Jaakko Cookin matkat Tyynellä merellä

濞
Jaakko Cook'in matkat Tyynell? merell?, by

Antti Fredrik Hassell This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Jaakko Cook'in matkat Tyynell? merell?
Author: Antti Fredrik Hassell
Release Date: September 19, 2006 [EBook #19320]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JAAKKO COOK'IN MATKAT ***

Produced by Tapio Riikonen

JAAKKO COOK'IN MATKAT TYYNELL? MERELL?
Kirj.
Antti Fredrik Hassell
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1884.

SIS?LLYS:
Johdatus. Cook'in ensimm?inen matka 1768-1771. Tahitin saari. Uusi Seelanti. Uusi Hollanti. Cook'in toinen matta 1772-1775. Cook'in kolmas matka 1776-1779.

JOHDATUS.
Kun Eurooppalaiset uuden ajan alussa oppivat tuntemaan Aasian ja Amerikan v?lill? olevaa suunnatonta Tyynt? mert? ja joitakuita sen lukemattomista saarista, syntyi heiss? ensikerran aavistus uudesta etel?isest? mantereesta. Sen ajan ihmiset ajattelivat, n?et, ett'ei Luoja kaikkiviisaudessaan ole j?tt?nyt suurinta osaa maapallostamme veden valtaan, ja kun sittemmin opittiin vaillinaisesti tuntemaan Uuden Guinean, Uuden Hollannin ja Uuden Seelannin rantoja, arveltiin ett? ne olivat vaan osia tuosta suuresta mantereesta, joka muka ulottuisi aina etel?navan seuduilta kauas pohjoseen ja jota sen vuoksi nimitettiinkin "tuntemattomaksi etel?iseksi mantereeksi" (lat. terra australis incognita). Jokseenkin semmoisena pysyi Eurooppalaisten k?sitys maapallomme etel?osista aina viime vuosisadan toiselle puoliskolle asti, jolloin Englantilaiset ryhtyiv?t pontevasti Tyynen meren ja sen saarien tutkimiseen, poistaen siten kaikki harhaluulot uudesta "etel?isest? mantereelta". Kysymyksen lopullisesta ratkaisemisesta tulee kunnia melkein yksinomaan englantilaiselle kapteenille Jaakko Cook'ille, jonka pitkille ja vaivaloisille retkille Tyynen meren saaristoissa aiomme t?ll? kertaa hetkiseksi poiketa. Mutta sit? ennen on meid?n kuitenkin luotava lyhyk?inen silm?ys niihin l?yt?ihin, joita Eurooppalaiset ennen h?nt? olivat tehneet samoilla aloilla.
Espanjan palveluksessa oleva Portukalilainen Magellan oli ensimm?inen Eurooppalainen, joka ohjasi laivansa Tyynen meren sel?lle. Kun h?n oli purjehtinut v:n 1520 lopulla viel? nytkin Magellanin nime? kantavan Etel?-Amerikan ja Tulimaan v?lill? olevan salmen l?pi, aukeni h?nen eteens? lavea valtameri, jonka h?n nimitti "Tyyneksi mereksi" siit? syyst? ett'ei siell? nelj??n kuukauteen kuulunut mit??n myrsky?. Maaliskuun alkupuolella v. 1521 saapui Magellan saaristoon, jonka alhaisessa luonnontilassa olevat asukkaat olivat per?ti taipuvia n?pistelemiseen. H?n nimitti sen vuoksi saaret Varkaiden saariksi (Ladrones) ja purjehti yh? etemm? l?nteen p?in. Filippineill? sai h?n kuitenkin surmansa alkuasukasten nuolista, mutta h?nen miehens? jatkoivat matkaansa ja saapuivat viimein takasin Espanjaan tehden siten ensimm?isen purjehduksen maan ymp?ri.
V?h?n aikaa sen j?lkeen kuin Espanjalaiset olivat avanneet Eurooppalaisille tien Tyyneesen mereen, tekiv?t Portukalilaiset Malakka-niemen valloituksen j?lkeen retki? "Suuren Jaavan" (Uuden Hollannin) ja Uuden Guinean rannoille. Mutta siihenp? pys?htyiv?tkin tutkimukset Tyyness? meress? siksi kertaa; sill? suurten l?yt?retkien merikansat, Espanjalaiset ja Portukalilaiset, pitiv?t paljon edullisempana tutkia Amerikan kultamaita tai k?yd? tuotteliasta kauppaa Intian tavaroilla kuin purjehtia uusille tuntemattomille aloille, joista ei luultu tulevan niin suurta aineellista voittoa.
