Jumalainen näytelmä: Paratiisi

ꋲ The Project Gutenberg EBook of Jumalainen n?ytelm?: Paratiisi, by Dante
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Jumalainen n?ytelm?: Paratiisi
Author: Dante
Release Date: June 8, 2004 [EBook #12547]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
? START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JUMALAINEN N?YTELM?: PARATIISI ***
Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed Proofreaders
JUMALAINEN N?YTELM?: PARATIISI
Kirj. Dante
Suomentanut Eino Leino
Ensimm?inen painos ilmestyi 1914.
Eino Leino sai t?m?n teoksen suomentamista varten avustusta suomalaisen kirjallisuuden edist?misvaroista.
Ensimm?inen laulu[1]
H?n, kaiken alkuliike, kunniallaan?maailmat t?ytt??, sit? s?dehtien?eri?v?sti eri osain mukaan.
Taivaassa, jolle valo suurin virtaa,?oon ollut, n?hnyt seikat, joit' ei kenk??n?voi kertoa, ken sielt? astuu alas.
N??t l?hestyiss? toivojensa m??r???niin sielu siihen syventyy, ett' taida?palata muistomme ei taap?in en??.
Mut mit? koota mielen aarre-aittaan?pyh?st? voinut valtakunnast' olen,?se olkoon lauluni nyt aihe ainoo.
Hyv? Apollo, viime ty?t?in varten?tee minut astiaksi arvovaltas,?niin ett? antaa laakeris voit kalliin.
Parnasson toinen huippu kyll?ks ollut?on mulle, mut on tarvis molempia,?jos mieli jatkaa tiet? alkamaani.
Poveeni astu, sinne mahti loihdi,?min tunsit silloin, koska j?sentens??tupesta Marsyaan[2] sa ilmi vedit!
Oi, jumal-voima, jos niin vaihdut minuun,?ett' ilmi tuoda pyh?n valtakunnan?ees varjon voin, mi mielehein on j??nyt,
tulevan n??t mun lempipuusi luokse,?sen lehdin p??ni laakeroivan, jotka?ansaitsen aiheellain ja suopeudellas.
Niin harvoin, Taatto, niit? korjatahan?voittoihin caesarin tai lauluniekan?(h?pe?, rikos ihmistahtojemme),
iloa ett? tuottaa iloiselle?kai Delphoin jumalalle lehv? Peneun,[3]?kun siihen kurkoittaa ees muudan meist?.
S?ent? pient? tuli suuri seuraa:?paremmin ??nin rukoillaan ehk' kerran?mun j?lkeheni, ett? Cirra vastais.[4]
Maailman lamppu[5] eri liesi-aukoin?kohoopi kuoleville; mutta siit?,?mi kolmeen ristiin keh?? nelj? liitt??,
parempaan rataan, t?hteen parempahan?taas yhtyin l?mmitt?m??n k?y se vahaa?maailman, sille luonteen, leiman antain.
N?in t?nne aamu, tuonne ilta tullut?juur' oli kautta aukon moisen; tummui?jo toinen, toinen seestyi pallonpuoli.
Beatricen n?in ma k??ntyneen? k?teen?vasempaan, katsomassa kohti P?iv??;?niin sit' ei t?hd?nnyt lie kotka koskaan.[6]
Ja niinkuin ensi s?tehest? s?de?taas toinen l?htee, yl?s l?ik?ht?en,?pilgrimin lailla kotiin palaavaisen;
niin h?nen asenteestaan, jonka silm??sieluuni heitti, syntyi omanikin:?enempi kuin on tapa katsoin P?iv??n.
N??t paljon siell' on mahdollista,[7] jota?ei mahda mainen voima, vuoksi paikan?tuon tehdyn juuri ihmisheimollemme.
En kauan sit? siet?nyt, vain kotvan,?mut ymp?rilleen r?iskyv?n sen n?in ma?kuin raudan, jonk' on ahjo kuumentanut.
Ja n?ytti ?kki? kuin p?iv? p?iv??n?ois liittynyt ja H?n, mi voi, ois taivaan?toisella koristanut Auringolla.
Beatrice seisoi kaikin katsein py?r??n?ij?iseen[8] kiintyneen?; mutta min??pois siit? silm?t siirsin, katsoin h?neen.
Mun muuttui h?nen katsannostaan mieli?kuin ruoko-ruoastansa muuttui Glaucus,[9]?jumalten kumppaniksi mennen mereen.
Ei yli-ihmisyytt? sanoin saata?kuvailla; siksi vertaukseen se tyytyy,?kokea moista joll' on ollut armo.
Olinko vain se itsest?in, min viimeks?loit, Rakkaus, sa taivaan vallitsija??Sa tied?t sen, mi valollas mun nostit.[10]
Kun nyt tuo keh?, joka ikuisesti?sua ik?v?i, mun kiinti huomioni?s?velin,[11] joita sin? jaat ja suistat,
niin paljon palavaa n?in kantta taivaan?tulesta Auringon, ett' eiv?t sade?ja virrat j?rve? niin laajaa laita.
