Johdanto Suomen kirjallishistoriaan | Page 7

my?dyt?. "Tieteen vainio", sanoo jossakussa paikassa mamseli Bremer, "on ??ret?in ja sen kasvattamat kukkaiset ovat ikuiset"[1]. Ep?ilem?tt? on t?m? totta. Tuhatvuosien ahkera tutkinto, monet ja suuret harhailemiset ynn? niiden oikasemiset ovat kyll? edist?neet ihmisellisen tiedon piirin niin suureksi ja tehneet tieteet niin varmoiksi, ettei kukaan saata omaa taitamattomuuttansa ja laiskuuttansa peitell? tieteellisen valon puutteella; mutta ??rett?m?n paljo on viel? tutkimatta ja tiet?m?tt?, ja niin on aina vastakin oleva. T?ss? on kuitenki merkitt?v? se asian mutka, ett? tiet?m?tt?myyskin on tieto, ja onpa niin painavasta laadusta, ett? se on tiedon ehtona; jos ei tiet?m?ttymyytt? l?ytyisi, ei silloin tietoakaan ja sen lis??nt?? olisi. Ajattelevalle on kaikki t?m? ilahuttava ja lohduttava, sill? se on varmana takauksena siit?, ettei ihmiselt? tiedon halu ja ahkeroiminen milloinkaan lopu.
[1] Tunnettu on t?m?n nerollisen naisen suomalainen syntyper?.
Mainittua halua elk??n kuitenkaan verrattako turhaan uteliasmielisyyteen, ja tieteiden tarkoitusta elk??n my?s pantako semmoisen uteliaisuuden t?yt?nn?ksi. Se olisi aivan v??rin. Korkiampi on tieteiden tarkoitus, jaloarvoisempi niiden vaikutus kun k?rkk??n uudishalun tyydytt?minen. Mik?s se on? Se on totuus ja niinmuodoin tieto itse, sill? tieto on totuus. Tieteet antavat olosta, el?m?st? ja niiss? l?ytyvist? kappaleista oikian k?sityksen; sit? sivistynyt ihminen haluaa ja on velvollinen saamaan. Tieteet poistavat pimeytt? ja taitamattomuutta, ne karkoittavat ep?luuloja ja niiden rasittavia seurauksia. Tieteet valaisevat kaikkia asioita, ja johtavat kaikkia ihmisi? totuuden tuntoon. Niist? saadaan enemm?n oppia ja valoa kun esm. kuuluisan englantilaisen runoilijan Shakspeare'n mainiosta lauseesta: "taivaassa ja maalla l?ytyy enemm?n kun viisaustieteenne voi uneksiakaan", jota tieteellisen totuuden ep?ilij?t vet?v?t esille, siihen verkkoon kiert??ksens? taitamattomia. Se maa ja kansa, jossa ei tieteit? viljell?, on verrattava sokiaan ja kuuroon ihmiseen.
Mutta totuus ei synny maailmaan v?h?ll? aikaa eik? v?hill? vaivoilla. Tieteiden historia on lavia kirja ja sen lehdet ovat kastettuina k?rsimysten kyyneleill? ja punattuina viattomuuden veripisaroilla. Tieteen kedolla on liikkunut vaino ja ahdistus, ja jotka sen palveluksessa ovat uhranneet ja menett?neet henkens?, ansaitsevat ainakin yht? suuren kiitoksen ja kunnian kun urhoollisimmat sankarit sodan tantereella. Tiede on korkein, vaikein ja vaivaloisin kaikista ihmisen t?ist? ja toimista; siit? on ymm?rrett?v?, mik? kunnioitus, rakkaus ja ansio tiedemiehille kussaki maassa on osoitettava ja annettava. He ovat kansansa suurimmat ja totisimmat sivistytt?j?t ja hyv?ntekij?t. Suuret ja nerolliset tiedemiehet ovat ihmiskunnan valistajat.
Kaikkia voidaan v??rink?ytt??. Niin tieteit?kin. -- Luku ja oppi ei ole suinkaan kaikille mieluista ty?t?, josta syyst? niin monta seisahtuu elinajaksensa asumaan taitamattomuuden rikkaporstuaan. Kummakos sitte, jos niidenk??n joukko ei ole pieni, jotka heitt?v?t tieteellisen opin ja harjoituksen puoliv?liin ja kiiruhtavat onnen etsint??n ulkonaisen el?m?n lavialla tiell?. Usiasti sattuu niin, ett? t?mm?iset huikentelevaiset raukat ovat maistaneet tieteiden hedelmi? niin paljon, ett? ovat joutuneet ep?ilyksen aalloille, josta sitte eiv?t anna itsillens? aikaa ja vaivaa p??st? vakuutuksen lujaan satamaan, uskon asioissa semminkin. He ovat v??rink?ytt?neet tieteiden korkeutta ja syvyytt? lapsuutensa uskon rikkomiseksi, kun eiv?t sitte ahkeroi sit? saada parannetuksi ja selitetyksi k?sityksen kovassa koulussa. Mutta muutamissa ja eip? niin muutamissakaan muuttuu tiedon halu kuolettavaksi himoksi, joka murhaa sielun ja ruumiin. Kuta korkiampi putous, sit? vaarallisempi lankeemus. Monelta on t?m? himo pilannut mielen ja hulluuttanut p??n ajut. Toisia on se upottanut yksin?isyyteen ja el?m?n ylenkatseesen. T?mm?isten tiedon himon uhrien joukossa on esm. uudempana aikana Mentelli-niminen unkerilainen oppinut aivan omituinen ilmaus tieteiden historiassa. Hamletin tavoin Shakspearen n?ytelm?ss? olisi h?n tunkeinut asumaan vaikka p?hkin?kuoren sis??n, ennenkun kirjoistansa olisi luopunut. Niist? h?n imi oppia ja viisautta y?t ja p?iv?t, niit? rakasti niin huimasti, ettei pit?nyt ulkonaisen el?m?n onnesta, sen tarpeista, sen seuroista, sen siisteydest? ja puhtaudesta pienint?k??n huolta. Mentelli kuoli surkiasti ja vei oppinsa hautaan; ei heitt?nyt mink??nlaisia omia kirjoituksia j?ljellens?, vaikka elinaikansa tutki ja oppi. H?n ja h?nen kaltaisensa ovat verrattavat hedelm?tt?m??n peltoon, josta ei ole hy?ty? kellek??n[1].
[1] Ks. J. B. F. Descuretin kirjaa: Himojen l??kitys (La Medicine des Passions), josta l?ytyy ruotsalainen k??nn?s A. Ekstr?milt?, pain. Norrk?pingiss? 1847, s. 478 ja ss. -- Mentellin himo vei h?nen Pariisiin, jossa olisi saanut rohvessorin viran, mutta ei huolinut. Valitsi siell? asunnoksensa puolinelj?tt? kyyn?r?? pitk?n ja leve?n lautamajan, poskessa puutarhassa. Huonekaluja h?nell? ei ollut muita kuin pikkunen p?yt?, vanha tuoli, vesiruukku, rautapannu, katosta p?yd?n yli riippuva tinalamppu ja suuri laatikko, jossa makasi hein?pussi p??-alaisena. Kaikellaisia pikku el?vi? mateli h?nen p??ll?ns? ja ymp?rill?ns?; niit? ei hennonut tappaa. Kerran viikossa k?vi kaupungilla. Luki 20 tiimaa vuorokaudessa. Osasi Homeron, Virgilion j. m. m. kirjaa ulkoa, ja oli taitava melkein kaikissa tunnetuissa kieliss? ja useimmissa tieteiss?. Osti ja laittoi itse ruokansa, joka ei ollut ylellinen: leip?, potaatti ja vesi oli h?nen jokap?iv?nen ravintonsa. Muutamana p?iv?n? v. 1836 l?ydettiin h?n hukkuneena joen rannalla, johon oli pudonnut vett? hakiessansa. Mentelli oli silloin 60 vuoden vanha.
Historiallisessa kasvannossansa ovat tieteet jakaineet moniin eri-osiin. Mutta niinkuin melkein kaikki olennot ja kappaleet maailmassa, niin ovat tieteetki l?hemm?ss? eli kaukaisemmassa heimossa toisillensa. Sen suhteen auttavat ja valaisevat ne toinen toistansa, niinkuin esm. lasku- ja mittaustiede, jota historiaki tarvitsee m??r?tess? ajan juoksua ja kausia esityksess?ns?. -- Ken sent?hden on oppinut ja k?sitt?nyt yhden tieteen, osaa antaa arvon toisilleki, vaikka niiss? ei olisi taitavakaan. Vaan kun jokaisella