Jouluvieraita

０
Jouluvieraita, by Emil Nervander

The Project Gutenberg EBook of Jouluvieraita, by Emil Nervander This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Jouluvieraita
Author: Emil Nervander
Release Date: January 19, 2007 [EBook #20397]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JOULUVIERAITA ***

Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe

JOULUVIERAITA
E. Nervander
Ensimm?isen kerran julkaissut Kustannusosakeyhti? Otava 1903.

Alkulause.
Monta vuotta sitten julkaisin suomeksi joitakuita kirjasia nimell?: "Honkain tarinoita", "Uotilan is?nt?" sek? "Katri. Kertomus 17:vuosisadalta", jotka eiv?t silloin viel? olleet ilmestyneet ruotsiksi ja joista muuan yst?v?ni puki kaksi ensinmainittua eritt?in huolelliseen suomenkieliseen asuun.
Siit? l?htien on monta kirjoitustani ja kaunokirjallista pikkukyh?yst?ni julkaistu yksin ajoin suomeksi ja ruotsiksi, mutta olosuhteiden vuoksi ei n?in ole k?ynyt niiden kaikkien.
Nyt on haluni palanut julkaisemaan t?m?n pienen kokoelman vaatimattomia kertomuksia, joista moni vasta nyt on suomennettu, toisia taas olen julkaissut tilap?ist? salanime? k?ytt?en, ja minua ilahuttaisi, jos suomalaisten kotiemme nuoriso niit? kohtaan osottaisi hiukankaan sit? suopeutta, mik? varhaisemman polven neitosten ja nuorukaisten puolelta tuli nuoruudenaikaisten kyh?ysteni osaksi.
Tekij?.

Jouluvieraita
Jouluaatto oli k?siss?. Oli nyt aamupuoli tuota lapsuuden ja kodin ihanaa p?iv??.
Pieness? kodissa, joka, kappaleen matkaa kirkonkyl?st? sijaiten, oli kahden vanhan, naimattoman sisaren hallussa, puuhaili vanhempi heist? -- h?nen nimens? oli Hedda -- tyynesti ja rauhallisesti hienoksi siistityss? keitti?ss?, jonka porstua erotti kahdesta asuntohuoneesta. H?n oli par'aikaa uunista nostamassa kahta paistinlevy?, t?ynn? mantelikiekuja, jotka jo olivat alkaneet vaaleanruskeaan vivahtaa ja t?yttiv?t huoneen hyv?ll? hajulla.
Ladottuaan leivokset kahdelle isolle posliinivadille j??htym??n, pani h?n niist? yhden kristallilautaselle, jonka h?n otti hyllylt? poistuessaan keitti?st?, ja astui sisarten vierashuoneeseen, saliin, joka ulottui koko rakennuksen poikki. Salissa oli akkunat niin hyvin it??n kuin l?nteen, niin aamu- kuin ilta-aurinkoa p?in.
Huone oli yksinkertainen ja jotenkin tilava. Se her?tti tulijassa hiljaisten muistojen tunnetta, tunnetta, jonka ainoastaan kauvan ja huolella s?ilytetyt, vanhan, ennenaikaan hyvinvoivan kodin kalleimmat ja rakkaimmat perinn?t voivat ymp?rist??ns? k?tke?. K?yr?viivainen piironki, jota koristivat pronssiset rokokohelat ja samasta metallista valetut leijonanjalat sek? harmaankirjavasta marmorista veistetty laaka; p?yt?kello, joka muodoltaan oli puunjuurelle rakennetun mehil?ispes?n n?k?inen; pari kynttil?jalkaa keltaisesta marmorista, jotka olivat pienten korinttilaisten pylv?sten muotoisiksi muovaellut; muutamat vanhasta kullatusta hopeasta valmistetut hajurasiat sek? pari muuta pikkukapinetta n?yttiv?t kaikki tahtovan todistaa, ett? olivat omistajattarilleen olleet liian rakkaiksi k?yneet voidakseen edes h?t?tilassa siirty? heid?n k?sist??n. Kullattuihin puitteihin sovitettu ja ylinn? muinaisaikuisella otsamaalauksella somistettu, keskikokoinen sein?peili siroine helmikoristeineen, joka peili oli salin sein?? kaunistamassa molempien it?puolella olevien akkunoitten v?lill?, puhui sekin samanlaista kielt?. Pieni sohva ja mahonkituolit, jonkunlaiset, hyvin mataloilla sivunojilla varustetut taburetit, jotka olivat p??llystetyt viheri?ll?, kiilt?v?ksi kirjaillulla villavaatteella, n?yttiv?t nekin sangen muhkeilta, samoin kuin uutimet ja sis?huoneeseen viev?n oven verho, joka riippui nuorasta pronssirenkaissa, kaikki samanlajista kest?v?? tamastikangasta. Ainoastaan huolellisesti puhdistetut kasvit joka akkunan edess? olevilla kukkap?ydill? sek? h?kiss??n innokkaasti laulavat kanarialinnut haastelivat uusista tulokkaista vanhojen sisarten kotiin.
Kevein ja nopein askelin Hedda meni lautasineen l?pi salin sis?huoneeseen, jossa h?nen kahta vuotta nuorempi sisarensa Roosa jo useita vuosia oli vuoteen omana kitunut, voimatta ilman muiden apua liikkua mihink??n huoneessa. Heddan kurttuiset kasvot, joita ymp?r?i harmahtavat p?rhe?t hiukset, pist?en esille h?nen valkean nokkospalttinamyssyns? alta, ilmaisivat hilpeytt?, jota el?m? ei viel? ollut masentanut.
T?n??n oli Roosa jouluaaton kunniaksi puettaunut vanhaan, mustaan silkkihameeseensa ja makasi peiton p??ll?, luoden huoneeseen astuvaan sisareensa lempe?n, lakkaamattomassa k?rsimyksess?kin hymyilev?n silm?yksen.
"Saa n?hd?, rakas Roosa, kuinka meid?n joululeivoksemme t?n? vuonna ovat onnistuneet", virkkoi Hedda, laskiessaan lautasen pienelle p?yd?lle sisaren vuoteen viereen. "Ah, miten herkulliselta se n?ytt??kin ja kuinka hyv?lle se tuoksahtaa", lausui Roosa hilpe?sti. "Panit kaiketi taikinaan riitt?v?sti sokeria ja manteleita, jotta lapset tuntevat ne vanhojen t?tien leivoksiksi?"
"Siit? saat olla varma", vastasi Hedda nauraen. "Olen ehk? liiaksikin tavaraa haaskannut. Panin taikinaan ainakin kolme ruokalusikallista enemm?n kuin tavallisesti tuota parempaa voita ja valvoin leivosten paistumista niin tarkkaan, ett? toivon parasta".
"Neh?n ovat erinomaisia -- kiitos hyv? Hedda! Kun sit? el?? niin niukoissa oloissa kuin me, niin tuntuu ilahduttavalta, jos voi yst?villeen tarjota jotakin oikein maukasta. Eik? sinun tullut kylm? vetoisessa keitti?ss??"
"No niin, t?n? aamuna siell? oli jokseenkin koleata. Ajattelehan, vesi oli sankoon j??tynyt. Kai meid?n t?ytyy siirt?? munalaatikko salin nurkkakaappiin, kunnes pakkanen v?h?n lauhtuu. Mutta keitti? on miellytt?v?n l?mmin, sen j?lkeen kun siin? leivottiin."
"Kunhan vaan siell? ei h?k?? liene?"
"Eip? toki, pikku Roosaseni. Ehk? sinulle edelt?puoliskahvi maistuisi, koska meill? nyt on juhlapyh? edess??"
"Kiitos, rakas Hedda. Minulle tekisi kuppi kahvia hyv?? ja eik?h?n sinullekin kaiken t?m?n joulupuuhan j?lkeen. Ja olkoon meille nyt n?in joulun sattuessa se ylellisyys sallittu."
"Olkoon vaan. Sinun pit?isi n?hd? kahvipussi; se on niin t?ytel?inen ja pullistunut, ihan kuin olisi jonkun kauppaneuvoksen ruokas?ili?st?. Ei tule viipym??n kauvan, ennenkuin kahvi on valmis", lis?si h?n p??t??n ny?k?ytt?en ja l?hti taasen keitti??n, miss? kahvipannu pian iloisesti porisi tulella.
Hiljaa tikutti sein?kello Roosa sisaren huoneessa, miss? oli miellytt?v?n l?mmin ja lumivalkoisista uutimista ja s?nkyjen kirjo-ompeluisista patjasista alkaen ?sken valkaistuun uuniin ja siisteihin sein?verhoihin saakka, joiden vaaleanharmajaan pohjaan oli painettu vaaleanpunaisia kukanoksia, niin puhdasta, niin siisti? kaikki.
Roosa