Ihmekös tuo

觀
Ihmek?s tuo

The Project Gutenberg EBook of Ihmek?s tuo, by Matti Kurikka This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Ihmek?s tuo Huvin?ytelm? 1:ss? n?yt?ksess?
Author: Matti Kurikka
Release Date: May 2, 2005 [EBook #15754]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK IHMEK?S TUO ***

Produced by Tapio Riikonen

IHMEK?S TUO
Huvin?ytelm? 1:ss? n?yt?ksess?
Kirj.
Matti Kurikka
Jyv?skyl?n Kirjapaino 1885.

Ensimm?inen kohtaus.
IMPI. (Tulee oikealta per?ovesta.) Niin kuuma siell?. (Menee pianon ??reen). Ei, ei ole halua t?h?nk??n! (K??ntyy toisaalle.) Voi sent??n! Mit? rupean tekem??n? Miksik? tulin lainkaan t?nne p??kaupunkiin, kun ei Anttianikaan kuulu? Olisin pysynyt siell? kotihonkieni siimeksess? ja kuunnellut k?k?sen laulua,--siell? ei olisi ollut ik?v?. P??kaupungin hauska el?m?! Min? viis heid?n hauskuuksistaan. Joll'en Anttia odottaisi, l?htisin jo huomenna t??lt?. Ei t??ll? saa puhua, ei k?vell?, ei mit??n tehd?, ilman ett? heti muistutetaan: ei se sovi, ei niin saa tehd?. Kaikki pit?? k?yd? "niinkuin muutkin ihmiset tekev?t", vanhentuneitten, hullujen kaavojen mukaan... Heid?n iltahuvinsa!---- Istutaan kuni vaksitytit n?yttelyss?! Ennen tanssisin Hollolan polskaa talonpoikien kanssa, ennenkuin otan osaa heid?n franseeseihinsa. Hupaiselta tuntuisi ainoastaan silloin, jos oman Anttini kanssa tanssia saisin, ja niinp? lienee muittenkin laita. Hm! Tietysti se hauskaa on, kun saa oman kultansa kyljess? hypiskell?. Mutta menepp?s jonkun satunnaisen tuttavan kanssa kauniista ilmasta ja teaattereista juttelemaan, milt? silloin franseesi maistuu?----
SOHVI. (Tulee kiiruusti sis??n.) Neiti!
IMPI. No!
SOHVI. (L??h?tt?en.) H?n tuli.
IMPI. Tuliko? H?n! Puhu jo!
SOHVI. Antakaahan minun v?h?n huo'ata. Juoksin tahallani, tuodakseni teille tiedon niin pian kuin mahdollista.
IMPI. Tuliko h?n?
SOHVI. Kuulkaa sitten, kun min? kerron.----Ehk? m? saan istuutua sent??n.
IMPI. Istu vaan.
SOHVI. No, niin. Min? menin rantaan. K?velin, k?velin siell? kauan aikaa edestakaisin, mutta laivaapa ei tullutkaan.
IMPI. Mit? sitte turhia loruatkaan. (Aikoo menn?.)
SOHVI. Odottakaahan toki. K?rsiv?llisyytt?! Kyll? se sitten vihdoin viimeinkin tuli, vaikk'ei tuo oikein ensialussa tahtonut olla tullakaan. No, min? siin? sitten seisoa t?rr?tin ihmisjoukossa ja tarkastelin matkustajia, mutta en min? n?hnyt ket??n sen n?k?ist?, millaiseksi te h?nt? selititte. Onneksi sattui er?s merimies minulle olemaan vanha tuttava. Min? kysyin h?nelt?, tuliko laivalla ket??n matkustajaa, ja t?m?p? tiesikin.
IMPI. Mit? h?n tiesi?
SOHVI. Mutta ?lk??h?n keskeytt?k?, neiti! Komea poika, terve ja pulska, v?h?n partaa leuassa.
IMPI. Hyvin mahdollista!
SOHVI. Ja mustat komeat viikset.
IMPI. Juuri niin!
SOHVI. I?lt??n noin 25:n vuoden ik?inen.
IMPI. Ei h?n ole kuin 21:n vanha.
SOHVI. ?lk??h?n toki! Kyll? min? h?nen ik?ns? tied?n, kun h?n ennen muinoin oli minun sulhonanikin.----
IMPI. Mit?, sinun sulhonasi? Mit? siin? tyhmyyksi? latelet! Tuovilako sinun...
SOHVI. Ei Tuovila, vaan se merimies.
IMPI. Siit?k? sin? puhut!
SOHVI. Enh?n min? t?ll? tavoin p??se koskaan Tuovilaan asti, kun te aina keskeyt?tte.
IMPI. No jatka, jatka!
SOHVI. T?m? merimies se sitten kertoi, ett? oli sit? tullut laivalla er?s nuori kauppias Amerikasta, Tuovila niminen.
IMPI. Jumalan kiitos!
SOHVI. Ja n?ytti, kuka se Tuovila oli. Min? menin h?nen luokseen ja sanoin teilt? terveisi?.
IMPI. (Riemastuneena.) Todellako! Ja h?n?...
SOHVI. No, h?nk?s riemastui ja sanoi menev?ns? asumaan seurahuoneelle. L?hetti teille paljon terveisi? ja pyysi teit? kirjoittamaan itselleen, milloin h?n saa tulla teit? tervehtim??n. Lis?si viel?, ett? h?n ei saa hetke?k??n rauhaa, ennenkuin p??see teid?n puheillenne.
IMPI. Niink? h?n sanoi?
SOHVI. Juuri niinkuin sanoin.
IMPI. Hyv?, kiitoksia vaivoistasi. Min? kirjoitan kohta kirjeen valmiiksi; vieth?n sin? sen h?nelle?
SOHVI. Ka, miks'ei! Mielell?ni juoksen min?, neitiseni, teid?n asioillanne. (Menee.)
Toinen kohtaus.
IMPI. H?n siis vihdoinkin t??ll?; vihdoinkin pitk?n odotuksen per?st?! Mimmoiseksi lienetk??n muuttunut, armahani, n?in? viiten? vuonna?-- Oikein kauhistuttaa ajatellessani, ett? olen viisi pitk?? vuotta saanut h?nest? erill?ni olla. Niin, mutta onhan minun kirjoitettava kirje h?nelle.
Kolmas kohtaus.
AINA. (Astun oikealta saliin.) Impi hoi!
IMPI. Mit??
AINA. Me olemme kutsutut p?iv?llisille.
IMPI. P?iv?llisille?
AINA. Lehtori Sederin luo.
IMPI. Vai niin.
AINA. Sin? l?hdet sinne tietysti?
IMPI. En min? voi l?hte?.
AINA. Miksi et?
IMPI. En voi oikein hyvin.
AINA. ?l? nyt huoli pikku kivuista. J?isitk? sin? sellaisista kemuista pois? Et suinkaan! Mene nyt vaan pukemaan itse?si, sill? pian on l?hdett?v?.
IMPI. Menk?? te, min? j??n kotiin.
AINA. Hassu tytt?! