Kahden talonpojan ulkomaan-matka | Page 4

Fritz Reuter
milt? h?n oikein n?ytti. No, kaikki oli niinkuin olla piti. H?n kyll? saattaisi matkustaa, vaikkapa itse Berliniin.
Ukko Swartin seisoessa siin? sanattomana ?llistyksest? tulivat lukkari, herra Suhr ja ukko Witt sis??n.
?Katsokaas vain?, sanoi ukko Swart, osoittaen piipullaan Kallea, ?katsokaas, kuinka se poika on laittanut itsens? koreaksi!?
?Niin, naapuri?, sanoi ukko Witt tyytyv?isen n?k?isen?, ?my?nt?? t?ytyy, ett? kyll? h?n ymm?rt?? pukea itsens? hyvin aina. Annas, kun h?n nyt vain saa sen uuden hattunsa p??h?ns?, niin h?nt? kyll? voisi luulla vaikka kreiviksi, niin hieno h?n on.?
?Niin?, sanoi lukkari, ?minun t?ytyy sanoa, ett? h?n on s??linyt itsens? mainiosti t?lle matkalle. Muotia tulee noudattaa. Min? tahdon nyt vain sanoa, ett? jos esimerkiksi sininen olisi muotina ja joku ottaisi yllens? viheri?n takin, niin ei se sopisi yhteen!?
?Ei?, sanoi ukko Swart. ?Siin? te olette aivan oikeassa.?
Ja ukko Witt huomautti:
?Niin, se on totta kyll?!?
?Ja muoti on muoti, ja jokainen asia tahi esine, joka ei ole muotia, ei ole muotia, vaikka mit? tekisi. Muoteja on vain kolme, joita t?ytyy seurata?, selitti lukkari viel?, ?nimitt?in sininen, keltainen ja punainen--muut eiv?t ole laisinkaan muotia.?
?No, Suhr, sanokaas nyt minulle sitten?, sanoi Witt, ?onko Kalle muodinmukainen? Tules t?nne, poikani, ja anna lukkarin tarkastella itse?si. Onko h?n muodinmukainen??
?Onpa kyll?kin?, sanoi lukkari, ?punainen kaulahuivi, sininen takki ja keltaiset housut, ne sopivat s?ntilleen yhteen. Veli Witt, min? en tied? mit??n, mik? puuttuisi, ellei ehk? korkea kaulus.?
?Niin?, sanoi ukko Swart, ?siin? h?n on oikeassa, ja olenhan min? aina sanonutkin, ett? semmoinen valkoinen kaulus se antaa oikein herramaisen muodon. Frits saa my?s sellaisen kauluksen.?
Mutta miss? oli Frits sill? aikaa?
H?n ja Dorotea istuivat k?sitysten vanhan seljapuun alla. Dorotea rupesi katkerasti itkem??n, kun kuuli, ett? Fritsin pit?? l?hte? matkalle ja ett? h?n viipyisi niin kauan poissa. Fritskin olisi itkenyt, ellei se olisi ollut niin akkamaista miehelle. Mutta h?n kietoi k?sivartensa Dorotean vartalolle ja koetti lohduttaa h?nt?.
??l? nyt itke, Dorotea! Tulenhan min? pian takaisin, ja silloin min? tuon sinulle jotakin kaunista.?
?Voi, Frits, minun syd?meni on pakahtua, kun ajattelen, ett? sin? l?hdet pois. Mit?p? min? v?litt?isin lahjoista.?
Ja Dorotea itki.
Frits oli heitti?; h?n ei edes langennut polvilleen ja vannonut h?nelle taivaan ja helvetin, auringon ja kuun nimess?, ett? h?nen sielunsa kuului Dorotealle. Sellaista h?n ei ymm?rt?nyt, mutta h?n taputti tytt?? poskelle ja katseli h?nen sinisilmiins?, jotka nyt olivat punaiset itkusta. H?n laski k?sivartensa Dorotean kaulalle ja nosti h?net istumaan polvelleen.
?Rakas, oma Doroteani?, sanoi h?n. ?Sin? et saa itke?. Olethan sin? sanonut pit?v?si minusta, eik? tule viipym??n kauaa, ennenkun min? tulen takaisin. Kaksi vuotta kuluu pian, ja sitten min? suljen sinut syliini, niinkuin nyt t?n??n!?
Ja h?n kumartui ja suuteli tytt??.
