Jaana Rönty

祐
Jaana R?nty, by Eino Leino

The Project Gutenberg EBook of Jaana R?nty, by Eino Leino This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Jaana R?nty
Author: Eino Leino
Release Date: December 13, 2004 [EBook #14337]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JAANA R?NTY ***

Produced by Tapio Riikonen

JAANA R?NTY
Kirj.
Eino Leino
1907.

1.
Tuolla kaukana Suomen syd?nmailla, miss? mustat vedet seisovat liikkumattomina hallaisissa r?meiss?, oli Jaana R?nnyn koti.
Se sijaitsi yksin?isen mets?-maantien varrella, kahden pikkukaupungin v?liss?, joita kymmenpeninkulmainen autio ja kolkko korpitaival erotti toisistaan. Majatalot olivat harvassa, tie aina joko vetel? tahi kuoppuralla. Kyli? ei ollut muita kuin yksi ainoa, kolmen peninkulman p??ss? pohjoisemmasta kaupungista.
Matkamiehet, varsinkin rahdinvet?j?t, poikkesivat R?nnyn m?kkiin mielell??n. M?kin em?nt?, jota Holli-Reetaksi sanottiin, kiehautti kupin kuumaa kahvia tuossa tuokiossa; is?nn?ll? taas, synk?ll? ja rokon-arpisella Iikka R?nnyll?, oli aina toisen tuvan piironkikaapissa tilkka sit? kermaa, jota ei kissa juo.
M?kki itse oli ylemp?n? t?rm?ll?. Siin? oli kaksi tupaa ja kamarip?ks? porstuan per?ss?. Sauna sijaitsi kivenheiton p??ss? edellisest? pienen mets?j?rven rannalla, jota Kuikkalammeksi sanottiin.
Maanviljelys ei m?kiss? menestynyt. Halla pani kaikki puhtaaksi, Kuikkalampi huokui kylm?? kautta kes?kauden ja upottava suo sen pohjoisp??ss? l?hetti ilmaan loppumattomat parvet suuria, hallavasulkaisia surman lintuja, jotka kosteilla siivill??n tukahduttivat kaikki, mik? maassa oli kaunista el?m?? ja kukkimista.
Saunassa asui Jaana, is?nn?n ?idin, ik?lopun Miina R?nnyn kera, jota ylip??ns? vain mummoksi nimitettiin. Samoin kuin Iikka R?nty itse oli t?m? kotoisin viel? synkemm?st? syd?nmaasta, kaukaa tuon pohjoisen kaupungin takaa, pietismin ja pet?j?leiv?n iankaikkisista korpikylist?, miss? kuolema oli ainoa kunnanl??k?ri ja jumalan sana ainoa s?rvin ahdistetuille syd?mille.
Mummo oli ankara kasvattaja.
Oikeastaan olisi Jaanan h?nen mielest??n pit?nyt kuolla. Se olisi ollut paras takaus h?nen taivaalliselle perinn?lleen.
Mutta Jaana j?i kuin j?ikin el?m??n. Eik? kulunut aikaakaan, kun hento kukkanen jo osoitti, ett? sen syv?t juuret olivat t?ss? eik? tuonen tuonpuolisessa maailmassa.
Ep?ilem?tt? teki mummon piiska parastaan. H?n l?i mielell??n ja hartaasti ik??nkuin olisi muokannut Herran viinam?ke?. Jaana huusi niin paljon kuin jaksoi ja s?tkytteli s??ri??n innostuksella, joka ei voinut olla jumalasta, vaan is?st? perkeleest?.
Muuten ei mummo suinkaan ollut pelkk? m?r?k?lli. H?nell? oli my?s lempe?t hetkens?, jolloin h?n kertoi monta kaunista ja p?yristytt?v?? tarinaa ky?peleist?, kirkkomaasta, mennink?isist? sek? yleens? luonnon hyvist? ja pahoista haltioista. Enimm?kseen kuitenkin pahoista, sill? ne olivat sek? el?v?mm?t ett? mahtavammat.
Jaana kuunteli silm?t sel?ll??n.
Mummon tarinat olivat kaikki tosia. Ne olivat sattuneet, jollei aina juuri h?nelle itselleen, niin kaikissa tapauksissa jollekin hyvin l?heiselle sukulaiselle tai tuttavalle.
Yksi niist? piirtyi Jaanan poveen tulikirjaimilla. Viel? t?yskasvaneenakaan h?n ei voinut muistella sit? sielussaan syv?sti kauhistumatta.
Se oli tapahtunut mummolle itselleen h?nen nuorena ollessaan.
H?n oli hiiht?nyt kahden korpitalon v?li? h?m?rtyv?ss? talvi-y?ss?. Silloin h?n oli kuullut aivan selv??n, miten kova hanki taittui h?nen takanaan. Oli ollut aivan kuin olisi kaahlannut siell? mies suurissa saappaissaan. H?n katsoo j?lelleen; ei n?y ket??n. H?n hiiht?? eteenp?in, niin ala taas kuulua sama ??ni ja ?hkiminen. Silloin ei mummo ollut en?? muuta odottanut, vaan lukenut is?meit?ns?, jonka onneksi oli ulkoa muistanut, ja l?htenyt hiiht?m??n, mink? k?p?l?t kannattivat. Likom?rk?n? ja henkihieveriss? h?n oli p??ssyt l?himp??n taloon.
--Mik? mies se oli? uskaltaa Jaana puoli??neen kysy?.
--Kukas muu kuin se vanha, vastaa mummo. Perkele se oli, h?n, joka k?y ymp?ri niinkuin kiljuva jalopeura.
--Mit? se tahtoi mummosta?
--Mit? lie tahtonut.
Eik? Jaana tohdi tutkia enemp??.
Mutta mummo myh?ht?? hetken per?st? ik??nkuin jatkaen ?skeist? ajatusjuoksuaan:
--Min? olin siihen aikaan rippikoulu-ij?ss?, letti niin pitk?, ett? pohkeita pieksi. Semmoisille se kuuluu kovin perso olevan.
Jaana laskee vuosia sormillaan. Suurella pelolla h?n ajattelee sit? aikaa, jolloin h?n itse joutuisi rippikoulu-ik??n ja jolloin h?nen oma palmikkonsa alkaisi pitkin pohkeita h?il?hdell?.
P?iv? pilkist?? joskus saunan per?sein?n k?mmenenkokoisesta ikkunasta. Kun siit? ulos kurkistaa, n?kee palasen synkk??, seisovaa mets?lampea ja sen takana taipaleen ep?toivoista, r??hk?m?ntyist? r?mett?.
T?m? n?k?ala painui syv?lle Jaanan syd?meen, painui murenemattomaksi muistoksi h?nen el?m?ns? ensimm?isist? vuosista ja lapsuutensa karsta-kiiluvasta kodista.

