Jutelmia läheltä ja kaukaa I: Etelän ja Pohjoisen Tytär; Punainen Lähde | Page 2

hänen wieressään. Parin wuoden perästä, kun Luisa pääsee ulos
täältä, ruhtinatar aikoo ottotyttärineen muuttaa howiinsa Dynajoelle".
--"Merkillistä", sanoi Ernest, "minulla oli hänestä ihan toinen ajatus.
Olin kuwaillut Luisan kuuluwan korkeimpiin säätyihin, yhtaikaa kun
huomasin hänessä niin paljon ainetta kansasta, jota hän woi olla nähnyt
waan lapsena. Minua huwittaa hänen erinomainen älynsä, enemmän
wielä kuin tuo säihkywä tuli hänen mustista silmistään. Siinä on etelän
tulisuus ja pohjoisen waloisuus ihanimmasti yhdistetyt. Hänen wilkas
puheensa hengittää niin paljon wapautta ja tietoa yhteiselämän
tärkeimmistä oloista, että hämmästyin kuullessani niitä tässä

kaswatuslaitoksessa, joka on maailman elämälle niin suljettu ja pian
luostari=elämän tawoin järjestetty."
Orkesterin jyrisewä kutsunto keskeytti ystäwäin puheen. Wielä kerran
lensi Ernest Luisan kanssa raiwoisessa walssissa. Hän ei woinut olla
wähän puristamatta Luisan kättä silloin kun hän taukosi. Luisan
kaswoille räwähti sywempi rusehdus, mutta sitä ei huomannut kukaan
paitsi Ernestiä. Mutta Ernest tunsi myös sydämmensä sykkiwän
liukkaammin. Hän oli tähän asti ollut waan raiwoinen nuorukainen,
yksi niitä, joille jokainen nainen on paljas leikkikalu, jonka seurassa
woi wiettää jonkun työttömän hetken, mutta jonka yhtä helposti woi
unohtaa. Ensi kerran hän tunsi naisen kuwan painuneen sydämmeensä.
Mikään naisen silmä ei ollut niin liikuttanut hänen olentoansa kuin
katsahdus Luisan ruskean synkeään silmään. Siihen asti, kun hän oli
pitänyt Luisaa rikkaan ruhtinattaren tyttärenä, hän ei tohtinut mitään
ajatella, ei antaa minkään uuden tunteen walloittaa sydäntänsä. Mutta
kuultua salaisuuden, mikä oli hänen ja kaswatusäitinsä wälillä, Ernest
jättäysi wihdoin tämän uuden suloisen tunteen waltaan. Luisa woi olla
jonkun ruhtinaan tytär, mutta kuitenkin hän oli nyt loittona
wanhemmistaan ottotyttärenä, ehkä kaukaisemman sukulaisen luona.
Se ei siis woi estää muitakaan keskuuksia, jotka wielä enemmän
woiwat poiketa hänen korkean sukunsa oloista. Ernest oli köyhäin
wanhempain poika Wirosta, mutta hänellä oli teräwä äly, hän oli kohta
päättäwä korkeamman opin haaran yliopistossa, hänelle oli awoinna
Wenäjän awara waltakunta, pienen ruhtinaan arwo ei ollut hänelle enää
mikään niin suuri korkeus, rikkaus ei ollut mitään, jota hänen olisi
mahdoton milloin hywänsä saawuttaa. tämä tunto oli kerran hänen
wallannut, ja kun raiwoinen tanssi hetkeksi oli päättynyt, Ernest
kuiskasi Luisan korwaan ja pyysi hänen silmänräpäyksen ajaksi
kerallaan erääsen siwuhuoneesen, mikä oli tanssisalin yhteydessä.
Hämmästynyt neiti wapisi, hänen silmänsä lensiwät ympäri salin.
Ruhtinatar oli paraillaan kiihkeässä puheessa laitoksen johtajan Anna
Iwanownan kanssa. Pian tietämättänsä Luisa oli seurannut Ernestiä ja
molemmat istuiwat kohta wierekkäin erään ikkunan sywennyksessä
asunnon werandalle päin. He eiwät kumpikaan huomanneet naisolentoa,
halwassa puwussa, joka seisoi werandalla awonaisen ikkunan pielessä,
mihin joukko palweluswäkeä oli kokoontunut katsomaan tanssia.

