Kalevala katsottuna kaunotieteen kannalta

赬A free download from www.dertz.in ----dertz ebooks publisher !----
The Project Gutenberg EBook of Kalevala katsottuna kaunotieteen kannalta, by Julius Krohn
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Kalevala katsottuna kaunotieteen kannalta
Author: Julius Krohn
Release Date: October 16, 2006 [EBook #19556]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
? START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KALEVALA KATSOTTUNA ***
Produced by Tapio Riikonen
KALEVALA KATSOTTUNA KAUNOTIETEEN KANNALTA
Kirj.
Julius Krohn
Suomal. Kirjall. Seuran kilpapalkinnon saanut teos.
Osakeyhti? Weilin & G??s Aktiebolag, Helsinki, 1908.
SIS?LLYS:
Esipuhe?Johdatus?Kalevala katsottuna kaunotieteen kannalta
I. Kalevalan yhten?isyys?II. Kalevalan runollinen kauneus ylimalkaan?III. W?in?m?inen?IV. Ilmarinen?V. Pohjolan neito?VI. Lemmink?inen?VII. Kullervo?VIII. Aino?Viiteselitykset
Esipuhe
_Lukuvuonna 1874-5 pidin Helsingin nais-akatemiassa luentoja suomalaisen kirjallisuuden historiasta. N?it? varten olin tarkemmin tutkinut Kalevalaa niin hyvin sen kaunotieteelliseen arvoon kuin my?s syntymisen historiaan n?hden. Edellinen tutkimus on ollut ensimm?isen? alkuna nyt yleis?n eteen astuvaan kokeesen, j?lkimm?inen viel? tekeill? olevaan teokseen. Akatemian hajottua t?ytyi t?m?n mielity?ni monien muitten tointen t?hden v?isty? syrj??n, niin ett? siihen ainoasti harvoina lomahetkin? saatoin palata. Vasta 1880, sen j?lkeen kun Suom. Kirj. Seura oli palkintonsa haettavaksi julistanut, ryhdyin j?lleen siihen t?ydell? voimalla. N?in valmistui m??r?-ajan kuluessa nyt k?sill? oleva kaunotieteellinen katsahdus ynn? joku osa tieteellisest? tutkimuksesta. Palkinnon saatuani oli tietysti minun velvollisuuteni mit? pikimmin toimittaa koko teos valmiiksi; mutta kova taudinkohtaus syksyll? 1881 esti minut kaikista kirjallisista toimista koko vuoden ajaksi. Sen j?lkeen on ty? taas jatkunut, mutta hitaasti, aineen ??rett?m?n laveuden ja vaikeuden t?hden. Nyt huomatessani, etten viel?k??n ennen kuin my?hemmin talvella 1884 voi saada loppua k?sist?ni, olen siis p??tt?nyt p??st?? kaunotieteellisen osan erikseen julkisuuteen, t?ten toki edes osaksi suorittaakseni velkaani Suom. Kirj. Seuralle.
Se seikka, ett? n?m?t arkit jo ovat maanneet kaksi vuotta valmiiksi painettuna, lienee jonakuna selityksen? ja puolustuksena siihen, eit? mielipiteeni parista kohdasta on muuttunut. -- --
Yhten?isyyden todisteitten seassa n?et on s. 15 mainittu, ett? kotka, jota varten W?in?m?inen 2:ssa runossa oli j?tt?nyt puun kaskeensa, sitten kiitollisuudesta kantaa h?net Pohjolaan. T?t? paikkaa nyt ep?ilen, koska kaikissa k?sikirjoituksissa tuuli ajaa W?in?m?isen rantaan. -- -- Huomautus s. 89, ett? Ilmarin em?nn?n luonnoton kovuus Kullervoa vastaan on orjuuden ainaisia vaikutuksia, on otettu Cygnaeus'en tunnetusta teoksesta, josta sen arvattavasti olin lukenut, vaikka sitten l?hteen unohtanut ja luullut omaksi ajatuksekseni.
