Iloisia juttuja II | Page 2

minua l?i -- ja noin ly?n min? huomenna ruunaa. Noin, noin..."
H?n puri hammasta, l?i kiukkuisesti ja silpoi pahanp?iv?isesti nuoria puun taimia. Mutta h?nen ly?dess??n tuntui sel?ss? omituinen jomotus, ja kun h?n takak?teen sit? koetteli, oli siell? alankoja ja harjanteita, joita siell? ei aina ollut, vaan joita h?n oli ennenkin poikkeustapauksissa huomannut.
"Semmoinen se on huomenna ruunankin selk?!" -- T?m? ainoa ajatus toi edes hiukan lohdutusta Joelin synkk??n mieleen. Jos h?n olisi edes voinut voittaa Jojakimin, ja kostaa pahan mielens? h?nelle! Mutta siin? oli poika, joka s?ilytti ihonsa. Ihan syntyilt??n tappelija, vahva ja roteva, ja luonto tulinen kuin mustalaisen. Jojakim oli tullut is??ns?, mutta Joel ?itiins?.
N?iss? mietteiss??n tuli Joel kotiin. Siell? ei h?n sy?nyt eik? juonut eik? puhunut yht??n sanaa, vaan meni maata. Koetti niin paljon kuin mahdollista maata kylell??n.
Aamulla ei h?n en?? ollut niin tyytym?t?n kohtaloonsa kuin eilen. Ruuna j?i sittekin talliin, ja p?iv?llisaikana Jojakim jo sai veljens? puhelemaan.
"Miss? sin? eilen k?vit?"
"K?vinp?h?n vaan."
Jojakimin veri kuohahti. Aina kun Joel sanoi "k?vinp?h?n vaan", oli h?n k?ynyt Lehm?niemess?. Siell? oli kaksi tyt?rt?, joista H?rk?m?en pojat katsoivat velvollisuudekseen valita em?nn?n itselleen. Se sopi kaikin puolin ??rett?m?n hyvin. Vanhukset olivat my?ten, eik? kukaan ollut vastaan. Mutta yksi kohta v?h?n kangerti t?ss? asiassa. Tytt?j? kyll? oli kaksi -- vaan kysymys oli siit?, tokko kumpanenkaan olisi huolinut siit? toisesta. Ainakin Jojakimin mielest? oli se huonotekoinen, se vanhempi, ja kaikkein mielest? se oli toissilm?. T?m? on ymm?rrett?v? niin, ett? h?nell? kyll? oli kaksi silm??, mutta ainoastaan vasen oli k?ytett?v?ss? kunnossa. Oikeassa ei n?kynyt keskell? mit??n semmoista mustempaa kuin muiden ihmisten silmiss?, vaan kaikki oli yhdenn?k?ist? vaalahtavaa, kuin jos olisi pannut munankuoren sinne silm?kulman alle. Sent?hden istui h?n aina niin, ett? oikea silm? oli nurkkaan p?in, ja yleens? piti huivia p??ss??n enemm?n kuin ilmanlaadun vuoksi oli tarpeellista.
Nuoremmasta taas ei riitt?nyt molemmille. Tosin ei t?st? asiasta ollut veljesten kesken koskaan pidetty tarkkaa neuvottelua. Mutta Jojakim pahoin pelk?si, ett? Joelin maku, eli toisin sanoen syd?n, oli valinnut saman kuin h?nkin. Jojakim oli monasti ajatellut asiaa puhtaan oikeuden kannalta: vanhempi veli ja vanhempi sisar olivat luodut toisiansa varten, ja taas nuorempi nuoremmalle. Rippikoulussa oli h?n kuullut kerrottavan hurskaasta Jaakopista, joka joutui pahaan pulaan, kun h?nelle ty?nnettiin kaksi sisarusta. Ennen olisi Jojakim kuitenkin ollut h?nen sijassaan, sill? Jaakopille ei tullut muuta vahinkoa, kuin ett? menetti aikaa, sill? lopulta sai h?n peri? molempain tytt?rien osan. Mutta t?ss? oli vaikeampi tapaus ratkaistavana.
Itse asiassa se ei Jojakimia suuresti surettanut, vaikka Joel oli tuolla k?ynytkin, sill? h?n tunsi etevyytens? tarpeeksi hyvin. H?nest? oli aina tuntunut silt? kuin olisivat tytt?-ihmiset olleet halukkaita hiukan tekem??n pilkkaa Joelista. Ja siin? he Jojakimin mielest? eiv?t suuresti erehtyneetk??n. Mutta se pisti h?nen vihakseen, ett? Joel siell?, niinkuin h?n luuli, ky?nitti yksin??n arkip?ivin?kin ja tahtoi h?nelt? aina salata nuo retkens?.
