammi taideniekan.
Seisoi mies aholla yksin,
yössä aukean
elämän.
Tunsi polttavan povensa,

sydämensä seisahtavan
vaivasta
sanattomasta,
ailuesta ankarasta.
Pyhä on hetki hengen tuskan.
Seisoi mies aholla yksin
juurella Jumalan tammen;
kaukokaupungin
hälinä
yhtyi yön vavistuksehen;
lepäsivät maa ja taivas,
tammen

lehvätkin lepäsi.
Pisarat putoelevat
unten urhon poskipäille.
Hiljaa, hiljaa, yksitellen
helmet kirkkahat kihoovat,
sulaten
polttavaa povea,
lauhdutellen, lohdutellen.
Saa vaiva sanoiksi,
virret
vierivät huulilta urohon,
mies itse haoksi muuttui,
puuttui
puuksi paikallensa.
Satu oli sanasta, taru
tammesta taitehen Jumalan.
PERMAN TARU.
1.
PUMA TIETÄJÄ.
Tietäjistä mahtavin on Perman maassa Puma.
Puma maassa hallitsee
ja taivahassa Juma.
Luojan templi kaarikatto yli vetten kiiltää.
Mutta velhon rintaluita
tuska tuima viiltää.
Nainut Kainuun neidoista on kuningas Abarman.
Lemmen leikki
sokaissut on hältä uskon varman.
Templin esikartanossa kuninkoi Kolfrosta,
äiti kuningattaren; jo etkö
Ukko kosta?
Pidä pilven keräjät ja viskaa vihan nuoli,
että kansa kertoisi: Hän
Juman kautta kuoli.
Vaiti vaan on Perman Juma.--_Akka_ asetettiin
Ukon kuvan vierehen,
häävirret viritettiin.
Rinnan heille kansan riemu kaikui myrskyn lailla.
Mutta Puma
vaeltaapi vuorilla ja mailla.

Tulee templin ovelle ja haaveistansa havaa.
Silloin silmä salamoi ja
huulet vaiti vavaa.
Naisten virret vienosuiset temppelistä läikkyy.
Puma metsiin pakenee
kuin hirvi, joka säikkyy.
2.
KEVÄT-UHRI.
Kevät-uhrin aika on, on koossa Perman suku.
Suur' on sarja
vanhinten ja valtiasten luku.
Laajempi viel' lauma niiden, jotka maassa makaa.
Joka kuolleen perut
Perma kahteen osaan jakaa.
Toisen saavat omaiset ja toisen itse vainaa.
Vainaan osa temppelissä
kultamaljoja painaa.
Kullat monen kuollehen he kera taas on tuoneet,
uhrikeitot keittäneet
ja Juman sarkat juoneet.
Aik' on Akan maljan nyt. Kolfrosta nousee, haastaa.
Silloin kansan
keskeltä mies' itsens' irti raastaa.
läpi tarhan taivaltaa ja astuu alttarille.
Kansa kaikki kavahtaa. Mut
näin hän haastaa sille:
»Perma, Perma, petetty! voi Viena viekastettu!
Väärin sulle on
sanottu, ei oikein opetettu.
Juman teille julistaa ma puhtahan nyt mielin.
Ei hän kysy kultia, ei
puhu velhon kielin.
Erhetystä uhrit on ja kuollehitten kullat.
Pyhän Hengen heimolaist' ei
peitä maa, ei mullat.

Alta nurmen nousee hän ja Isän iloon astuu.
Silloin silmät enkeleiden
huomen-helmin kastuu.»
Liian kauvan lausia hän sai jo. Kansa riehuu.
Sydämessä kuninkaan
myös vihan vimma kiehuu:
»Kiini mies!» hän huutavi. Mies köysiin köytetähän.
Tutkitaan ja
tuomitaan, mut hulluksi löydetähän.
Jälleen irti päästetään. Mut moni tuumii tuota:
Tää on Puman pulmia.
Hän Akkahan ei luota.
3.
PYHÄ TAPANI.
Herran mies on Tapani. Hän