Jouluilta

Jouluilta, by Johan Ludvig Runeberg

The Project Gutenberg EBook of Jouluilta, by Johan Ludvig Runeberg This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Jouluilta Kolmilauluinen runoelma
Author: Johan Ludvig Runeberg
Translator: Valter Juva
Release Date: June 10, 2005 [EBook #16034]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JOULUILTA ***

Produced by Matti J?rvinen and Tuija Lindholm.

JOULUILTA
KOLMILAULUINEN RUNOELMA
Johan Ludvig Runeberg
Suomentanut Valter Juva
Ensimm?isen kerran julkaissut Werner S?derstr?m Osakeyhti? 1921.

Suomennoksessani olen siell? t??ll? tehnyt edelt?j?ni, Paavo Cajanderin, k??nn?ksest? lainauksia, jotka kuitenkin runoelman kuusmitta-s?keisiin n?hden ovat useimmiten verrattain v?h?p?t?isi? ja vain ani harvoin k?sittelev?t kokonaisia s?keit?. Toisessa laulussa olevan romanssin entist? k??nn?st? on noin kaksi viidennest? s?ilytetty.
V. J.

ENSIMM?INEN LAULU.
Vienona h?n, hymysuin kuin enkeli liikkuvi ko'issa, leikki? ly? sek? lohduttaa, tai tyynt?vi viiht?in.
??neti torpastaan, salomailla mi kaukana piili, l?ks sotavanhus Pistoli pois h?myhelkehen illan, l?mmenneen? jo liedest??n, nys? r?iskiv? suussa. Kenk??n m?kki? ei kotimiehen? katso ja kenk??n ukkoa seuraa ei. My?s ainoa poika ja turva kauas l?ks sotateille ja taisteli Turkkia vastaan. Murhein matkahan ei toki vanhus l?htev?n n?yt?; mieliss??n kuni muut h?n joulun riemua vartoi, vankkaan kartanohon kun kutsut n??t oli saanut. ?Viitsit, mies?, oli virkkaillut majur, arvosa herra, kirkon luona kun ?skett?in aseveikkohon yhtyi, ?viitsit, Pistoli, istua noin kuin korpien metso, p?rr?n? piileillen; niin harvoin meill? m? n??n sun! Viel' ik?-p?ivi? on, viel' askelen astua jaksaa jalkasi ruhjounut; tule pois, tule jouluna viimeks. Juhlat pitki? on; kun marsseja, taistoja kerrot, hauskuttaa h?mypuhteet voit tuvan untelo-renkein.?
N?in oli haastellut sek? olkaan ukkoa ly?nyt. Mieless' yst?v?-kutsu ja my?s majur arvosa itse, ukko nyt unhottaa tien vaivat, tyynn? h?n uhmaa mets?? synkkenev?? sek? lunta, mi laattua tuiskun, kattaen maat, loi nietoksin polun aution umpeen. Rient?en uppoavaa puujalkaa pisti ja nosti uljahin innoin, p??sten niin, vaikk' ontuen, eesp?in.
Mut toki joutuummin v?en-pirttiin hauskahan aatos eelt? jo kiiti, ja mieless??n h?n haasteli hiljaa: ?Riemua riitt?? nyt, heti pirtiss' aatto jo alkaa, huolet kaikki jo nurkkaan j?? sek? ty?puku kirstuun, kynttil?t tuikahtaa, ja jo permannolla on oljet. Joulu jos ois nyt my?s salin uljaan kruunujen alla, miss? he ennen leikki? l?i sek? lauleli aina! Vaan suru kuuluu nyt siell' istuvan, ankea kaipuu, siit? kun nuoren, kapteenin piti Turkkia vastaan taistoon menn? ja appelahan sulo puoliso j?tt??. Harvoin kieli se helkkyy nyt klaverissa, ja soitto ei ilotanssiin vie, talo vierait' ei ole