Ilman menestyksettä

畎
Ilman menestyksett?, by

Charles Dickens and Wilkie Collins This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Ilman menestyksett? Joulukertomus
Author: Charles Dickens and Wilkie Collins
Translator: O. G. C.
Release Date: November 27, 2006 [EBook #19934]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ILMAN MENESTYKSETT? ***

Produced by Tapio Riikonen

ILMAN MENESTYKSETT?
Joulukertomus
Kirj.
CHARLES DICKENS ja WILKIE COLLINS
Suomentanut [No Thoroughfare, 1867] O. G. C.
G. L. S?derstr?m, Porvoo, 1870.

Vuosiluku on 1835, p?iv? on Marraskuun 30:nes. Pyh?n Paavalinkirkon suuri kello Lontoossa n?ytt?? 10:tt? tuntia illalla. Kaikki kaupungin pienemm?t kirkonkellot j?nnitt?v?t metallisia kurkkujansa. Muutamat alkavat nen?kk??sti ennen suuren tuomiokirkon raskasta kelloa; toiset alkavat hitaisesti, kolme, nelj?, viisi ly?m?? sen j?lkeen, mutta kaikki soveltuvat ne niin toisiinsa, ett? ilmaan j?tt?v?t helin?n, ik??nkuin olisi siivill? varustettu Kronos is? itse, joka nielee omia siki?mi?, hirmuisella viikatteellansa tehnyt hel?ht?v?n iskun ilmaan, lent?ess??n kaupungin yli.
Mutta mik? se on kello, joka ly?pi toisia hitaammasti, joka kaikuu niin paljon likemp?n? korvaa ja t?n? iltana on niin suuresti j?less?, ett? kerke?? ainoastaan osaa ottaa j?lki-kaikunaan? Se on L?yt?lastenhuoneen kello.
Ennen aikaan otettiin l?yt?lapset vastaan ilman mink??nlaisia tiedustelemisia portissa olevaan k?tkyeesen; nyt vaaditaan sen sijaan kaikenlaisia tietoja lapsista ja ne otetaan vastaan ik??nkuin armosta; heid?n ?itiens? taas t?ytyy j?tt?? kaikki vastainen vaariin ottaminen lapsistaan, niinkuin my?s kaikki luonnolliset vaatimuksensa heit? kohtaan.
Ilta on kaunis, ohuein pilvien l?pi loistaa t?ysikuu. P?iv? on ollut ihan toista luontoa, sill? kadut ovat mustat liasta ja mudasta, jonka tihi? sumu on tehnyt viel? sakeammaksi. Tuo hunnulla peitetty rouvasnainen, joka k?velee edes takaisin l?yt?lasten huoneen takaportin edustalla, tarvitsee kyll? t?n? iltana hyvi? jalka-varustuksia.
H?n k?velee levotonna edes takaisin, v?ltt?en ajurien pys?yspaikkaa, ja seisahtuu usein suuren neliskulmaisen kartanonmuurin l?ntiseen p??h?n, kasvot porttia kohden. Mielens? n?ytt?? levottomalta. Kirkas taivaankansi h?nen p??ns? ylitse kehoittaa h?nt? toivomaan, mutta likaantuneet kadunkivet allansa muistuttavat mailman vastuksista ja koetuksista. Niinkuin askeleensa alituisella ristin rastiin k?velemisell? olivat rakentaneet ik??nkuin sokkelon mutaan, niin olivat kentiesi h?nen el?m?ns? j?ljet ja vaiheet solmeuneet ik??nkuin monimutkaiseksi ja sekasortoiseksi verkoksi.
L?yt?lastenhuoneen takaportti aukenee, ja nuori nainen tulee ulos. Rouvasnainen menee syrj??n, huomaa ett? portti hiljaa suljetaan sis?puolelta, ja alkaa seurata nuorta naista.
Kaksi kolme katua on kuljettu ??net?nn?, ennenkuin se, joka seuraa j?ljest?, ojentaa k?tens? ja koskee edell?k?vij??n. Nuori nainen pys?htyy ja k??ntyy kummastellen.
"Te koskitte minuun eilenkin illalla, mutta k??nnetty?ni p??t?ni, ette tahtoneet puhua. Miksi seuraatte minua kuin ??net?n haamu"?
