Jumalainen näytelmä: Kiirastuli

The Project Gutenberg EBook of Jumalainen n?ytelm?: Kiirastuli, by Dante
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Jumalainen n?ytelm?: Kiirastuli
Divina Commedia: (Purgatory)
Author: Dante
Release Date: February 13, 2004 [EBook #11072]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
? START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JUMALAINEN N?YTELM?: KIIRASTULI ***
Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and DP Distributed Proofreaders
JUMALAINEN N?YTELM?: KIIRASTULI
Kirj. Dante
Suomentanut Eino Leino
Ensimm?inen painos ilmestyi 1913
Ensimm?inen laulu
?lyni pursi purjeensa nyt nostaa?vesi? vienompia juostaksensa?ja j?tt??ksens? meret julmat[1] taakseen:
Nyt toista laulaa tahdon valtakuntaa,?miss' ihmishenki puhdistuu ja tulee?taivaisen tien ja armon arvoiseksi.
Mut runous kuollut haudastansa nouskoon!?Omanne olla tahdon, Musat pyh?t,?ja auttakoon mua armas Kalliope,[2]
s?velin moisin s?estellen mua?kuin tuta saivat tyt?t Pieroksen,[3]?harakat, jotka teit? haastoi kilpaan!
Suloinen niinkuin it?maan safiirin?ol' ilman hohto yll?ni, ja seesn??ens piiriin[4] saakka taivas puhdas p?ilyi.
Taas silm?ni sai halun n?hd?, koska?nyt olin j?tt?nyt ma ilman kuolleen,?mi murheutti katsehen ja mielen.
Tuo t?hti[5] kaunis, joka lempeen lietsoo,?hymyhyn hurmas id?n ??ret kaikki,?Kalojen t?htimerkin kalventaen.
Ma oikealle k??nnyin tarkastamaan?etel?n ??rt?: t?hte? n?in nelj?,[6]?jotk' oli n?hty vain ens ihmis-aikaan.
Iloitsi taivas niiden tulkinnasta.?Oi, pohjan puoli, kuinka orpo olet,?kun saa et n?hd? moista kirkkautta!
Taas k??nnyin niit? katsomasta, loinpa?katseeni toista taivaankantta kohti,?otava josta kadonnut jo oli:
N?in vierell?ni ukon[7] yksin?isen,?niin arvokkaan, niin kunnioitettavan?kuin is? lapsellensa lienee kukaan.
Partansa pitk? oli, harmahtava,?ja yhden-n?k?inen kuin tukka, joka?povella heilui kaksijakoisena.
S?tehet noiden nelj?n t?hden pyh?n?valoivat valkeudellaan kasvot h?it?,?h?n ett? eess?ni kuin P?iv? seisoi.
?Keit' ootte, jotka vasten virtaa tummaa?tulette vankilasta ij?isest????h?n virkkoi, p??t??n arvokasta puistain.
?Ken teit? johti? Ken ol' lyhty teille?y?n syvyydest? p??st?ksenne, joka?ij?ti synkist?? nuo kuolon kuilut?
Lait helvetin siis joko juurin j?rkkyy??Uus onko taivahassa tahto, koska?k?y kadotetut minun kallioitain??
Oppaani silloin mua koski, sanoin?ja k?sin ynn? elein polvet multa?ja kasvot painoi kunnioittaviksi.
H?n sitten n?in: ?En saavu itsest?ni,?taivaasta Nainen[8] alas astui, pyysi?mun t?m?n miehen tiet? johtamahan.
Mut kosk' on tahtos, ett? meist? tiet???enempi saisit sek? matkastamme,?ei olla toinen voi mun tahtonikaan.
T?? viel' ei n?hnyt viime iltaa, mutta?niin liki sit? hulluus vei jo h?net,?ett' tuskin oli aikaa k??ntymykseen.
Niin on kuin sanoin; l?hetetty olin?h?nt' auttamaan, eik' ollut tiet? muuta?kuin t?m?, jota t?nne l?hdin k?ym??n.
H?n n?hnyt on jo kaikki kadotetut;?nyt n?ytt?? aion h?lle henget, jotka?sun vartioiminasi valkenevat.
Kuin h?net tuonut oon, ois pitk? haastaa;?soi taivas voiman mulle, ett? h?net?sua kuulemaan ja n?kem??n voin johtaa.
Suvaitse suosia siis tuloansa!?Vapautta etsii h?n: sen arvon arvaa?se vasta, ken sen eest? uhras elon.
Sa tied?t sen, sa, jolle tervetullut?ol' Utikassa kuolema, kun j?tit?pois verhon, jonka kirkastaa Suur' p?iv?.
Lakeja luonnon loukanneet me emme,?h?n el?? n??t, ja Minos ei mua est?;?piiriss? asun, jossa Martiasi[9]
sua viel? rukoilevi silmin sivein,?o pyh? povi, ett? ois h?n omas:?vuoks lempens? nyt meihin mielly vihdoin!
