Jumalainen näytelmä: Helvetti

셐The Project Gutenberg EBook of Jumalainen n?ytelm?: Helvetti, by Dante
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Jumalainen n?ytelm?: Helvetti
Author: Dante
Release Date: February 4, 2004 [EBook #10941]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
? START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JUMALAINEN N?YTELM?: HELVETTI ***
Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and DP Distributed
JUMALAINEN N?YTELM?: HELVETTI
Kirjoittanut Dante
Suomentanut Eino Leino
Ensimm?inen painos ilmestyi vuonna 1912.
Eino Leino sai t?m?n teoksen suomentamista varten avustusta suomalaisen kirjallisuuden edist?misvaroista.
Esisana
T?m?n runoteoksen k??nn?s on toimitettu Brunone Bianchin julkaiseman ja selitt?m?n ?Divina Commedian? yhdennentoista painoksen mukaan, joka ilmestyi Firenzess? v. 1896, Successori le Monnier'in kustannuksella. Selityksiin n?hden on seurattu p??asiallisesti Otto Gildemeisterin erinomaisen saksankielisen k??nn?ksen nelj?tt? painosta vuodella 1905, ilmestynyt J.G. Cottan kirjakaupan kustannuksella.
Loppusoinnut, joilla suomentaja oli ty?ns? alottanut, ovat j?tetyt pois osaksi siit? syyst?, ett? k??nn?s t?ten on voinut tulla tarkemmaksi ja sananmukaisemmaksi, osaksi siit?, ett? ne suomenkieless? tuskin olisivat teoksen runollista arvoa saati sitten sen hartautta ja vakavaa mahtipontta lis?nneet, osaksi siit?, ett? suomentaja on arvellut kielen muiden runokaunisteiden, kuten alkusoinnun ja ennen kaikkea poljennon, riitt?v?n t?ss? tapauksessa alkutekstin ankaraa runollisuutta tulkitsemaan. T?m? on ollut my?s ?Suomalaisen kirjallisuuden edist?misrahaston? kaunokirjallisen osaston mielipide.
Mainitun rahaston puolesta on k??nn?ksen tarkastanut toht. _Oiva Tallgren_, jonka monista tunnollisista, sattuvista ja mit? herkimm?ll? tyyliaistilla tehdyist? huomautuksista t?ten pyyd?n lausua sulimmat kiitokseni.
Saman kiitoksen pyyd?n osottaa Edist?misrahaston kaunokirjalliselle osastolle kokonaisuudessaan, etenkin sen j?senille prof. _O.E. Tudeerille_, toht. E.A. Tunkelolle_ ja _Juhani Aholle, jotka kukin ovat osia t?st? k??nn?ksest? tarkastaneet ja sen suorittajaa erin?isill? huomautuksilla opastaneet.
Helsingiss? 17 p. kes?k. 1912
EINO LEINO
Ensimm?inen laulu
Elomme vaelluksen keskitiess?[1]?ma harhaelin synkk?? mets?maata[2]?polulta oikealta poikenneena.
Ah, raskasta on sanoa kuink' oli?tuo salo kolkko, autio ja sankka!?Sit' aatellessa viel? muisti s?ikkyy.
Ei kaameampi itse kalma liene;?mut koska hyv?? my?s ma l?ysin sielt?,?kuvata muutkin tahdon tapaamani.
En tied?, kuinka tuonne tullut olin;?niin horroksissa ollut lien ma silloin,?kun j?tin, koito, tien ma todellisen.
Mut p??sty?ni juureen kummun, miss??tuo laakso loppui, jonka kauhistukset?syd?men multa oli l?vist?neet,
ma yl?s katsoin: vuoren huippu hohti?s?teiss? tuon jo t?hden,[3] kaikki joka?jokaista tiet? ohjaa oikeahan.
Tyventyi silloin hiukan pelko multa,?mi pauhas syd?meni j?rvell' ?sken,?kun vietin kauhun y?t? kaameata.
Mut niinkuin se, mi viel? huohottaen?merelt? p??ssyt juur' on rantamalle?ja katsoo taap?in vett? vaarallista;
niin sielunikin, h?diss?ns? viel?,?taa k??ntyi katsomahan paikkaa, joka?ei salli el?? kenenk??n. Kun olin
ruumistain v?synytt? virkist?nyt,?taas nousin vuoren jylh?n jyrk?nnett??alemman aina lujaan ly?den jalan.
Mut katso! Vuorenrinteen alkup??ss??sai siro, nopsa pantteri[4] mua vastaan,?min verho oli talja t?plikk?inen.
Ei v?istynyt se eest? silmieni;?ja siihen m??r??n esti tieni, ett??jo monta kertaa taaksep?in ma k??nnyin.