2.
Kuudentoista vanhana p??si Jaana Herran p?yt??n.
H?n oli silloin jo t?yskasvanut tytt?, rinnat ripe?t, silm?t suuret ja r?iskyv?t kuin revontuli. Palmikko alkoi todellakin jo yli lanteiden l?ikky?. H?n suuresti h?pesi sit?.
Rippikoulussa h?n tapasi l?heisen majatalon pojan, Heikki-nimisen, jonka h?n tosin tunsi ennaltaan, vaikka he t?h?n saakka eiv?t olleet monta sanaa kesken??n vaihtaneet. He olivat paljon yksiss?. Toiset toverit rupesivat jo nimitt?m??n heit? sulhoksi ja morsiameksi.
Itse he eiv?t puhuneet koskaan rakkaudesta mit??n.
Y?t nukkui Jaana aitassa yksin??n. P?iv?n istui h?n kangaspuiden ??ress? porstuan per?kamarissa. H?n kutoi niin, ett? k?sivarsia kivisti. Kauas kuului tielle hilpe? helske, koska Jaana polkusia polki ja sukkula h?nen j?nteviss? k?siss??n suikahteli.
Heikki k?vi joskus h?nt? aitassa katsomassa.
Niin tuli syksy ja talvi. Eiv?tk? he viel?k??n olleet puhuneet rakkaudesta mit??n.
Er??n? iltana kuuli Jaana aisakellon m?ik?v?n maantiell?. Kamarin ovi tempaistiin auki ja kynnykselle ilmestyi kauppias Simo Luikarinen Lentuan kyl?st?, saman maantien varrelta, suuressa susinahkaturkissaan.
--Hoi! Onko t??ll? ket??
H?n oli erehtynyt ovesta ja yritti jo k??nty? takaisin. Mutta sitten huomasi h?n Jaanan kangaspuiden takaa. H?n saapasti sis?lle ja ojensi k?tens? tuttavallisesti.
--P?iv??, vaikka iltapa tuo taitaa ollakin. Siin? se on