Suo seitsem?n nyt valtaas n?hd? meid?n;?sua h?lle kiitt?? tahdon, jos sa sallit?alhaalla tuolla sua mainittavan.?
?Martia niin ol' armas n?hd? mulle?,?h?n vastasi, ?niin kauan kuin ma elin,?ma ett? toivehensa t?ytin kaikki.
Mut tuon kun virran pahan[10] tuollapuolla?h?n on, mun[11] muistaa h?nt' ei salli laki,?mi mulle s??ttiin sielt? p??stess?ni.
Vaan Nainen taivainen jos ohjaa sua?kuin sanot, tarvis sua ei sievistell?;?on kyllin, h?nen nimess??n kun pyyd?t.
Sile? katkaise siis kaisla,[12] vy?t??h?n sill?, my?s h?n kasvot pesk??n, niist??pois ett? haihtuis joka j?lki loan.
N??t sovi kenenk??n ei silmin samein?tavata ensi vartiaa[13] t??n paikan;?kas, paratiisin heimohon h?n kuuluu.
Mudassa pehme?ss?, pitkin rantaa[14]?t??n saaren pienen, kasvaa kaislamets??siell' alahalla, aallon h?ilytt?m?.
Ei mik??n kasvi lehti-lehv? taikka?kovempi-runkoinen voi siell? el??,?kun taivu ei se tuulen tahdon mukaan.
Takaisin t?nne sitten ?lk?? tulko!?Pian P?iv? nousee, tienne n?ytt??, mist??on loivin p??sy vuoren kukkulalle.?
Katosi h?n. Ma puhumatta sanaa?nyt nousin. Oppaakseni kaiken k??nsin?niin katsantoni kuin my?s mielenkiinnon.
H?n alkoi: ?Tule, poikani, mua seuraa;?takaisin k?ymme sinne, miss? painuu?tasanko t?? p?in ala-??ri?ns?.
Jo aamun rusko voitti aamun varjon,?mi eell? pakeni, niin ett? kaukaa?ma meren l?ik?n erottaa jo taisin.
Kuin mies, mi k??ntyy tielle suljetulle?ja turhaks uskoo toivon p??st? tuosta,?niin kuljimme me yksin?ist? kentt??.
Me sinne tultiin, miss? kaste soti?ker?ll? P?iv?n, haihtuen vain verkkaan,?kun sit? siimes auttoi viileydell??n.
Levitti k?det kumpaisetkin silloin?mun Mestarini nurmikolle hiljaa;?ma tiet?in aikehensa, kohden h?nt?
kohotin poskip??ni itkettyneet:?taas ilmi sai h?n kasvoin kaunov?rin,?jok' oli Helvetiss? himmentynyt.[15]
Tulimme tuosta rantaan autiohon,?min merta purjehtinut mies[16] ei koskaan,?ken oisi palausta ymm?rt?nyt.
Mun vy?tti h?n tuon toisen[17] tahdon mukaan.?Oi ihme! Heti kun h?n kumartuen?valitsi kasvin n?yr?n tuon, jo kasvoi
samalla toinen toisen kaislan sijaan.
Toinen laulu
Jo P?iv? painui[18] taivaanrantaan, jonka?meridianin piste korkein p??ll??Jerusalemin p?ilyvi, ja y?hyt,
sen vastakeh?? kiert?v?inen, j?tti?jo Ganges-virran, kerallansa Vaaka,?min pudottaa se k?dest??n, kun voittaa;
niin ett? siin?, miss? olin, posket?Auroran armaan punavalkeuiset?jo kellahtui, kuin ollut ois h?n vanha.
Me viel? seistiin merenrantamalla?kuin miehet, jotka askeltansa miettii,?kun mieli vaeltaa, mut ruumis seisoo.
Ja katso, niinkuin usein aamun suussa?Mars punertavi halki usman sankan?alhaalla l?nnen puolla, p??ll? meren,
niin mulle n?kyi--jospa n?kyis viel?i!--?nopea valo, merta kiit?v?inen;?sen kanss' ei lintu lent?nyt ois kilpaa.
Kun tuosta silm?n k??nsin tuokioksi?ja Oppaaltani tiedustella tahdoin,?se oli suureksi jo seijastunut.
Sivulla kumpaisellakin sen n?in ma?jotakin valkeaa, ja alempana?taas toista valkeaa, mi siit? v?lkkyi.
Avannut suutaan viel' ei Mestarini,?kun sivuvalkeat jo siiviks muuttui;?h?n silloin tunsi merta matkaavaisen
ja huusi: ?Joudu, joudu polvillesi!?K?tesi risti! Enkel' on h?n Luojan,?saat n?hd? moisia nyt toimijoita.
Kas,