Iloisia juttuja II | Page 8

ja kartalle merkitty.
Miksi sateenvarjo j?? kotiin aina silloin, kun sade on tulossa, mutta polttavalla poudalla se hyvin mielell??n l?htee ulos? Eik? sit? kuitenkaan k?ytet? ilman ennustajana!
Miksi pime?ll? luistellessaan tavallisesti osuu avantoon, silloinkin kun j??t? on paljoa enemm?n kuin avannoita?
Jos yksi miehen kahdeksastatoista taskusta on rikki, niin miksi rahakukkaro ja avaimet aina pist?kset juuri siihen taskuun ja putoavat?
Miksi v?kijuomat aina menev?t ihmisen p??h?n ja pakoittavat h?nen tekem??n tuhmuuksia, vaikka niill? olisi paljoa v?ljempi tila vatsassa?
Miksik? papit ja koulunopettajat kysyv?t tutkittaviltaan juuri sit? paikkaa, jota n?m? eiv?t osaa?
Kun varkaus tapahtuu, niin miksi kruununpalvelijat tavallisesti ottavat kiini juuri sen, joka pahimmin t?t? kiinijoutumista pelk??, vaikka muita ihmisi? on paljoa enemm?n?
N?ihin mietteihin Esa Huttunen nukkui.
Kun h?n aamulla yritti nousta yl?s, kosketti h?n s?ngyn laitaan kipe?n s??rens?, eik? mit??n muuta j?sent??n. Sitte h?n aikoi panna takin ylleen, mutta sen hihasta oli vuori rikki, ja h?n ty?nsikin k?tens? vuorin ja p??llisen v?liin, vaikka sen olisi -- Huttusen mielest? -- ollut aivan yht? helppo menn? tavallista tiet?.
Kaulusta kiini pannessa katosi h?nen n?pist??n yht'?kki? ter?ksinen rintanappi, eik? h?n voinut ymm?rt??, mihin se joutui. Ennen minun tuloani oli h?n jo k??nt?nyt nurin p?yd?t ja kaapit ja piirongit, penkonut s?ngyt ja piessyt kaikki 8 poikaansa. Mutta ei sit? l?ytynyt sittek??n.
Minun tullessani h?n oli paraiksi ehtinyt ajaa vaimonsa uunille, n?ht?v?sti kesken kahvinkeiton, koska Huttuskalla oli kahvipannu muassaan. Esa seisoi halko k?dess? lattialla, est??kseen vaimoaan tulemasta alas uunilta. Huttuska taas uhkasi kaataa Esan silmille kiehuvaa kahvia, jos t?m? yritt?isi nousta uunille h?nt? ahdistamaan.
"P?iv?? taloon! Mit? temppuja sin? nyt opetat joukollesi, Esa?"
"P?iv??, p?iv??! -- Tulehan sielt? alas, akka!" Esa heitti halkonsa nurkkaan. "T?m? maailma on kuin noiduttu minua vastaan t?n? p?iv?n?. Hyv? oli, kun tulit, ett? saan sinulle oikein selvitt?? ihmisel?m?n kieroja kohtia; sin?h?n aina otat ja k?sket muidenkin ottaa el?m?? iloiselta puolelta."
"Mik? sinulla nyt on h?t?n??"
"Minulta putosi nappi ja sit? olen hakenut t?m?n aamua..."
"Olisit malttanut olla hakematta, niin se kyll? olisi itsest??n ilmaantunut."
"Mit? viel?! Kuulehan toinenkin seikka... Miksik? minun t?n? aamuna noustessani piti kolauttaa s?ngyn laitaan juuri kipe? s??reni?"
"Et olisi noussut yl?s!"
Sitte alkoi Esa Huttunen oikein pahasti ontua, ihmetellen, miksi saapas juuri t?n??n rupesi h?nen jalkaansa vaivaamaan.
"Katsopas, Kaapro, tuota saapasta! Siin? on v?hint??n sata puunaulaa, mutta kun suutari on j?tt?nyt yhden ainoan niist? liian pitk?ksi, niin se nyt paraiksi osasi asettua vaivaamaan minun jalkaani."
"Riisupas saapas jalastasi ja tunnustele sit? pitk?? naulaa!"
Esa teki niin, pisti k?tens? saappaaseen ja alkoi kopeloida.
Sitte n?ytti h?nt? v?h? niinkuin h?vett?v?n.
