Iltalampun ääressä I

ጜ
Iltalampun ??ress? I

The Project Gutenberg EBook of Iltalampun ??ress? I, by Aina This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Iltalampun ??ress? I
Author: Aina
Translator: Vihtori Peltonen
Release Date: March 5, 2006 [EBook #17924]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ILTALAMPUN ??RESS? I ***

Produced by Tapio Riikonen

ILTALAMPUN ??RESS? I
Kirj.
Aina [Edith Forssman]
Suomentanut Vihtori Peltonen
Werner S?derstr?m, Porvoo, 1893.

SIS?LT?:
Lintujen jouluvirsi Uskonheimolaisia Turvaton Magna Ensi kertaa Er??n naisen vaiheet

LINTUJEN JOULUVIRSI.
Pastori seisoi ty?huoneensa ikkunassa, katsellen talvista maisemaa, joka v?lkkyi ilta-auringon viimmeisen viiv?ht?v?n heijastuksen valossa. Jouluaatto oli k?siss? ja koko luonto oli verhoutunut juhlapukuun, valkoisena hohti huura pensaissa ja puissa ja l?heisest? kirkosta, jonka korkea torni jyrk?sti kuvastui valoisaa taivasta vasten, kaikui kellojen soitto juhlallisena alkavan aaton merkiksi. -- Turhaan haki kuitenkin ulkona vallitsevan rauhan heijastusta t?m?n yksin?isen miehen kasvoilla, joka veltosti, milt'ei tyls?sti katseli eteens?, suun ollessa suonenvetoisesti ik??nkuin tuskan v??nteihin sulkeuneena.
Mit?p? se h?neen koski, jos seisoikin mets? siin? tarumaisessa loisteessa, jos kimeltikin talvinen taivas mit? kirkkaimmissa v?reiss?, jos ilmoittivatkin kellot joulun, tuon iloisen, rakkaan, siunatun joulun saapuneeksi. Tuolla hiljaisessa nurkkakamarissa, valkoisilla uutimilla verhotun ikkunan takana, lep?si h?nen pieni, punaposkinen tytt?ns? kalpeana kalman kouristamana.
Lyhyt, mutta kova oli ollut pienokaisen kuolonkamppaus, se oli tullut niin odottamatta, niin kiihke?ll?, ja nyt se oli loppunut -- pikku "valkotukka", kuten h?n mielell??n lasta nimitteli, lep?si nyt ??nett? ja liikkumatta valkoisella patjallaan. H?n oli ?sken seisonut ja katsellut lasta siell? kamarissa; kuoleman ankarasta majesteettiudesta ei n?kynyt j?lke?k??n noilla kauniilla kasvoilla; ainoastaan lapsuuden viaton rauha kuvastui niiden pehmeiss? piirteiss? -- n?ytti silt? kuin olisi h?n vaan nukkunut. Hetken aikaa oli h?n kuvitellut t?mm?ist? mieless??n, mutta samalla oli h?n j?lleen huomannut tuon kolkon, tyhj?n todellisuuden. Sitten oli h?n k??ntynyt pois ja hiljaa sulkenut oven. -- Nyt seisoi h?n t??ll? ty?huoneessaan, tuijottaen ulos ikkunasta; h?n oli vet?ynyt t?nne joulup?iv?-saarnaansa mietti?kseen, mutta se oli h?nelle mahdotonta. Huomenna piti h?nen tuolla vanhassa, rakkaassa kirkossa julistaa saarnatuolistaan joulun siunattua evankeliumia lukuisalle kansanjoukolle, ja kuitenkin oli h?n nyt siin? tilassa, joka kristitylle on kaikista kauhein -- h?n oli kapinassa Jumalaansa vastaan.
Mink? t?hden, kyseli h?n tavan takaa itselt?ns?, mink? t?hden oli Jumala riist?nyt h?nelt? h?nen ainoan, hell?sti lemmityn lapsensa, seh?n oli kovaa, aivan julmaa. -- Kyl?n juopotteleva r??t?li oli saanut pit?? kaikki seitsem?n lastansa, oliko t?m?, joka tuskin koskaan n?ki selv?? p?iv??, paremmin sen ansainnut kuin h?n, joka kaiken ik?ns? oli koettanut vaeltaa Herran k?skyjen j?lkeen. Se oli todellakin kovaa; h?n melkein n?rk?styi vaimoonsa, joka niin n?yr?sti saattoi taipua surua kantamaan ja suudella tuota kurittavaa k?tt?, sill? h?ness? itsess??n riehui hyrskyisen meren tapainen hillim?t?n, hurja uhka -- ja h?n oli kristitty pappi. -- T?m? se juuri viilsikin h?nen syd?nt?ns? ter?v?n miekan tavoin.