Sit?paitsi oli toiselta puolen v?h?n syyt? pelkoonkin. Joel oli vanhempi, h?nest? tulisi siis H?rk?m?en is?nt?, kun is? kuolee. Viel? pidettiin h?nt? tyynemm?n ja tasaisemman luontoisena kuin Jojakimia. Jos ne tyt?t hyvinkin ottavat tuommoisia asioita lukuun?...
Jojakim mietti t?t? ja katsoi velvollisuudekseen sy?ty? l?hte? vuorostaan h?nkin Lehm?niemeen -- jos ei muun vuoksi, niin Joelin kiusaksi.
H?n teki juuri niin, kuin oli ajatellutkin: meni Lehm?niemeen, istui penkille siell? ja katseli, piippua poltellen, talon tytt?ri?. Nuorempi puuhaili tuvassa, keitti kahvia, ja Jojakim oli n?kevin??n, ett? h?n katseli h?nt? jokseenkin hellill? silm?yksill?. Vanhempi k?vi my?s tuvassa ehtimiseen, kulki huivi p??ss? l?pi tuvan ja koetti aina asettaa matkansa niin, ett? vasen silm? selv?sti n?kyi Jojakimille. Mutta n?in keskell? p?iv?? kiireellisten kes?t?iden aikana ei puheleminen eik? muu leikinly?nti oikein tahtonut sujua.
Jojakimia alkoi haukottaa. H?n t?ytteli ja tyhjenteli my?t??ns? piippuaan, mutta pohjatupakat j?iv?t useimmiten polttamatta.
Lopulta h?n kuitenkin kyll?styi t?h?n turhaan haaveksimiseen eli "noljotukseen", jota sanaa h?n itse olisi k?ytt?nyt. Kun tuli semmoinen loma, ettei tuvassa ollut asiaankuulumattomia henkil?it?, vaan ainoastaan h?n ja talon nuorempi tyt?r kahden kesken, otti h?n lakin kouraansa ja kysyi:
"Mit? sin? Anna oikein minusta arvelet?"
"Pit?isik? sinusta mit? arvella?"
"El? viisastele, sano vaan mink?lainen mies min? olen?"
"Etk? tuota itse paraiten tienne."
"El? sin? mahtaile, kuule! Luuletko sin?, ettei muualla ole tytt?j??"
"Mit? sin? sitte t??ll? teet?"
"Ei nyt kiistell?, Anna! Mutta etk?h?n saisi minusta semmoista miest? itsellesi kuin jostakusta toisestakin?"
"Kest? toisesta?"
"Vaikkapa Joelista!"
"Saisi niit? kotiv?vyj? muitakin."
"Eip? minunlaistani!"
"Mokomatakin viholaispensasta!"
"Vai viholaispensasta! El?p?s mit??n. Mik?s sin? sitte ole? -- Ampiaispes?!"
"Sin? sit? olet ampiaispes?, ja mustalainen, p??tappelija oikein!"
"Kyll? min? sinut viel? kengit?n!"
Mutta kosinta j?i kesken, sill? samassa pist?ytyi ?iti tupaan. Ennen l?ht???n enn?tti Jojakim kuitenkin vaihtaa Annan kanssa viel? muutamia haukkumasanoja, joka vaan todisti heid?n likeist? v?li??n. Sill? samalla vaihdettiin my?s silm?niskuja, jotka puhuivat aivan toista kielt?.
Tultuaan eteiseen huomasi Jojakim konttorin oven olevan raollaan, ja raosta jotakin mustaa. Tarkemmin katsottuaan huomasi h?n sen olevan makkaran. Ja makkaran toisessa p??ss? h?n arvasi olevan Marin, talon vanhemman tytt?ren. Makkara oli luonnollisesti aijottu h?nelle lahjaksi. Mutta Jojakimin rehellinen syd?n ei suostunut sit? vastaanottamaan ihan kahden kesken. Samalla tarjoutui h?nelle hyv? tilaisuus tehd? kiusaa molemmille tytt?rille. H?n painoi konttorin oven kiini, ett? makkara litistyi rakoon, v??nsi py?r?n oven taakse ja vilkutti sitte Annaa tuvasta eteiseen.