Jutelmia läheltä ja kaukaa I: Etelän ja Pohjoisen Tytär; Punainen Lähde | Page 9

jo mahdottomalle. Mutta
pakeneminen tämän ryntäyksen aikana ei ollut waaratta. Päätettiin
wihdoin korjailla waan wahingoita, joita wihollisten pommit ja
projektilit tekiwät muureihin, ja wiiwyttää ryntäystä. Sotawäki kaatui
juukottain. Satoja haawoitettuja joka hetki, ei waan räjähtäwäin
pommein ympärillä, waan wielä enemmän kaatuwain kiwihuoneiden
raunioilla. Pommituksen ajalla ei woitu korjata huoneitakaan. Useassa
paikoin keräytyi kokonaiset mäet kaatuneita, joiden päällitse uudet
joukot riensiwät toimittamaan ampumista tahi parantamaan reikiä
muurissa. Moni haawoitettu sai tuntikaudet odottaa apua.
Silloin yhtäkkiä ilmestyi sotawäen sekaan eräs nais=olento, mustissa
waatteissa walkea esiliina wyöllä. Hän kantoi kädessään riippuwan
astian wettä ja toisessa tukun liinawaatetta. Sen muoto, ehkä waalea,
loisti tulen ja sawun seasta kuin enkelin muoto. Sen huulilla leikitsi
suloinen hymy, joka ei näkynyt tietäwän mitään kuolemasta, mikä
raateli hänen ympärillään. Tuliset pommit putosiwat hänen wiereensä,
räjähtiwät siruiksi, mutta nainen otti waan silloin esiliinansa taipeen
käteensä ja nosti sen silmillensä. Sotamiehet kiljasiwat säikähtyneinä,
luullen tuon hurjan naisolennon kaatuneen ja lyödyn murskaksi. Mutta
kun räjäys oli ohitse, hän seisoi paikallaan, pyyhkäsi silmiänsä ja riensi
edelleen. Hän oli ehtinyt erään kiwirakennuksen kohdalle, jonka seinät
jo oliwat ammutut hajalleen, mutta josta yksi nurkka wielä riippui
kiwillä ja murskalla täytetyn kadun yli. Eräs upseri seisoi wallilla,
kaatuwan huoneen kohdalla, ja näki tuon kummallisen nais=olennon.
Säikähtyneenä hän koetti huutamalla saattaa naisen askeleita, mutta
turhaan. Kun mikään ei auttanut, hän lähetti erään sotamiehen

taluttamaan pois onnetonta naista, joka ei nähnyt uhkaawaa waaraa.
Sotamies juoksi naisen luo, yritti ottamaan sitä kädestä, waan silloin
kuului hirweä täräys, riippuwa seinä makasi rauniona, nainen ja
sotamies oliwat häwinneet. Upseri kauhistui. Hän juoksi etsimään kahta
hautautunutta. Ne oliwat jääneet raunion alle. Hän näki waan ruumiin
palaisia raunion wälissä. Hän kurkisti niitä katsomaan, waan silloin
sama nais=olento jo seisoi raunion huipulla, terweenä kuin ennenkin,
tuo pian yliluontoinen hymy huulilla.
--"Herra armahda meitä!" huusiwat kaikki, jotka tämän näkiwät, tehden
ristinmerkin rintaansa.
Mutta upseri ei hämmästynyt, hän juoksi tuota kummallista olentoa
kohti, tawoittaakseen sitä, waan juuri kun hän jo oli sen luona, palawa
pommi putosi hänen ja nais=olennon wälille. Silmänräpäys wielä, ja
molemmat oliwat kadotetut. Upseri heittäysi alassuin rauniolle. Nainen
wiskautui pommin päälle, kääräsi walkoisen esiliinansa sen ympäri--ja
siihen se sammui. Kun upseri wihdoin nosti päätänsä, hän näki
edessään sammuneen pommin, mutta nainen jo oli kadonnut. Upserin
näkö waalistui kuoleman kaltaiseksi.
Pommituksen koko woima näytti wihdoin kokoontuneen erästä muurin
heikointa paikkaa kohti. Suuret lohkareet mureniwat siitä maahan joka
pamauksella. Suojelus=wäki oli käsketty estämään siinä kohdassa
pelättyä rynnäkköä. Mutta wihollinen huomasi sen ja laski hirmuisen
tulisateen lakaisemaan pnhtaaksi muurin sisäpuolen. Satoja kaatui siinä
joka minutissa. Useammat oliwat waan haawoitetut. Niitä käskettiin
joukko saattamaan hospitaleihin, mutta uudet joukot saiwat yhä
hautansa entisten kaatuneiden päälle, tullen wuorostaan hekin uusien
kaatuwain alle haudatuiksi. Wihdoin waikeni käsky, kukaan ei
rohennut enää lähestyä warmaa kuolemaa. Silloin nais=olento, walkea
esiliinan liewe silmillä, nähtiin wakaisilla, waan kiireillä askelilla
rientäwän tuota waarallista paikkaa kohti. Hän katosi sinne pian tulen
ja sawun sekaan.

