Joululahjat | Page 6

kun h?n tuli vuokraansa maksamaan, ett? heid?n olisi erinomaisen hyvin sopinut aina asua n?in yhdess?; silloin h?nen tietysti ei olisi tarvinnut vuokraa maksaa ja naiset olisivat hoitaneet h?nen talouttaan ja h?n olisi ty?ns? tehty? saanut polttaa papirossia ja Kerttu olisi istunut h?nen rinnallaan ommellen -- niin, ommellen tuollaisia somia pieni? esineit?. -- T?m? perhekuva oli nyt niin el?v?n? h?nen silmiens? edess?, ett? ukko ajatteli: "Minun t?ytyy se asia nyt esitt?? h?nelle, sit? ei auta kauemmin tuumia". H?n tarttui Kertun k?teen, jonka t?m? ujosti veti pois, ja sanoi: "Jaa niin, min? tahdoin vain sanoa, ett? minun nyt vihdoinkin t?ytyy ilmoittaa, ett?, ett? min? teit? rakastan ja pyyd?n teit? sulostuttamaan minun yksin?ist? el?m??ni."
Kerttu sanoi vakaalla ??nell?: "Sit? en saata. -- Min? teit? kunnioitan, vaan rakastaa teit? en saata."
"Jaa niin, en min? vastausta heti olisi tahtonut, miettik?? nyt ensin, ehk? sent??n viel? toisinkin ajattelette."
"Kyll? minun p??t?kseni on varma, mutta ?lk?? sent??n meihin suuttuko, vaan olkaa yst?v?llinen kuten ennenkin."
?iti tuli samassa kammariin ja k?ski Kertun tuoda kahvi-asettimet sis?lle. Kun Kerttu oli mennyt, puhui kauppias asiansa ?idille. "Odottakaa, ehk? h?n sent??n asiaa mietitty?ns? ajattelee toisin", vastasi ?iti. Kerttu toi kahvia ja kauppias joi, sek? poltteli v?lill? papirossiansa, mutta ei h?n sent??n kauaa viipynyt en??n. H?nen menty?ns? sanoi ?iti: "Kerttu, etk? tehnyt hullusti, kun et ottanut kauppiasta? Kentiesi el?m?ni on hyvinkin lyhyt, olisi ollut hauskaa, kun olisin n?hnyt sinun hyv?ss? suojassa".
"Jos j??nkin ?idist? yksin, jota Jumala varjelkoon, en ole turvaton. Jumala minua kyll? suojaa ja min? osaan tehd? ty?t?, ei minulla siis ole mit??n h?t??. Sit? paitsi en koskaan elatukseni vuoksi miest? ota, enk? luule, ett? ?itik??n sit? tahtoisi."
"En, lapseni, mutta t?m? kauppias on kunnioitettava mies, vaikka h?n n?in naisten seurassa on v?h?n ujo ja k?mpel?. Luulin toki sinun saattavan h?neen rakastua, mutta sinulla on ehk? toinen viel? rakkaassa muistossa, vaan sellaiset nuoruuden unelmat ovat pilven takaisia. -- Nelj? vuotta on siit?, kuin Elias l?ksi -- mitenk? saattaisi nuorukainen muistaa lapsuuden yst?v?? niin kauan, kun ei ole h?nt? kertaakaan n?hnyt sill? aikaa. -- Eih?n teid?n v?lill?nne mit??n sopimusta ollut?"
"Ei, ?itini, vaan h?n tulee kuitenkin kerran."
"Katso, ettei pettynyt toivo syd?nt?si muserra; parempi olisi unhottaa h?net. En min? kuitenkaan sen vuoksi kehoita sinua kauppiaalle menem??n, sill? vastoin tahtoansa ei kenenk??n pid? avioliittoa rakentaa. Sin? olet joka joulu tuntemattomalta saanut kirjan joululahjaksi -- onko antaja ehk? sent??nkin sinulle tuttu?"
"Niin luulen. Ja, ?iti, kerran h?n tulee itse, sen uskon lujasti. Antakaa minun olla onnellinen luottamuksessani."
"Ole, lapseni, en puhu kauppiaasta en??n koskaan."
Joulun edelliset lyhyet p?iv?t riensiv?t nopeasti ja Teinin leski tytt?rinens? l?ksi H?meeseen Erkki Teinin kappalaisen tilalle.
