Kaksi | Page 3

Sin? olet kuin ruusunkukka, Sinua min? rakastan."
niin silloin, ik??n kuin komentoa totellen he katsoivat toisiinsa, ja Mauri pyysi Valvaa piiriin.
Ilta kului. Jo laulurastas raksutteli iltalauluaan ja k?ki kukahteli mets?ss?, vaan yh? viel? kuului nuorten iloinen laulun ??ni Tuomelan pihasta. Mutta vihdoin tuli Salovaara portaille ja sanoi:
"Soh, lopettakaa nyt tuo leikki, meid?n on jo aika l?hte? kotia."
Hevoset valjastettiin ja Salovaaralaiset pukivat p??llysnutut ylleen. J??hyv?iset ja l?mpim?t kiitokset lausuttiin molemmin puolin; ilta oli ollut eritt?in hauska!

II.
Salovaaran em?nt?, nuori Valva, pyyhkieli tomua huoneissa, meni sitte puutarhasta ottamaan kukkasia, jotka h?n asetti p?yd?lle vesimaljakkoon, katseli huonetta ja n?kyi olevan tyytyv?inen. Talon l?hell? olevaan mets??n h?n viel? riensi ottamaan kuusenhakoja portaitten eteen ja juoksi sitten yl?kertaan pukemaan itse??n. Omakutoisen uuden pumpulihameen h?n otti yllens?, ja siev?n esiliinan.
Kaikki muu v?ki paitsi Valva ja h?nen is?ns? oli lehti? taittamassa. Valva riensi alas, kun oli valmiiksi puettu, aukaisi akkunan ja katseli etsiv?sti ulos maantielle p?in, ik??n kuin se, joka odottaa jotakuta tulevaksi. H?n katseli kohti mets?polkua ja maantiet?, vaan ei mit??n n?kynyt. Harakka siell? aidalla hyppiskeli -- nauraa kikottikin. -- Valva veti akkunan kiinni j?lleen, mutta katsahti viel? kerran maantielle p?in, ja siell?p? n?kyi tomupilvi -- oliko se h?n, joka siell? tuli? -- Nytp? t?ytyi kiirehti? panemaan kahvia pannuun -- olihan vesi jo kiehumassa -- pian se tulisi valmiiksi.
Valva meni ruokasaliin. Siell? Salovaara seisoi akkunan ??ress? ja sanoi: "Tuolla tulee joku vieras, kuka lienee? Hevonen on juuri kuin Tuomelan Maurin rautio. Katsoppas!"
Valva katsoi ulos -- "On se Maurin rautio ja on siin? Mauri itsekkin."
"Mit? asiaa h?nell? lienee?"
Mauri ei riisunut hevostansa, sitoi sen vain portintolppaan ja rupesi astumaan taloa kohti.
Ukko meni porstuaan vastaan ja k?ski Mauria tulemaan sis?lle.
"Mit? nyt teid?n kyl?st? kuuluu?" kysyi ukko.
"Ei juuri mit??n erinomaisia, oli v?h?n asiaa."
"Valva, laita kahvia meille."
"Kiitos vain, ei sill? v?li? olisi ollut."
"Totta kai, eih?n sinun niin kiirett? liene, ettei t?ss? kahvia jouduta juomaan?"
"Eip? eritt?in. Pysyis tuo rautio alallaan tuolla." Mauri kurkisti akkunasta pihalle p?in ja pyyhkieli nen?liinallaan hikist? otsaansa. "Kyll? t?st? sent??n n?kee, jos rupeaisi reuhtoamaan."
"Kaunis hevonen tuo, oma kasvattamasi. Onko sill? hyv?t tavat?"
"Kyll?. On se v?h?n irstas, kuten nuoret hevoset ainakin, mutta kyll? se ohjia tottelee."
"Meid?n on v?ki kerpoja tekem?ss?."
"Vain niin, meill? on jo oltu lehdess?, mutta t?ytyi kesken j?tt??, kun hein? rupesi kiirehtim??n."
Valva tuli sis?lle ja toi tarjottimella kahvia vieraalle.
Mauri katseli ihastunein silmin tuota somaa tytt??, jota h?n niin kauan oli lempinyt. H?n otti kahvikupin, mutta sanoi kuitenkin: "T?m? nyt on kuumaa kuuman lis?ksi."