"Se ei ollut siit? syyst? etten tahtonut puhua", -- vastasi rouvasnainen hiljaisella ??nell?, -- "vaan siit? etten voinut, vaikka koetin puhua."
"Noh! mit? tahdotte minulta? Olenko koskaan tehnyt teille mit??n pahaa"?
"Ette koskaan."
"Tunnetteko minua?"
"En."
"Mit? te sitten tahdotte minulta?
"T?ss? paperissa l?ytyy kaksi guineeaa. Ottakaa vastaan t?m? v?h?p?t?inen lahja, niin min? selvit?n syyn!"
Nuoren naisen kauniit ja rehelliset kasvot punastuivat ja h?n vastasi: "Siin? suuressa laitoksessa, johon olen kuuluva, ei l?ydy yht??n t?ysi-ik?ist? ihmist? eik? lastakaan, jolla ei ole hyv?? sanaa Sallylle. Min? olen Sally. Pidett?isiink? minua samassa armossa, jos minua voitaisiin lahjoa?"
"Ajatukseni ei ole ollut teit? lahjoa; tahdoin vaan antaa teille pienen v?h?-arvoisen palkinnon."
Vakaasti, mutta ilman vihatta, painaa Sally tarjoovan k?den kiinni ja lykk?? sen syrj??n.
"Jos min? voin tehd? jotaan teid?n edest?, jota en tahdo tehd? itse asian t?hden, niin erehdytte suuresti, jos luulette minun tekev?n sit? rahain t?hden. Mit? te tahdotte?"
"Olettehan yksi lastenhoitajista hospitaalissa; min? n?in teid?n tulevan sielt? sek? eilen ett? t?n? iltana."
"Niin olen. Min? olen Sally".
"Teid?n kasvoissa ilmoittaikse hell? k?rsiv?isyys, joka saattaa minun uskomaan, ett? pienet lapset teihin pian mielistyv?t."
"Se on, Jumala teit? siunatkoon, tosi."
"Min? olen onneton ?iti pienelle lapselle, joka nykyisin on tullut teid?n hoidon alle. Minulla on rukous teille esitelt?v?n?."
Kunnioittaen t?t? luottamusta vieraan rouvan puolelta, joka nyt on laskenut huntunsa alas, vet?? Sally, jonka koko olento on luonnollinen ja teeskentelem?t?n, sen j?lleen eteen ja rupee itkem??n.
"Tahdotteko kuulla rukoukseni?" kysyy rouva hartaasti -- "etteh?n tahdo tukkia korvianne s?rjetyn syd?mmen tuskalliselta rukoukselta?"
"O! Jumala, Jumala!" huokaa Sally. "Mit? saatan min? sanoa? mit? tehd?? ?lk?? puhuko rukouksista. Rukoukset kannetaan Jumalan eteen, joka on kaikkein is?, eik? lastenhoitajain ja niiden vertaisten eteen. Ja sitten, n?etten, tulen min? vaan olemaan puolen vuotta en??n palveluksessani, siksikuin toista nuorta naista keret??n opettaa minun ammattiini. Sill? min? olen menev? naimisiin enk? olisi l?htenyt ulos ollenkaan t?n? iltana, yht? v?h? kuin eilenk??n, jos ei Dick -- se nuori mies, jolle rupean vaimoksi -- makaisi sairaana ja min? h?nen ?itins? ja sisarensa apuna tahtoisi valvoa h?nen tyk?n?ns?."
"Ah! hyv?, rakas Sally --" vaikertaa rouva ja tarttuu h?nen hameesen -- "niin totta kuin teill? on se toivo, joka minulta on rauvennut; niin totta kuin teille aukenee sile? tie el?m?n l?pi, joka minulle ei en?? voi tapahtua; niin totta kuin voitte toivoa tulla kunnioitetuksi vaimoksi ja jaloksi ?itiksi, niin totta kuin olette el?v?, rakastava nainen, niin kuulkaa Jumalan t?hden harras rukoukseni!"
"Ah! Ah! Ah!" huokaa Sally suuressa tuskassa. "Mit? min? voin tehd?? Katsokaa kuinka k??nn?tte omia sanojani minua vastaan! Min?