* * * * *
Kynttil?t olivat sytytettyin? Erkin kodissa. Joulukuusi levitti herttaista valoansa tuon yksinkertaisen maapappilan saliin. Iso-?iti istui teep?yd?n ??ress? ja Erkki oli itse tuonut pikku Mannen h?nen syliins? ja Anni oli asettanut jakkaran iso-?idin jalkojen alle, jotta h?n istuisi oikein mukavasti. Sitten juotiin teet?. Kun ensi kuppi oli juotu, rupesi joululahjoja tulemaan joka ovesta ja pikku Mannelle kaikkein enimm?n. Kaikki muut, paitsi Kerttu, olivat iloisia, mutta h?n oli tavallista vakavampi. Anni meni v?h?n ky?kkitoimiinsa, vaan palasi samassa, tuoden muassaan postilaukun. "Erkki, posti on tullut", sanoi h?n, "aukaiseppas t?m? laukku, kentiesi l?yd?mme sielt?kin lahjoja".
Erkki aukaisi laukun ja otti sielt? sanomalehdet sek? paketin, jonka p??llekirjoitus oli: 'Neiti Kerttu Teinille'. "Katsokaa, t?m? paketti on tullut Poriin ja sielt? se on t?nne l?hetetty."
Kerttu lensi aivan punaiseksi, tuo paketti oikein poltti h?nen k?siss??n, mutta h?n ei sit? kuitenkaan aukaissut. Erkki otti sanomalehdet ja silm?ili niit? v?h?isen. "No nyt on Elias suorittanut erotutkintonsa. Kohta kai h?n siis l?htee Turkuun", sanoi Erkki.
Kerttu hiipi hiljaa pois huoneesta, saadaksensa rauhassa avata pakettinsa. Kirjan se sis?lsi ja kirjan nimilehden sis?puolella oli kirjoitettu: "Kohta tulen perim??n puhjennutta ruusuani".
Sill? v?lin k?vi etehisen ovi ja Erkki kiirehti katsomaan, kuka sinne tuli. Olikohan se ehk? joku, joka h?nt? tahtoi kesken joulu-iloa sairaan luo? Turkkiin puettu mies -- "Elias! hyv?nen aika, enh?n sinua aikonut tuntea!"
"Suo anteeksi, ett? n?in tulen teid?n joulurauhaanne h?iritsem??n, mutta aikomukseni olikin l?hte? ?itisi luo Poriin, johon l?hdinkin ja enn?tin v?h?n sopivampaan aikaan; mutta siell? kuulin, ett? ?itisi ja sisaresi ovat t??ll?. Koska minun jo Uudenvuoden ajoissa t?ytyy olla Turussa, jonne en tahtonut l?hte? n?kem?tt? heit?, niin p??tin tulla t?nne."
"Ja olet eritt?in tervetullut *kaikille*", vastasi Erkki. "K?y nyt osaa ottamaan meid?n joulu-ilostamme".
He meniv?t saliin, jossa taas syntyi ilo. Elias katseli etsien ymp?ri huonetta ja kysyi vihdoin: "Miss? on Kerttu?"
"Kerttuko? niin tosiaankin, h?n on poissa", sanoi Anni. "H?n ehk? meni aukaisemaan postissa tullutta joululahjaansa tuonne kammariin. Menk?? sinne vain h?nt? tervehtim??n, h?n varmaankin kovin h?mm?styy."
Kerttu istui miettiv?isen?, kirja syliss?, kun Anni aukaisi oven, sanoen: "Kerttu, t?ss? tuon luoksesi vanhoja tuttavia." Sen j?lkeen riensi h?n taas saliin, teet? kuppeihin kaatamaan.
"Elias!" huudahti Kerttu, vaan samassa h?n onnellisesti hymyillen tarjosi k?tt? Eliaalle, joka sulki h?nen syliins?, sanoen:
"Nyt tulin perim??n puhjennutta ruusuani!"
"Min? tiesin sinun kerran tulevan, en koskaan ole sit? ep?illyt", vastasi Kerttu.
V?h?n aikaa juttelivat he kesken?ns? ja meniv?t sitten k?sitysten saliin, jossa Eliasta uutena perheenj?senen? syd?mmellisesti otettiin vastaan.
Erkin pappilassa