Vasta v. 1567 tehtiin t?rke?mpi retki "tuntemattoman etel?isen mantereen" tutkimiseksi. Silloin l?hti Espanjalainen Mendana Kalloon satamasta Tyyneesen mereen uusia maita hakemaan ja saapui sill? matkallaan Salomon saarille, joilla h?n tapasi ihmissy?ji?, vihamielisi? asukkaita. Tautien ja ruoan puutteen takia t?ytyi h?nen palata kotimaahansa, jossa h?nen l?yt?matkansa eiv?t saavuttaneet sanottavasti suosiota. My?hemmin sai Mendana kuitenkin uuden retken varustetuksi, otti silloin puolisonsa donna (rouva) Isabellan mukaansa ja l?ysi v. 1595 Markesas saaret. Sielt? jatkettiin purjehdusta l?ntt? kohden ja saavuttiin viimein Santa Cruz'in saarelle, jonne Espanjalaiset aikoivat perustaa siirtolan. Kesken niit? puuhia kuoli kuitenkin Mendana, jolloin h?nen puolisonsa purjehti Oviros nimisen luotsin avulla Ladronien eli Marianien kautta Intian saaristoon ja sielt? kotimaallensa. V. 1605 sai Oviros toimeen uuden retken Tyynelle merelle, jossa h?n l?ysi joukon matalia korallisaaria ja nimitti ne Vaarallisiksi saariksi, syyst? kun purjehtijaa niiden rannoilla uhkaili haaksirikkoon joutuminen. Sittemmin l?ysi h?n my?skin Uudet Hebridit, mutta siell?p? ottivat h?net omat miehens? vangiksi ja palasivat Amerikkaan; yksi h?nen seuralaisistaan, de Torres, jatkoi kuitenkin matkaansa hakeakseen uutta etel?ist? mannerta, vaan uppiniskaiset merimiehet pakoittivat h?netkin palaamaan espanjalaisiin siirtokuntiin; sill? matkalla l?ysi h?n Uuden Guinean ja Uuden Hollannin v?lisen salmen, joka viel? nytkin kantaa Torres'in nime?. -- Siihen loppuivat Espanjalaisten l?yt?retket Tyyness? meress?. Heid?n voimansa alkoi muutenkin niihin aikoihin heikontua ja kauppa sek? meriliike kaukaisilla vesill? joutui v?hitellen heid?n kilpailijainsa Hollantilaisten ja Englantilaisten haltuun.
Kun matkustusta Magellanin salmen kautta pidettiin hyvin vaikeana ja vaarallisena ty?n?, rupesivat Hollantilaiset miettim??n uutta v?yl?? Amerikan etel?puolitse Tyyneesen mereen. Rikas Amsterdamin kauppias Lemaire yhdess? er??n Schoutenin kanssa keksikin semmoisen v?yl?n Tulimaan etel?puolitse (v. 1616). Samoin kuin Magellan purjehti h?nkin sitten pitkin Tyynen meren selk?? luoteista ilmansuuntaa kohden ja saapui Yst?vyyden saarien ohitse Laivuri- eli Samoan saarille. T??ll?kin olivat asukkaat n?pp?ri? n?pistelij?it?, sill? he kiskoivat tarkoin naulatkin laivojen kupeesta. Matkallaan Intian saaristoon k?viv?t Hollantilaiset Uuden Guinean ynn? muiden saarien rannikoilla.
Lemairen j?lkeen seuraavat Hollantilaisen Tasman'in t?rke?t matkat. Syyskuussa v. 1642 l?ksi h?n Afrikan it?rannikolta kaakkoista ilmansuuntaa kohden hakemaan uutta etel?ist? mannerta. H?n saapuikin noin 42 etel?isen leveysasteen kohdalla er??n maan luokse, jonka h?n nimitti Van Diemenin maaksi. Viipym?tt? siell? sen enemp?? jatkoi h?n matkaansa ja saapui maahan, jossa h?n tapasi ruskea-ihoisia, karkea??nisi? asukkaita. Niit? ilmestyi kohta laivaankin, jossa sitten ryhdyttiin molemmin puoliseen vaihtokanppaan, vaan kun Tasman l?hetti muutamia miehi??n