Tuo suuri valkeus ja soinnun uutuus?mun sytti syyt? niiden tiet?m?h?n;?halua moista tuntenut en koskaan.
Siks h?n, mi n?ki mieleni kuin min?,?tuon myrskyn tyynnytt??kseen suunsa aukas?ja vastasi jo ennen kuin ma kysyin
ja alkoi: ?Itse v??rin mielikuvin?teet itses tuhmaksi, niin ettet huomaa,?mit? sa huomaisit ne luotas heitt?in.
Et ole p??ll? maan kuin luulet, mutta?salama kiid? kodist' oikeasta?niin nopsaan ei kuin sinne kiid?t sin?.?
Ens ep?ilyni haihduttain n?? sanat?hymyili lyhvet mulle h?n; mut uusi?pahemmin jo mun vietti verkkohonsa.
Siks lausuin: ?Lep??n kummastuksestani?jo suuresta, mut nyt ma ihmettelen,?mua kuinka keve?t n?? aineet kantaa.?
H?n huoahtaen hurskahasti silm?t?mua kohden suuntas ?idin kaltaisena,?mi lapsukaistaan hourivaista katsoo.
Ja virkkoi: ?Kaikki seikat kesken?ns??on j?rjestyksess?, ja t?? on muoto,[12]?mi Luojan kuvaks luomakunnan tekee.
Olennot ylv??t t??ll? n?hd? saavat?sen ikivoiman merkit, jok' on mitta,?min mukaan s??nt? tuo on luotu kerran.
Ja j?rjestykseen, josta puhun, liittyy?jokainen luonto eri lajeinensa?ens syyt??n l?hemm? tai loitommaksi.
Siks eri valkamia p?in ne liikkuu?merell? suurell' olevaisuutemme;?jokaista vaisto synnynn?inen ajaa.
Sep? se tulen kuuta kohden nostaa,?se ihmissyd?men saa sykkim?h?n,?maanpiirin piiritt?? ja koossa pit??.
Eik' yksin luomakuntaa j?rjet?nt??t??n jousen nuoli nouda, mutta niit?i?joill' omanaan on rakkaus ja ?ly.
Kaitselmus, joka j?rjest?? tuon kaiken,?my?s valkeudellaan taivaan tyynnytt?vi?t??n, jossa kiert?? keh? kiireellisin.
Ja niinkuin paikkaan ennakolta s??ttyyn?vie meid?t voima jousen tuon, mi kantaa?jokaisen, jonka kohtaa, autuaihin.
On totta, niinkuin aina muoto yhdy?ei taideniekan[289] tarkoituksen kanssa,?kun siihen taipumaan ei aine altis;
niin t?lt? radaltaan my?s joskus luotu?pois poikkeaa, kun siihen saa se vallan,?sen suunta vaikka oisi toinen aivan.
Ja niinkuin n?hd??n pilvil?ist? tulen?putoovan, niin ens aikehestaan painuu?p?in maata sielu huvin huonon vuoksi.
Syy suurempi ei sulia ihmetell??nyt nousuasi kuin jos korkealta?vuorelta joen juoksevan n??t alas.
Sinussa ihme ois, jos estehist??vapaana tuonne alas j??nyt oisit,?kuin liekki vilkas maahan j?isi hiljaa.?[13]
Ja kohden taivasta h?n kasvot k??nsi.
Toinen laulu
Te kaikki, joita kaipuu kuulemisen?ajanut seuraamaan on pursin pienin?mun laivaani, mi laulain merta kulkee,
takaisin k??ntyk??, oi, rannoillenne?ja ?lk?? ulapalle uskaltako;?kenties, mun kadottain, te eksyisitte!
Vesill? vierin, joill' ei k?ynyt kukaan;?Minerva tuulen suo, Apollo johdon?ja Musat mulle Karhun merkin n?ytt??.
Te toiset harvat, jotka kurkoititte?jo varhain leip?? Enkelein, mi t??ll??el?tt??, mutta kyll?st? ei koskaan,
te hyvin voitte aavan aallot soutaa?ja vanaveess?in seuraella, ennen?kuin sulkeuu se eess? kokkapuunne.
Niin kummastuneet matkamiehet Kolkiin?ei mainehikkaat n?hden, kuinka kynti?vakoja Jason,[14] kuin te kummastutte.
Janomme ainainen ja synnynn?inen,?mi meiss' on valtakuntaan luojan-luomaan?vei meit? kiireesti kuin taivas kiert??.
Beatrice yl?s katsoi, h?neen min?;?ja tuokiossa, jossa tuskin nuoli?lev?ht??, lent??,