Iloisia juttuja II

䱚
Iloisia juttuja II, by Kaapro J??skel?inen

The Project Gutenberg EBook of Iloisia juttuja II, by Kaapro J??skel?inen This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Iloisia juttuja II
Author: Kaapro J??skel?inen
Release Date: March 7, 2007 [EBook #20760]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ILOISIA JUTTUJA II ***

Produced by Tapio Riikonen

ILOISIA JUTTUJA II
Kirj.
Kaapro J??skel?inen
Vihtori Kosonen, Helsinki, 1908.

SIS?LLYS:
Satu henkiherrasta ja H?rk?m?en Jepest? K?ynti Mahdin luona Sudanissa Liena J??skel?inen, syntyisin Tuppurainen Kasvatus tosi vaimon kaltaiseksi Lienan palaaminen Matti Juntusen matikan pyynti Kieroja kohtia el?m?ss? Kaksi kovaa "protestia" Kun kaikki rehelliset ihmiset kuolevat pois Viinajuttu Pikkukaupunki-kuvauksia: 1. Kuopion satama ennen aikaan 2. Kuopion kadut 3. Kuopion runollisuus 4. Kuopion uusin kirkko "Lainkuuliaista kansaa" Ylj?n tulo N?lk?virkoja Totuuden tynk? Vaatteita pakanaraukoille Kuinka Matti M?nkk?nen erosi sielunpaimenestaan Kansakoulun perustaminen Savossa "Siunaa valtakunnan sotajoukkoa!" "Maailman lopun" kirja Mik? on oikea erotus herran ja ty?miehen v?lill?. Nykyaikainen "hyv? paimen"