IX.

Sydän=yön ajalla erääksi hetkeksi ampuminen oli wähän tauonnut.
Mutta aamulla jo päiwän waletessa se alkoi uudelleen wielä
kiiwaammin kuin ennen. Se raiwosi niin wielä seuraawan päiwän, se
oli raiwonnut jo koko wiikkauden. Tuhansia oli kaatunut, tuhansia
makasi haawoitettuna, kaikki hospitalit oliwat täynnä.
Eräässä näitä, täytettynä sairailla, makasi nuori upseri pahasti
haawoitettuna wuoteellansa. Hänen wieressään seisoi Feodor, hänen
palwelijansa, lääkelasi kädessä.
--"Aika on jo ottaa taas", sanoi Feodor.
--"Ei suinkaan wielä", wastasi upseri. "Mutta, Feodor, mitä sinä luulet
siitä naisesta?"
--"Niin! jos se ei ole Jumalan enkeli, niin se on linnan haltija."
--"Ja jos se olisi linnan haltija?"
--"Sitte armahtakoon meitä Jumala! Se ei tule näkywiin muuten kuin
suuren onnettomuuden edellä."
--"Waan sanoithan hänen parantawan haawoja?"
--"Sitä hän warmasti tekee. Hän tarwitsee waan painaa kädellänsä
haawaa, niin se paikalla seisottuu. Hän jo on parantanut satoja, jotka
tulen seasta on saatettu hospitaliin, mutta hän on aina kadonnut heidän
silmistä kuin haahmo, jolla ei ole ruumista."
--"Kuinka sitte luulet hänen woiwan onnettomuutta ennustaa?"
--"Uskokaa, Aleksei Petrowits, sellaiset ihmeet eiwät tapahdu hywän
edellä. Minä olen nähnyt sen ennen. Minä kuulin sen Moskowassa.
Kun Franskalaiset oliwat sata wirstaa lähellä Moskowaa, silloin kansa
näki sydän=yöllä naisen haahmon käwelewän Kremlissä, pyhän
neitsyen kirkon harjalla. Wiikkaus sen perästä Moskowan suuri
kaupunki oli porona ja Franskalaiset majailiwat sen raunioilla."
--"Luuletko, että Sewastopol pian lankee wihollisen käsiin?"

--"Jumala siitä warjelkoon! Mutta totinen tosi se on, että tämä on
kolmas päiwä siitä kun tuo naisen haahmo ilmestyi Sewastopolin
muureille. Herra Jumala, kuulkaa miten kanonat jyrisewät!"
Hirweä jyräys kuului silloin kiwihuoneen yläkerrassa. Seinät ja lattia
wapisiwat, kynttilät sammuiwat paitsi lamppua, mikä huonosti paloi
pitkän käytäwän toisessa päässä ja joka lewitti kamalan walonsa sairaan
wuoteelle. Lampun kohdalla lattialla oli sywä pimennös, joka syrjästä
katsoen näytti ihmisen haahmolle, Feodorin silmät oliwat sattuneet tätä
pimeää paikkaa kohti. Se näytti hänestä liikkuwan.
--"Herrainen aika!" huusi hän, "tämä on meidän wiimeinen päiwämme.
Aleksei Petrowits, katsokaa tuonne, hän on tuossa, hän tulee meitä
kohti,--hu--hu!"
--"Mitä sinä hourailet, Feodor? lampun warjohan se on."
--"Ei, ei, katsokaa waan, se lähenee, se liikkuu."