Inger, Östråtin rouva

A free download from http://www.dertz.in


Inger, Östråtin rouva

The Project Gutenberg EBook of Inger, Östråtin rouva, by Henrik Ibsen
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Inger, Östråtin rouva Viisinäytöksinen murhenäytelmä
Author: Henrik Ibsen
Translator: Joel Lehtonen
Release Date: November 18, 2005 [EBook #17092]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK INGER,
ÖSTRÅTIN ROUVA ***

Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe.

INGER, ÖSTRÅTIN ROUVA

VIISINÄYTÖKSINEN MURHENÄYTELMÄ
Henrik Ibsen
Suomensi Joel Lehtonen
Ensimmäisen kerran julkaissut Arvi A. Karisto Osakeyhtiö 1919.

Suomennoksen on teettänyt
"SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN EDISTÄMISRAHASTON"
varoilla rahaston toimikunnan
KAUNOKIRJALLINEN OSASTO.

HENKILÖT:
_Rouva Inger Otontytär Römer_, valtakunnan hovimestarin Nils
Gyldenlöven leski. _Elina Gyldenlöve_, hänen tyttärensä. Valtaneuvos
Nils Lykke, tanskalainen ritari. Olaf Skaktavl, lainsuojaton norjalainen
aatelismies. Nils Steninpoika. Herra Jens Bjelke, ruotsalainen päällikkö.
_Björn_, kamaripalvelija Östråtin linnassa. Finn, sisäpalvelija. Einar
Huk, linnanvouti. _Muita palvelijoita, talonpoikia ja ruotsalaisia
huoveja_.
Tapahtumapaikka: _Östråtin aateliskartano_ lähellä Trondhjemin
vuonoa; aika: v. 1528.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
(Huone Östråtissa. Taustalla olevasta avoimesta ovesta näkyy ritarisali
heikossa kuunvalossa, joka silloin tällöin kirkastuen lankeaa sisään
vastapäisessä paksussa muurissa olevasta kaari-ikkunasta. Oikealla

ulko-ovi; siitä etualalle päin verholla varustettu ikkuna. Vasemmalla
ovi, joka vie sisähuoneisiin; lähempänä etualalla suuri avonainen liesi,
joka valaisee huonetta. On myrskyinen ilta.)
_Kamaripalvelija Björn_ ja _sisäpalvelija Finn_ istuvat lieden ääressä.
Viimemainittu puhdistelee kypäriä. Heidän vieressään maassa on
miekka ja kilpi sekä muita aseita.
FINN
(lyhyen vaitiolon jälkeen).
Ken oli Knut Alfinpoika?
BJÖRN.
Herrasväki sanoo, että hän oli Norjan viimeinen ritari.
FINN.
Ja tanskalaiset tappoivat hänet Oslon vuonolla?
BJÖRN.
Jokainen pikku poikakin sen tietää.
FINN.
Knut Alfinpoika oli siis viimeinen ritarimme? Ja nyt hän on ollut jo
kauan kuollut. (Pitäen kypäriä koholla edessään.) No, sittenpä voit
riippua kiiltäväksi hangattuna ritarisalissa; sillä sinä et ole enää muuta
kuin tyhjä pähkinänkuori; ydin -- sen söivät madot jo monta vuotta
sitten.
Kuules, Björn, -- eikö sopisi sanoa, että Norjan maakin on tuollainen
tyhjä pähkinänkuori kuin tämä kypäri, kiiltävä päältä, madonsyömä
sisältä?
BJÖRN.