Ikkunaan, jonka ??ress? h?n seisoi, oli laitettu pieni, sis?lt?p?in helposti aukeneva luukku, ja ulkopuolella oli lauta, jolle saattoi ripotella jyvi? linnuille. Kuinka usein olikaan h?n, pikku tytt?ns? k?sivarrellaan, seisonut siin? katselemassa miten halukkaasti pienet tiaiset ja kotivarpuset nokkelivat ripotettuja jyvi?, ja mielihyv?ll? n?hnyt "valkotukkansa" ihastelevan lintusten sievi? liikkeit? ja pirteit? mustia silmi?. Nytkin piiperteli pari pient? tiitist? odotellen laudalla, k??nteliv?t vilkkaasti p?it??n ja tirkistiv?t ikkunasta sis??n.
Silloinkin, kun ihminen on mit? huumaantunein jonkun musertavan iskun t?hden, s?ilytt?? muisti usein tiet?m?tt??n vanhoja, juurtuneita tapoja. Aivan koneellisesti ojensi pastori k?tens? jyv?kourallista ottamaan ja aukaisi sen j?lkeen luukkusen, sirotellakseen niit? pikku yst?villeen. Vanhan pahkaisen ikkunan kohdalla kasvavan omenapuun latvaan oli viljakupo pystytetty ja sen ymp?rille kasaantui vaakkuvia variksia, visert?vi? varpusia, hohkan?rhi? ja muita talvilintuja, mutta arat tiaisparvet, jotka eiv?t uskaltaneet n?iden joukkoon, noukkivat tyytyv?isin? ravintoansa ikkunalaudalta. Kun kaikki jyv?t oli loppuneet, lensiv?t he tiehens?, istuutuivat sireenipensaiden huurteisille oksille, alkaen viserrell?, ja yht'?kki? kajahti ilmoille kokonainen k??ri, loppumatonta riemulaulua soinnutellen, niin ett? pastori ihmeekseen sit? kuunteli. -- Sen vertaista ei h?n muistellut konsanaan kuulleensa. Ilma aivan tulvi pelkki? linnuns?veleit?, eik? se ollut ravinnon kiistely joka ??nen synnytti -- kyllyyden ja tyydytyksen s?velet siin? soivat; nuo poloiset h?yhenpeitteiset, sieluttomat olennot ylistiv?t vaistomaisesti luojaansa. "H?nt?, joka avaa lempe?n k?tens? ja ravitsee kaikki, joissa henki on."
Pastorin valtasi omituinen tunne; h?n, ihminen, peitti kasvonsa, h?veten n?it? el?inraukkoja -- kun ne vaistomaisesti kiittiv?t t?m?n p?iv?n ravinnosta, huolehtimatta huomisesta, jolloin t?m? ylellisyys kenties jo loppuisi, ja h?n -- h?n joka nelj?tt?kymment? vuotta joka p?iv? oli nauttinut Jumalan armon runsautta, h?n oli t?n??n syntisess? ynseydess??n kapinoinut ja kiitt?m?tt?m?sti syytt?nyt Kaikkivaltiasta, taivaiden Herraa, siit? ett? H?n oli uskaltanut anastaa er??lt? luodultaan maallisen aarteen.
Eik? kaikki lahjat olleet H?nen -- omaammeko me mit??n, jota Jumala ei ole lahjoittanut. Ja jos kaikki kerran oli h?nen, eik? H?nell? sitten ollut oikeutta ottaa takaisin, mit? h?n oli antanut vaan kallisarvoisena lainana? Oli kyll?, aivan varmaan, kaikui pastorin tuskaisessa rinnassa; ja kuitenkin oli h?n vast'ik??n k?rtt?nyt palkkaa ansiokkaasta el?m?st??n, ty?st?ns? Herran viinam?ess?.
Oi, kun silm? oikein avautuu sis?llist? mielentilaa k?sitt?m??n, huomaa se syd?mmess? kuiluja, joita ei ik?n? olisi voinut