"Sanotaanhan kahvin kuumassa j??hdytt?v?n", virkkoi Valva, ja laski sitten tarjottimen p?yd?lle, kun Mauri ja Salovaara olivat kuppinsa ottaneet.
Kahvinsa juotuaan sanoi Salovaara: "Olihan sinulla asiaakin; ehk? tarvitset rahoja lainaksi, koska talon puolikkaan olet ostanut?"
"En tarvitse, enk? tahdo mit??n lainata. -- Omakseni haluan sit?, mit? pyyt?m??n tulin. En ottanut puhemiest?k??n, kun hyvin minun sek? oloni tunnette, ja..."
"Mit? joutavia sinun p??h?si on pist?nyt, jopa nyt kuuseen kurotitkin. -- Kyll? meid?n Valva jo kartanoihinkin olisi viety, mutta eip? ole huolinut. -- Vai niin vaan -- parhaassa viev?n mieli. -- Siit? ei veli kulta tule mit??n."
"Is?, Mauri ja min? olemme jo viisi vuotta olleet salakihloissa, enk? min? ket??n muuta ota, turhaan saatte sit? odottaa."
"Salakihloissa! -- Kukapa olisi saattanut aavistaakkaan tuollaisia tuhmuuksia. Noh, lapset tekev?t lasten t?it? --. Mutta nyt te olette aika-ihmisi? molemmat, ja nyt tehd??n asiasta loppu."
"Mit?p? teill? on minua vastaan? En ole milloinkaan tiet??kseni teit? loukannut. Omaa mainettani en my?sk??n ole koskaan h?v?issyt..."
"Noh, soh, eih?n t?ss? mit??n puolustuksia tarvita. Min? tahdon tytt?reni suurempaan ja rikkaampaan taloon. Siin? se on koko asia. ?l? nyt en??n turhia puhu, vaan ollaan yst?v?t kuten ennenkin. Eih?n naiset omaa parastaan ymm?rr? -- holhouksen alaisiapa he ovatkin -- ja minun t?ytyy lapseni etua valvoa."
Mauri huokasi ja nousi, l?hte?ksens? pois, mutta Salovaara sanoi hyvin yst?v?llisesti:
"?l? nyt kiirehdi, juo toinen kuppi kahvia ensin."
"Kiitos ei minua maita."
Mauri sanoi j??hyv?iset ja l?ksi. Valva seurasi h?nt? viel? portille ja vakuutti, ettei h?n kuitenkaan koskaan unhottaisi Mauria. "Ehk?p? is?n mielipiteet viel? muuttuvat", sanoi h?n.
Salovaara kulki kammarissaan edes takaisin ja ajatteli itsekseen: "Kummallista, pienen talon poika -- velkahinen tietysti. -- Mik? pit?? p??h?n p?lk?ht?m?nkin, kun tulee meid?n Valvaa kosimaan. -- Tytt? tulee toimeen vaikka mink?laisessa kartanossa. -- Valvasta pienen Tuomelan talon em?nt?! Hui hai! Ei, ei siit?, poika, mit??n tule. Tyt?t pilanneet pojan niin itserakkaaksi, ett? punaisien poskiensa vuoksi luulee saavansa kenen hyv??n. Ei siit? mit??n tule, ei!"
Ukko istui pitk??n, valkoiseksi maalattuun ja mustalla nahalla p??llystettyyn sohvaansa, sytytti piippunsa ja rupesi polttelemaan. -- "Viisi vuotta salakihloissa -- sellaisia lasten kujeita, eik? ole minulla ollut asiasta aavistustakaan!"
Pit?j?ll? tuosta kaikki kuiskasivat, mutta mahtava Salovaara yksin oli sokea. H?n piti asiaa niin mahdottomana, ett'ei h?n milloinkaan tullut sit? ajatelleeksikaan.
Ukko poltteli v?h?n aikaa, vaan asetti j?lleen piippunsa paikalleen hyllylle, sitte kun h?n ensin oli koputtanut tuhan uunin pes??n. H?n kurkisti ky?kkiin, jossa Valva silm?t punasina valmisti ruokaa.
"T?ytyy t?st? l?hte? maitani katsomaan", sanoi ukko ja otti kepin k?teens? sek? l?hti menem??n. H?n kulki, katsellen uhkeakasvuista, aaltoilevaa laihoa pelloillansa ja vehmaita hein?maitansa. L?hell? taloa oli pienehk? niittymaa, jota koti-aroksi