"El?p?s nyt mit??n! T??ll?h?n se nappi onkin!"
"Mit? sin? sitte tyhj?? aina h?t?ilet ja tuskittelet? -- Enk? min? ole monasti sanonut, ett? t?m? maailma kuitenkin on paras, mit? nykyj??n on olemassa!"

KAKSI KOVAA "PROTESTIA".
Runoilija Leimun ja minun.
V. 1888 ilmestyi er?s harvinainen kirja, nimelt?: "Kev?t-Unelmia. Koelmoi Leimu."
"Esipuheeksi" sanoo tekij? "tiet?v?ns? varsin hyvin, ettei nykyaika ole lyyrilliselle runoudelle suotuisa. T?m? runous on aina suuremmassa tai v?hemm?ss? m??r?ss? unelmia. Vaan meid?n aikamme on k?yt?nn?llisyyden aika, se ei huoli unelmista eik? turhista tunteen ilmauksista. Jos lyyrillinen runoilija tahtoisi t?ss? suhteessa muutosta aikaansaada, pit?isi h?nell? olla aivan tavatonta runokyky?, jota ei minulla ole." Niin sanoo Leimu. "Ja kuitenkin ovat juuri nykyiset olot syyn? t?m?n runovihkosen painattamiseen. Se on, parhaiten sanottuna, minun protestini sit? aikaa vastaan, joka ei uskalla toivoa, ei rakastaa, ei innostua."
Leimun protesti maksaa 1 m. 25 p. --
Oikeastaan on turhaa nyt en?? kirjoittaa ainoatakaan rivi? suomenkielell?, sill? nyky??n voimme me suomalaiset 1 markalla 25 pennill? oppia toivomaan ja rakastamaan ja innostumaan. Ja mit?p? meill? muuta on tarvis? Suomalainen kirjallisuus hamasta Agrikolan ajasta t?h?n p?iv??n asti ei ole n?hnyt toista semmoista protestia. Nyt t?m? katala aikakausi kerrankin saa, mit? se on ollut saapa, t?m? toivoton, lemmet?n ja innoton aikakausi.
Melkein sopimattoman liialliseksi kainoudeksi t?ytyy sanoa sit? tekij?n arvelua, ettei h?nell? muka olisi "aivan tavatonta runokyky?..." H?nell? on! On kerrankin Suomeen syntynyt mies, jolla on ihan tavaton runokyky.
Tavalliset runoilijat kykenev?t laulamaan ainoastaan kolmesta asiasta: rakkaudesta, is?nmaasta ja omasta itsest??n. Mutta Leimu laulaa kaikista n?ist? ja sit?paitsi viel? "koelmoi" viisi eri protestia sinivuokoille ja yhden kielolle, sommelmoi kokonaista 13 "ajatelmaa" ja k??nnelm?i 10 Heinen "lauleloa" sek? 7 muuta vieraskielist?. Eik? h?n siis ole tavaton?
Mahdoton on minun heikon, k?yh?n, kurjan syntisen luoda mit??n kokonaiskuvaa tekij?n valtaavasta nerosta. Henkeni on ry?myill??n tuon voimakkaan protestin edess?. Ja t?intuskin saatan polvillani kirjoittaa n?m? muutamat rivit.
Leimu on sotainen, taistelua vailla, ja aina n?ytt?? h?nell? olevan puukko hihassa:
"-- ja k?ten' jos onkin voimaton, tok' ainian valmis taistohon --."
"Aina valmis, kuin lukkari sotaan." Eik? h?n pelk?? mit??n, ei kuolematakaan:
"-- ket' elo tenhois kurja t??, kuin Tuonen tyt?r hymy??."
Onneksi on h?nell? semmoinen ruumiinrakennus, ettei h?nen tarvitse pel?t? vangiksi joutumistakaan:
"-- ja jos m? kahleihin ly?t?nehen, niin vapaasti sykkivi syd?mmen' ja vapaa on aattehen'."
Tavallisten ihmisten syd?n luultavasti halvautuu heti, kun he joutuvat kiinni. Mutta vapaa-aatteisten miesten syd?n ei kahleissakaan pys?hdy sykkim?st?, niiden aate on vapaa ja -- jos saavat v?h?nk??n viilan tynk?? -- on pian koko mieskin vapaana.
Toinen n?iden runojen johtava aate on se, ett? runoilija Leimun k?siss? kaikki "versoo", mik? suinkin versoa voi.
"Mut silloin sinut n?in --