Viimein saan ilmottaa noudattaneeni sit? peri-ajatusta, ett? Kalevala on kaunotieteelliselt? kannalta katsottava nykyisess? muodossansa, semmoisena, miksi sen L?nnrot on kokoonpannut. Tosin yksi ja toinen pikkuseikka, esim. Lemmink?isen vakuutus, ettei h?n omasta puolestaan huoli, kun vaan neidot hyvin el?? -- taikka se osa Pohjolan neidon vastauksesta kosivalle W?in?m?iselle, jossa h?n kertoo rastaalta kuultuja neuvoja -- y.m.s. ei l?ydy epillisiss? runoissa, niinkuin kansa niit? laulaa. -- Mutta ne ovat kuitenkin kansanrunoista, jos kohta lyyrillisist?, otetut, ja L?nnrot'illa on ollut siin? sama oikeus kuin talonpoikaisillakin laulajoilla, sill? niist?kin moni pist?? aineesen alkuaan kuulumattomia palasia toisista runoista sekaan, joita toiset laulajat eiv?t laula siin? yhteydess?.
Menk??n nyt t?m? koe ulos Suomen yleis??n ja sytytt?k??n se, kuinka puutteellinen muuten lieneekin, toki siihen pannun rakkauden kautta nuoreen sukupolveen samallaista rakkautta t?h?n aineeseen, niin ett? pian saataisiin suuremmalla kaunotieteellisell? opilla ja taidolla tehtyj? valaistuksia kansamme jaloimmalle hengentuotteelle.
Helsingiss?, Marrask. 14 p. 1883.
J. Krohn._
Johdatus.
Alkaessani t?m?n kertomuksen suomenkielisen kirjallisuuden vaiheista, tied?n kyll?, ett? sit? monelta haaralta on kohtaava joku ep?ilev?inen uteliaisuus. Mist?s t?ss? oikeastaan nyt tulee puhetta? Miss? on se suomalainen kirjallisuus, josta sopisi kirjoittaa koko kirja? N?m?t kysymykset varmaankin tunkeutuvat esiin monenkin mieless?, kun h?n t?m?n teoksen ottaa k?sihins?. Tied?np? min? sen itsekin hyvin, liiankin hyvin, ett? minulla t?ss? ei tule tarjottavaksi monta suurten, kuuluisain teosten, monta jaloin, mainioin miesten nime?, nime? semmoista, joiden paljas mainitseminenkin jo kohottaa henke?mme ja her?tt?? haluamme enemp?? tiedustamaan. Monta kertaa tulee otettavaksi esiin teoksia sit?kin laatua, jotka tavallisesti seisovat kirjallisuudenhistorian rajain ulkopuolella; monta pitk?? aikakautta l?pi olisi se, mit? nimit?n _kirjallisuuden_ historiaksi, kenties pikemmin _kurjallisuuden_ historian nime? ansaitseva.
Mik?s sitten minulle yht?hyvin antaa sen rohkeuden, ett? uskallan kehoittaa lukijoitani seuraamaan minua t?lle nyt astuttavalle polulle? -- Luonnonrakastaja, kun Pohjan ??rimm?isill? perill?, sit? my?ten kuin lumi sallii, huomaa matalan vaivaiskoivun, tai meren luodoillakin, sit? my?ten kuin aaltoin hyrsky rauhaa suopi, n?kee sammalia ja karpeita kallioin peitteen?, ihmettelee n?iss? heikoissa kasvullisuuden aluissa luonnon uupumatonta voimaa, joka, huolimatta kaikista vastuksista, koettaa saada aikaan niin paljon kuin siin? paikassa ja tilassa on mahdollista. Luonnonrakastaja, silloin kun maa kaikki on katettu valkoisella hikiliinalla ja pakkanen on sulkenut virratkin kahleisinsa, kallistaa korvansa likemm?ksi j??kohvaa ja kuultelee ilolla sen alta kuuluvaa hiljaista kohinaa; sill? h?n tiet?? siit?, ett? luonto kuitenkaan ei ole kuollut, vaan, kovan ajan loputtua, on j?lleen virkoava uuteen eloon. Samoin ihmisrakastajan silmiss? on huomion ja suosion arvoinen jokainen v?h?inen ilmi?, joka todistaa, ett? ihmishenki k?yhimmiss?kin oloissa ponnistelee elinvoimaansa, ahtaimmassakin tilassa rohkenee tulevaisuutta toivoa ja valmistaa. Kuinka siis voisin pel?t?, ett? suomalainen lukija kylm?ll? syd?mell? on ylenkatsova niit? yritelmi?, joskin kuinka heikkoja, joita t?ss? tuodaan h?nen silmiens? eteen! Onhan niiss?, kurjimpinakin aikoina, ilmautuva suomalaisen kansallishengen