?Hyv?sti nyt?, sanoi Dorotea tukahtuneella ??nell?, ?ja mene Jumalan huomaan!?
Frits nousi ja meni. Mutta v?h?n v?li? h?n pys?htyi ja k??ntyi katsomaan Doroteaan p?in; t?m? l?ht? oli h?nelle raskas! Mutta kaikesta surusta huolimatta oli h?nell? syd?mess??n taivas, vaikka h?n olikin vain tuhma poika.
Ja Dorotea j?i istumaan seljapuun alle ja itki t?m?n tuhman pojan t?hden. Satakieli lauloi--ehk?p? tytt? juuri senvuoksi itkikin?-- kev?ttuuli hyv?ili h?nt?--ehk?p? h?nen syd?mens? juuri senvuoksi oli niin raskas?--ja kuu loi hopeavaloaan puitten ja pensaitten v?litse t?h?n syd?meen. H?n ajatteli eroa ja oli kuolla ilosta ja surusta--ja kuitenkin oli h?n vain k?yh? ompelijatar.

III.
Seuraavana p?iv?n? seisoivat vankkurit, joiden eteen oli valjastettu kaksi varsatammaa, ukko Swartin oven edess?. Varsat hyppeliv?t iloisina vankkurien ymp?rill?, ja ihmiset ne juoksivat edestakaisin vankkurien ja tuvan v?li?; milloin oli unohdettu sit?, milloin t?t?. No, vihdoinkin oli kaikki j?rjestyksess?. Vankkurien per?puolella oli iso, nelj?ll? lukolla varustettu arkku--se sis?lsi Kallen ja Fritsin matkakapineet --ja seitsem?n t?ytt? ev?skoria oli asetettu sen ymp?rille.
Koko matkaseurue oli nyt koolla. My?skin lukkari oli saapuvilla; h?n n?et seurasi mukana jonkun matkaa k?yd?kseen samalla veljens? luona. Olipa kuitenkin niit?, jotka sanoivat, ett? h?n meni mukaan ainoastaan ev?iden t?hden, mutta ihmiseth?n sanovat niin paljon.
Tieto Kallen ja Fritsin l?hd?st? matkalle maanviljelysopintoja harjoittamaan oli levinnyt ymp?ri kyl??, ja sek? vanhat ett? nuoret olivat kokoontuneet l?ht?? katsomaan. Muutamat olivat kiivenneet pit?j?nvoudin h?kkiaidalle ja muutamat l?hell? olevalle pellon aidalle.
?Kaikki on j?rjestyksess?!? huusi nyt Swartin Juhani-renki, ja niin sit? sitten sanottiin toisilleen j??hyv?iset, joiden kuvaamisella en kuitenkaan tahdo kuluttaa aikaa senvuoksi, etten mielell?ni halua kertoa sellaista, mik? on surullista. Molemmat eukot itkiv?t hyv?stelless??n poikiaan, pahemmin kuitenkin Swartin em?nt?. H?n itki kuin piiskattu. Ukko Swart lohdutti h?nt? niin hyvin kuin taisi.
?Noh, noh?, sanoi h?n, pyyhkien h?nen silmi??n esiliinalla. Sit? h?nen ei kuitenkaan olisi pit?nyt tehd?, sill? esiliinaan oli tullut padoista paljon nokea, niin ett? eukko nyt sai kaiken noen kasvoihinsa. Mutta t?m? kuitenkin rauhoitti h?nt?. Ja niin sit? vihdoin noustiin vankkureihin.
Etuistuimella istuivat Kalle, Frits ja Juhani--jonka tuli ajaa vankkurit takaisin kotiin--ja ukko Witt ja ukko Swart istuivat takaistuimella. Ja koska ukko Wittkin oli sangen ?ruumiikas?, niin ei siin? en?? ollut sijaa muille, jonka t?hden lukkarin t?ytyi istua vankkurien per?lle matka-arkun kannelle ev?it? vartioimaan.
?Olemmeko nyt valmiit?? sanoi Swart, katsahtaen oliko kaikki j?rjestyksess?. Ja kaikki oli j?rjestyksess?. ?No, anna soida sitten, Juhani! Ja te, lukkari, pit?k?? kieli suorana suussa!?
Heisaa! Aika kyyti? sit? l?hdettiin lasten huutaessa ja koirain haukkuessa Swartin pihasta ulos
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 40
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.