t?ynn?. Yksin puoliso kapteenin vait itkevi, surren riemua menneen lemmen kuun, sek? kehtoa soutain, kaihoja laulavi lapselleen, jota ei is? n?hnyt. Vanhenneena ja nurjana vait talon arvosa rouva ky?kit k?y, salit tyhj?t k?y, taas k??ntyvi ky?kkiin, ?rtyy, moittivi t?it?, ja jos lepo muistuvi mieleen, k?tkyen ??reen j?? sek? yhtyy tytt?ren itkuun. Poissa se n?in koko viihtymys on. Majur ukko, jo kyltyin naisten kyynelihin, nojatuoliss' istuen, yrmii p?iv?t kaikki ja tuskaantuu, ikiparkuja kuullen. Yksip? siell' on vain, min lapsenmieli se seesn? valmis riemuhun ain' on, lempe? Augusta neiti. Vienona h?n, hymysuin kuin enkeli liikkuvi ko'issa, leikki? ly? sek? lohduttaa, tai tyynt?vi viiht?in, milloin murhe jo pilvi? tuo, ja ne myrskyt? uhkaa. Neitosen ansio my?s on, jos t?n? iltana oiva lie v?en kestitys, ei sit? nyt kai muistane toiset; h?n, tuo lapsekas impi, mi on koko kartanon nuorin, huoltaa kaikki ja on vain riemun tuojana muiden.?
Noin h?n mietti ja sai kyl?tielle ja j?lki? raiteen kulki jo huojentuin, asutumpia seutuja, miss? loittoa loimahtain valo joskus kohtasi silm??. Pitk?p? taival viel' oli astua. Ilta se joutui kolkon synkk?n? vain. Yh? kiiruhtaa koki vanhus, kulkushelske kun ?kki? soi sek?, t?ytt?en ilman, korvia yll?tt??. H?n s?ikkyin hoippuvi syrj??n, hankeen vaipuen, katsoo taa. -- Iso??nisin elkein korskana hoilasi vain ajomies. Ohi juoksija kiiti ohjin hellitetyin, kun ?Iltaa, Pistoli!? kuului reest?, ja vauhdissaan ori seisahtui heti kohta.
Lempe? ??ni se korviin soi sek? ukkoa kutsui: ?Tulkaa, Pistoli, varmaan kai vie meille nyt tienne, tulkaa pois, reen reunall' lie toki istumapaikka; kolkko ja raskas tie pime?ss? on astua ramman.?
N?in soi kutsu, ja riemastuin h?n k?sky? kuuli, tunsi jo ??nest' arvoisan sulo Augusta neidin, totteli kohta ja mieliss??n reen reunahan istui. Ihmeiss??np? jo p?in h?n k??ntyi vienohon impeen: ?Joulua viett?m?h?n salomailla te j?ittek?, neiti, matkaan umpioteill? ja pakkas-iltana yksin, kartanohon kun nyt valo, l?mp? jo kaikkia kutsuu, kun rujo rampa se my?s lumihankia kahlata koitti, pyrkien innoissaan v?en-pirttiin hauskahan aatoks??
Leikki? laskien vastasi vain kuustoistias impi: ?N?hk??s, Pistoli, korvess' on liki lampea m?kki, syrj?inen kuni teid?nkin, maja sortuva melkein! Kuusien alla ja nietosten pes? siell? on ahdas n?lkiyneen emo-pyyn sek? viiden poikasen orvon; jouluna my?skin nuo jyv?-kultaa, riemua kaipaa.?
Lausui n?in hymysuin. H?myillan k?tkem? kyynel ?ij?n silm?h?n ensi, ja noin h?n heltyen haastoi: ?Tulkoon teillekin niin ilo suojiin kartanon uljaan, tulkoon nyt t?n? p?iv?n? niin, yh? j??m?h?n eelleen, kuin salom?kkiin syrj?iseen ilon itse te toitte, ihmisrintoja lohduttain sek? kurjia viiht?in!?
H?llep? vastasi huoahtain kuustoistias impi: ?Turhaa vartoakaan! Ilo koskaan ei