--"Luisa", sanoi Ernest, huoaten sywästi. "Neiti Luisa, minun koko
elämäni onni riippuu tästä hetkestä, sanokaa pikaisesti--tämä tuokio on
kallis,--saanko sydämmessäni elättää suloista toiwoa, jossa on koko
autuuteni? Minä rakastan teitä".
Luisan posket oliwat lentäneet tulipunaisiksi. Hänen kätensä oli solunut
Ernestin käteen, jota se poltti. Heidän silmänsä oliwat palaneet toisiinsa.
Ernest luki niissä wastauksen kysymykseensä. "Ernest!" kuiskasi Luisa
tuskin kuuluwasti. Heidän huulensa oliwat kohdanneet toisensa ja
äänetönnä paloi niillä ensimäinen suutelu. Kumpikaan ei tohtinut
sanoilla häiritä tätä silmänräpäyksen autuutta.
Silloin kuului wieno naisen ääni ikkunasta, kielellä, jota Ernest ei
ymmärtänyt. Mutta Luisa wawahti, hypähti ylös ja katsahti wapisten
ympärilleen. Hänen silmänsä kohtasiwat ikkunassa wanhan naisen
muodon ja parin kiiltäwiä silmiä, jotka weiwät weren hänen poskiltansa.
Hän oli tullut kalman walkeaksi. Hän tahtoi paeta, waan alkoi horjua, ja
ennen kun Ernest ehti mitään, hän lankesi herwotonna Ernestin syliin.
Tämä ei ollut ymmärtänyt mitään sanoista, jotka näkyiwät niin
säikäyttäneen Luisaa. Hän luuli jonkun kohtauksen tawanneen Luisaa
ja aikoi lähteä etsimään apua. Mutta Anna Iwanowna jo oli huomannut
Luisan häwiämisen salista ja ruhtinatar Maranda oli jo kaiwannut
ottotytärtänsä. Molemmat tuliwat huoneesen, juuri kun hra Ernest
arweli irtautua Luisasta. Anna Iwanowna wiskasi uhkaawan silmäyksen
Ernestiä kohti. Mutta aika ei sallinut pitkiä tutkinnoita. Eräs neitsyt
kiidätti lasin kylmää wettä, ja Luisa tointui pian ja oli kohta
ruhtinattaren sylissä.
Ernest ei saanut enää koko illassa nähdä Luisaa. Hän jäi hirweään
epäilykseen Luisan tilasta. Kotiin tultuaan hänen päässänsä pyöri sata
ajatusta tästä Luisasta, jonka ilmestyminen oli hänelle yhtä suloinen
kuin kummallinen. Hän tunsi kauhean lewottomuuden painawan
tuntoansa. Luisa woi olla jonkun köyhän ja ehkä woitetun
ruhtinassuwun tytär, ja illallinen tapaus woi tuottaa hänelle
onnettomimmat seuraukset. Tuo ylpeä ruhtinatar saattaa hänet hylätä,
kaswatuslaitoksen johtajatar saattaa eroittaa hänet laitoksesta. Sen
toisen luuli hän lukeneensa molempain naisten wakaisista silmistä.

Näitä ajatellessa Ernest ei woinut nukkua koko yössä. Joka kerran kun
hänen silmänsä painuiwat umpeen, hän luuli näkewänsä onnettoman
Luisan ja hypähti ylös wuoteeltaan. Wasta aamulla, kun päiwän hälinä
jo oli syntynyt kaduilla, hän sai jonkun hetken lewätä. Mutta herättyään,
entiset ajatukset alkoiwat jälleen tehdä hänelle lewottomuutta. Hän woi
nyt kuitenkin ajatella selwemmin. "Mitä kerran on tapahtunut, sitä ei
woi enää auttaa", ajatteli hän lohduttaen itseään. "Mutta parempi tieto
minun on saatawa, ja se ei liene aiwan mahdotonta. Minä ilmoittaudun
Luisan sukulaiseksi ja pyydän saada häntä puhutella. Waan mitä sanon?
Tuo wakainen johtaja saattaa minun tuntea ja kieltää minun pääsemästä
Luisan puheille. Waan woinenhan kuitenkin saada hänestä paremman
tiedon, woisin wiedä hänelle kirjeen ja sanoa sen