Ol' aika aamun varhaisen. Nous P?iv??taivaalle kaikkein niiden t?htein kanssa,?jotk' oli seurassaan, kun ensi kerran
loi Taivaan Rakkaus kiertoansa k?ym??n?n?? kauniit kappaleet. Siks syyn jo luulla?pedosta hyv?? kaunis-karvaisesta
soi aika armas vuorokauden, vuoden.?Mut silti ollut taas en s?ikkym?tt?,?kun n??n uuden, jalopeuran, n?in ma;
tuo ilmestyi ja tuli vastahani?p?in pystyin, n?l?st? niin raivokkaana,?tuost' ett? ilma tuntui vapisevan.
Ja suden n?in, mi laihuudessaan n?ytti?himojen kaikellaisten t?ytt?m?lt?;?se monen el?m?n jo katkeroitti.
Tuo niin mun toperrutti kammollansa,?n?k?ns? jota mulle huokui, ett??kadotin toivon p??st? kukkulalle.
Ja kuin on voiton kilpa jollakulla?ja saapuu aika h?vi?nkin h?lle,?min mieli murtuu, syd?n itkee silloin,
niin mulle peto rauhaton tuo teki,?mi k?yden vastahani verkallensa?mun tunki sinne, kuss' on P?iv? vaiti.
Alemma noin kun aina vierin, sattui?silmiini miesi, jolta vaitiolo?jo pitk? n?ytti kielen kangistaneen.
Tuon koska er?maassa autiossa?ma n?in, ?Mua s??li?, h?lle huusin, ?kuka?lienetkin, ihminen tai varjo vainen!?
H?n vastas: ?Olin ihminen, en ole,?mun oli taatto, maammo Mantovasta,?is?ini luita maa Lombardian painaa.
Sub Julio ma synnyin,[5] vaikka my?h??n,?n?in hyv?n Augustuksen aikaan Rooman?jumalten v??r?in viel? vallitessa.
Mies runon olin, lauloin hurskahasta?Ankiseen pojasta, mi j?tti Troian,?kun Ilion ylv?s hiiltyi raunioina.
Mut sa miks palaat kovan onnen paikkaan??Miks et sa nouse vuorta valoisata,?mi alku on ja aihe kaiken ilon??
?Vergilius olet siis, tuo l?hde, josta?jokena vierii sanantaito kirkas!??h?nelle virkoin otsa ujostuen.
?Sa valkeus, ylpeys runon valtiaiden,?lue hyv?ksein nyt pitk? into, rakkaus,?joll' olen teostasi tutkistellut.
Mun mestarini oot, mun tekij?ni:?sinulta yksin oppinut ma olen?sen tyylin kauniin, jok' on kunniani.
N?e peto, jonka t?hden k??nnyin; auta?sen ohi mua, viisas kuulu! Multa?se vapisuttaa poven ynn? ponnen.?
?Sun paras ottaa onkin suunta toinen?,?h?n vastas, n?hdess??n mun kyynel?iv?n,??jos p??st? aiot er?maasta t?st?.
N??t juuri peto tuo, min vuoksi huudat,?ei laske ket??n tielle oikealle,?vaan est?? jokaista, sikskuin h?n sortuu.
Sen luonto on niin pahansuopa, h?ijy,?ett'ei sen t?yty himo herja koskaan,?vaan sy?ty??n se kaht' on n?lk?isempi.
Se moneen el?imeen on sekaantunut,?on sekaantuva viel? moneen, kunnes?tulevi jalo Koira[6] turmaks sille.
T?? kultaa, maista mammonaa ei etsi,?vaan viisautta, rakkautta hyv??;?v?lill? siinnyt on h?n Feltron[7] kahden.
Italia-raukan on h?n vapauttava,?maan, jonka vuoks Camilla[8] impi kuoli,?sai surman Euryalos, Turnus, Nisus.
Ajava kaupungista kaupunkihin?h?n sutta tuota on Infernoon saakka,?mist' ensi kateus sen irti p??sti.
Siks katson ynn? uskon parhaaksesi,?mua ett? seuraat; oppaas olla tahdon?ja johtaa sinut paikkaan ikuisehen,
ja jossa kuulet ep?toivon huudot,?n??t henkein muinaisien k?rsimykset,?todistavaiset toista kuolemata.
N?et nekin, jotka tyytyv?iset ovat?tulessa, koska heill' on toivo p??st??ees kerran asuntoihin autuaitten.
Mut noihin jos sa nousta tahdot sitten,?mua arvokkaampi sinut sielu kohtaa,?min huomaan j?t?n sun, kun itse eroon.
N??t Keisari, tuon korkeuden Herra,?ei