Iloisia juttuja III | Page 2

aatteillaan.
Luutnanttia ei toki voinut sanoa liian sotarakkaaksi. Oli hyvin siev? ja oppinut mies. Piti pyh?nseutuna komppanialle luentoja muurahaisista, sienist?, auringosta, kuusta ja t?hdist? sek? siit?, kuinka t?m? maapallo on syntynyt suuresta tulipommista. H?n oli pitk? ja solakka, eik? kasvoissakaan olisi naisv?ell? pit?nyt olla muistutuksen syyt?, vaikka p??llim?isen tuoreuden kyll? oli paljo luku vienyt.
Onko sotav?ess? uskontoa?
On! Joka iltahuudon j?lkeen luetaan Is?meit? t?ydell? vatsalla, kirkkoon l?hetet??n sunnuntaisin komennuskunta, ja kun sy?m??n ruvetaan, kuunnellaan lusikka kourassa, kuinka vetre?kielinen mies sivauttaa rukouksen "kaarneen pojista." Jos se ei tunnu l?htev?n niin joutuisasti kuin miesten vatsa vaatisi, tarttuu l?hin aliupseeri keskelt? kiini ja riuhtasee ruokaluvun yhdess? vilauksessa loppuun, yli kivien ja kantojen -- "aamen!" Silloin on jo useimmalla lusikka vadissa ja pala suussa.
Mutta Ahonen, se ylioppilas, v?itti ettei sotamiehen uskonto ole kristinuskoa, koska h?nelle ei opeteta mit??n Aaprahamista, Iisakista ja Jaakopista eik? kuningas Taavetista ja h?nen suvustaan, vaan Ven?j?n keisarista ja h?nt? ymp?r?ivist? t?htisikermist?. Se on kaldealaista t?hteinpalvelusta, niin h?n sanoi. Katkismuksenkin h?n oli kyh?nnyt nuorelle sotamiehelle, yksinkertaiseen muotoon:
V?nrikill' on t?hti yksi, aliluutnantilla kaksi, kolme niit' on luutnantilla, nelj? alikapteenilla, mutta kapteen' on paljas kuin kuu.
Everstill? ei oo yht??n, eik? kenraalilla mit??n, kolme everst' luutnantilla, kolme kenraal' luutnantilla, kahteen kenraal' majuri tyytyy.
Kunniata tehd? nuille muista, t?hdille ja kuille, my?s lipuille, standaareille, vaan ei tarvis vertaisille. -- Karta siviilil?ist? konnaa!
Viimeinen s?e oli veisattava muissa v?rsyiss? kahdesti, vaan viimeisess? kolmasti.
Kunnianteon ohessa on sotamiehen tarkoituksena taistella valtakunnan ulkonaisia ja sis?llisi? vihollisia vastaan. Ahonen puolestaan ei koko sotav?ess?-oloaikanaan sanonut n?hneens? muita vihollisia kuin ruostepilkkuja kiv??riss??n, sek? sis?llisi? ett? ulkonaisia.
Niinmuodoin olisi sotamiehen ulkonaisessa el?m?ss? n?m? kaksi p??kappaletta: kunnianteko ja kiv??rin puhdistus.
Ent?s sis?llisess?? -- Ahosen mukaan siin? on my?s kaksi p??kappaletta: lomalippu ja rakkaus.
Mutta luutnantti sanoi Ahosen oppia v??r?ksi opiksi. Min? en tied?.
HOUSUT LIIAN OHUET. -- SAAPPAAT LIIAN PAKSUT.
Ryh?sen miehuuton vatsa suli, hoikkeni v?hitellen, ja h?nest? tuli sotamies kuin harvat. Taipui talon tavoille, otti p?iv?t onnineen, teki salaa mit? ei saanut tehd? julki, eik? miss??n vaiheissa surkeillut. Kunnioitti kaikkia, ja puhutteli vertaisiaankin arvonimelt?. Viimeksi mainitun seikan tulin tiet?m??n seuraavasta tapauksesta.
Oltiin uimassa, mutapohjainen rantama t?ynn? meit? valtaistuimen pylv?it?. Monet yksin tein pesiv?t vaatteitaan. Silloin joku sotatoveri ??nett?m?st? p??st? l?im?ytti m?rill? housuillaan Ryh?sen alastomaan selk??n. Leikki? se tietysti oli, vaikka kovak?tist?.
"El? sin? perkele ly?!" kiljasi Ryh?nen.
"Ei saa kiroilla", muistutti aliupseeri rannalta.
"Ymm?rr?n, herra aliupseeri, mutta sotamiehen pit?? aina mainita puhuteltavan arvonimi."