Pidä suusi ja tee työsi! -- -- -- Onko kypäri valmis?
FINN.
Välkkyy kuin hopea kuun paisteessa.
BJÖRN.
Pane se siis pois. -- Kas tuossa, raavi ruoste miekasta.
FINN
(kääntelee ja katselee miekkaa).
Maksaako se vaivaa?
BJÖRN
Mitä sanot?
FINN.
Ei ole terää.
BJÖRN.
Se ei kuulu sinuun. Anna se tänne. -- -- Tuossa on kilpi.
FINN
(jatkaen).
Tässä taas ei ole ripaa!
BJÖRN
(murahtaen).
Annas, kun sinussa olisi ripa, niin tarttuisin --

FINN
(hyräilee tuokion itsekseen).
BJÖRN.
Mitä nyt taas?
FINN.
Tyhjä kypäri, terätön miekka, rivaton kilpi. -- Luulenpa, ettei kukaan
voi moittia Inger-rouvaa siitä, että hän antaa aseitten riippua kirkkaina
salin seinällä, eikä punaa niitä tanskalaisten veressä.
BJÖRN.
Hm, lorua, onhan meillä nyt maassa rauha.
FINN.
Rauha? Niin, kun talonpoika on ampunut viimeisen nuolensa ja susi
vienyt läävästä hänen viimeisen lampaansa, niin on heilläkin rauha
keskenään. Mutta on se vain merkillistä ystävyyttä! No, niin; oli miten
oli. On aivan paikallaan, kuten sanoin, että sota-asut riippuvat kiiltävinä
salissa; sillä tunnet kai vanhan sananparren: »ritarismies yksin on
mies», ja kun meillä ei tässä maassa enää ole ritaria, niin ei ole
miestäkään, ja missä ei ole miestä, siellä saa nainen olla isäntänä; ja
siksi --
BJÖRN.
Siksi kiellän sinua loruamasta! (Nousee.) Ilta tulee. Kas tuossa; saat
viedä kypärin ja kilven paikoilleen saliin.
FINN
(hiljaisella äänellä).
Ei, anna sen jäädä huomiseen.

BJÖRN.
No, et kai pelkää?
FINN.
En päivällä. Ja jos illoin pelkäisinkin, niin enpä ole pelkuri yksinäni.
Niin, katsele vain minua; mutta tiedäkin, että tuolla alhaalla
väentuvassa jutellaan yhtä ja toista. (Hiljaisemmin.) Siellä sanovat
jotkut, että tuolla liikkuu kookas, mustiin puettu haamu jok'ainoa yö.
BJÖRN.
Akkain lorua!
FINN.
Niin, mutta he väittävät kaikki, että se on totta.
BJÖRN.
Sen minä uskon.
FINN.
Merkillisintä on, että Inger-rouva on samaa mieltä.
BJÖRN
(hätkähtäen).
Inger-rouva? No, mitä mieltä hän on?
FINN.
Mitäkö? Niin, sitä ei monikaan tiedä. Mutta varmaa on, ettei hän saa
siunaaman rauhaa. Etkö huomaa, että hän laihtuu ja käy päivä päivältä
kalpeammaksi? (Luoden _Björniin_ tutkivan silmäyksen.) Väki sanoo,
ettei hän nuku milloinkaan, -- ja että siihen on tuo kummittelu syynä --

(Viime sanojen kuuluessa on _Elina Gyldenlöve_ vasemmalta
ilmestynyt puoleksi avoimen oven kynnykselle. Hän pysähtyy ja
kuuntelee; palvelijat eivät häntä huomaa.)
BJÖRN.
Ja sellaisia tyhmyyksiä sinä uskot?
FINN.
Noin, puolittain. On muuten niitäkin, jotka selittävät seikkaa toisella
tavoin. Mutta se on vain ilkeyttä. -- Kuule, Björn, -- tunnetko erästä
laulua, joka maassa kiertää?
BJÖRN.
Laulua?
FINN.
Niin, kaiken kansan suussa. Se on hävytön pilkkalaulu, sen nyt arvaa.
Mutta muuten, se on sangen näppärä. Kuulepas.
(Laulaa matalalla äänellä.)
Ja Inger-rouvalla linnassaan on vaatteet, joilla ei vertaa: ne silkkiä,
kärpännahkaa on vaan, ja kullat ja helmet on kulmillaan, --