SATU HENKIHERRASTA JA H?RK?M?EN JEPEST?.
Oli kerran mies maan p??ll?, kaukana vuorten, laaksojen ja j?rvien takana. H?nell? oli tapana kirjoittaa kerran vuodessa suureen kirjaan kaikkien niiden nimet, jotka sill? seudulla asuivat.
Kun kuningas t?m?n kuuli, arveli h?n, ett? miehen kirjoista voi olla valtakunnalle hy?ty?, ja alkoi maksaa h?nelle palkkaa. Silloin sanottiin, ett? h?nell? oli virka. Ja koska h?n ennest??n oli mies, tuli h?nest? "virkamies."
Palkan maksamisesta oli se seuraus, ett? h?nest? muutamien vuosien kuluessa tuli herra. Ja koska h?ness? ennest??n oli henki, sanottiin h?nt? nyt "henkiherraksi."
Mutta palkan maksamisesta oli toinenkin seuraus. Kaikissa muissakin paikoissa rupesi aina joku mies samalla tavalla panemaan ihmisten nimi? kirjaan, ja kuninkaalta meni paljo rahaa heid?n palkoikseen. Sent?hden t?ytyi kuninkaan ruveta alamaisiltaan kantamaan rahaa sijaan, ettei tulisi konkurssia, ja ett? h?n ja h?nen virkamiehens? pysyisiv?t hengiss?. Siit? syyst? sanottiin sit? rahaa "henkirahaksi." Sit? kannettiin miehilt? 2 markkaa ja naisilta 1 markka. Yhteen aikaan, kun ihmisill? yleens? oli huono k?sitys toisistaan ja korkea ajatus koirista, s??dettiin kaupungin koirista maksettavaksi henkirahaa 6 markkaa ja maalla asuvista 2 markkaa, yht? paljon molemmilta sukupuolilta.
* * * * *
Oli H?rk?m?en kyl?ss? talo, jossa asui is?nt? Aapeli, h?nen kaksi t?ysikasvuista poikaansa, Joel ja Jojakim sek? iso musta kartanokoira nimelt? Jeppe, ynn? tarpeellinen m??r? naisv?ke? talouden toimissa. Mutta pojilla ei ollut em?nti?. Sensijaan oli Jeppe heid?n lemmikkin??n, sill? se ei laskenut syrj?isi? taloon p?iv?ll? eik? y?ll?, ja piti varsinkin kes?aikana talon aittaa silm?ll?. Eik? ollut viel? yhdess?k??n tappelussa j??nyt "miest? huonommaksi." Kun koiraverosta alkoi huhuja liikkua, uhkasi ukko Aapeli ottaa Jepelt? hengen, sill? h?n ei ollut sen hurskaan Aapelin luontoa, sen joka sai surmansa Kainin k?dest?.
"Tapettavahan se on!" vastasivat pojat yhdest? suusta. Mutta kuitenkin p??ttiv?t molemmat veljet itsekseen tehd? kaikki, mit? suinkin voivat, Jepen pelastamiseksi.
Er??n? p?iv?n? katosi talosta Joel. H?n tuli kotiin iltasella, oli vihainen ja ?hki kuin olisi saanut selk??ns?, mutta ei kuitenkaan virkkanut kenellek??n mit??n. Se ei ollutkaan harvinaista, ett? Joel sai takkiinsa, sill? h?n oli hintel? mies, vaan pahasisuinen. Ei l?htenyt koskaan pakoon eik? pyyt?nyt armoa, mutta kun h?n ei kyennyt pit?m??n puoliaan, oli seuraus semmoisesta k?yt?ksest? hyvin arvattava.
Nyt oli h?n k?ynyt henkiherran luona. Se oli rotevanlainen mies ja hyvin pikainen.
"Miste sine on?"
"Olenpahan vaan tuolta sel?n takaa."
"Mike selen taka?"
"H?rk?m?est?h?n min? olen."
"Numero?"
"Viistoista on numero."
"Asia?"
"Olisi se meid?n Jeppe pantava verolle."
"Mike Jeppe?"
"Se musta, jos henkipuukhollari on sattunut n?kem??n."
"Ei mine on sattunu neke. Trenki Jeppe? -- Sukunime?"
"Renkik? -- ei se ole renki."
"No, piikako se p?rkkele olla? -- Sukunime?"
"Eih?n sill? tietenk??n ole sukunime?."
"Isen nime sitte?"
"Sen pappilan Niilo-vainaan pentujahan se on."
"Penttuja? -- Kuinka sine haastele sinu esimeehe kans?"
Henkiherran sein?ll? oli aina ase, notkeanlainen piiska jolla h?n usein opetti lainkuuliaisuutta ja sopivia tapoja kihlakunnan talonpojille. Nyt sai h?n yhden niit? nautintorikkaita hetki?, ett? t?m? ase p??si viralliseen k?yntiin. Pari kertaa se huiskahti l?pi ilman ja lankesi Joelin uppiniskaiseen selk??n. Mutta henkiherra tahtoi nauttia enemm?n, tahtoi viel? kiduttaa uhriansa kysymyksill? ja sitte sopivassa tilaisuudessa jatkaa miehen pehmitt?mist?. Joel ei tapansa mukaan ryhtynyt mihink??n varokeinoihin, ei mennyt pakoon eik? koettanut tehd? vastarintaa.
"Mite sine nyt sano?"
"Kiitos kysym?st?! Enp?h?n mit??n."
"Vai ei mitten? Sine teke jekku sinu esimeehe kans!"
Taas pari huimausta.
"Enh?n min? mit? jekkua tee. Jos herra henkipuukhollari vaan panisi kirjaan sen meid?n Jepen, niin t?ss? olisi 2 markkaa."
"2 marka! No kuittengin se ole trenki, ja sine sanno se olla piika."
"Enh?n min? ole sanonut."
"Sine valehtele veel?."
Taas vonkui piiska.
"Koirahan se on, meid?n musta Jeppe", huusi Joel vihdoinkin h?diss??n.
"Sine koira, iso koira! Paneko mine sinut kirjan vai kirjottako mine sinu selk? peel?"
Sitte soitteli henkiherra viel? hetken Joelin selk?? ja ajoi h?net sit? tehden ulos. Koska henkiherra n?in osoitti olevansa haluton jatkamaan keskustelua, p??tti Joelkin j?tt?? asian t?ll? kertaa sikseen.
"Min? menen huomenna kynt?m??n", ajatteli h?n. "Silloin otan ajaakseni vanhan Ruskon, jota ei kolmeen vuoteen ole tallista liikutettu. Se on ??rett?m?n laiska, mutta tunnen ett? k?sivarteni vaatii harjoitusta."
H?n leikkasi mets?st? soveliaan vesan ja alkoi sill? hutkia pensaita tiepuolissa.
"Noin, noin se henkiherra