Mit? muuten kiroilemiseen tulee, teki sit? synti? v?h? kukin, eik? kielt?misell? oikein p??totta tarkotettukaan. Se oli samanlaista kuin kiv??rin puhdistuksessa: aliupseerit k?veliv?t alinomaa ymp?riins?, terottaen mieliin, ett? kulumisen v?ltt?miseksi ei kiv??ri? saa hangata muulla kuin tappuroilla, vaatteella tai pehme?ll? puulla -- ja juuri sit? julistaissaan salaa jakelivat miehist?lle hyvin ottavata puhdistuspumaadaa.
Ryh?nen ei ollut oikein hyv? ampuja milloinkaan. Mutta er??n? kylm?n koleana aamuna h?n laski kaikki luotinsa "is?nmaan poveen." Oli saanut kauemman aikaa odottaa vuoroaan, mets?nrinnassa v?rj?tellyt ja salaisin puolin tupakoinut. Pahasti tutisivat kintut t?hd?tess?, ja kiv??ri tietysti my?s vapisi. Kapteeni sanoi nuhtelevalla ??nell?:
"Ryh?nenkin juapi y?kauret ja el?? huanosti; sitte kohmelossa t?risee."
"Ei, herra kapteeni, mutta minulla on vaan yhdet housut", selitti Ryh?nen, ja laukasi taas. Luoti raapasi muutaman sylen p??ss? maahan.
"Mihenk?s se nyt taasen meni?" kysyi kapteeni.
"Kyll? se eteenp?in meni, herra kapteeni."
Siivo miesh?n se Ryh?nen oli itse asiassa eik? ollut juonnilla pilattu. Mutta mink?p? h?n sille taisi, etteiv?t h?nelt? luodit sattuneet niinkuin sanat?
* * * * *
Korpelaisesta vaan ei tahtonut tulla kalua. H?nt? juoksutettiin kaikki loma-ajatkin kuin lapautunutta hevosta, ja ?kseeruutettiin monella muotoa, mutta mies ei norjennut sen notkeammaksi. Sit?paitsi h?n joutui tuontuostakin "kiiniottoon", sai kotiarestia ja ty?vuoroja, seisoi "kiv??rin alla", istuipa putkassakin, sek? valoisassa ett? pime?ss?. Ruumiinsa puolesta h?n kyll? t?nvertaiset vaivat kesti, sill? h?n oli vahvimpia miehi? mit? l?ytyy, eik? miss??n pidetty niin hyv?ll? ruualla kuin t??ll? -- ei linnassakaan. Itse sotalaitosta vastaan h?nell? ei olisi ollut mit??n. Luontoa ei puuttunut: oli tappelun taitava mies, monta kaunista voittoa saanut. Mutta kasarmiel?m? ei soveltunut h?nen verilleen -- t?m? kuri, j?rjestys ja n?m? temppujen teot. H?n ei siit? puhunut, niinkuin Ahonen; tuskin sit? oikein ymm?rsi itsek??n. Vaan se n?kyi kaikista h?nen viitteist??n, etup??ss? siit? uhkamielisyydest?, mill? h?n otti rangaistuksia, t?p?sen tahallaan -- ottipa niskaansa toistenkin syit?. Arestihuone oli h?nen mieluisin olopaikkansa, koska edes siell? sai olla niinkuin tahtoi, pitkin tai poikin.
H?n halusi vapautta, niinkuin syd?nmaalainen sit? halaa. Olipa h?nt? vaikka hevosrosvona ja viinankeitt?j?n?, kunhan saa olla vapaudessaan!
Kerran kuitenkin oli Korpelainen hyv?ll? tuulella sotav?ess?: k?vell? veipotteli edestakasin kasarmissa, sulki syliins? jokaisen, joka vaan vastaan tuli, eik? tahtonut miss??n saada sijojaan. Kasvot paistoivat pullevina kuin viinaleilin kupeet, ja suupielist? kihosi ruskea tupakan mehu. Ylimielisyydess??n rohkeni menn? hyv?ilem??n Ahostakin, mutta t?m? pudotti h?nt? korvalle mink? jaksoi. Tyytyv?isesti hymyillen otti Korpelainen h?net uudestaan kiini, painoi sulavimman suutelonsa ylioppilaan pehmoselle poskelle ja meni sitte menojaan.
Mist? oli Korpelaisella n?in hyv? mieli?
Oli n?hnyt l??k?rin tulevan kasarmille ja toivoi nyt p??sev?ns? t??lt? pois.
Harjoituksiin menty? ilmestyi l??k?ri kent?lle kapteenin kanssa. Keskeytettiin marssit ja koko komppania kutsuttiin yhteen riviin. Sitte l??k?ri kertoi, kuinka er?s reservimies oli iltah?m?r?ss? tuonut h?nelle kaksikymment? markkaa rahaa ja hopeakuorisen silinterikellon, ett?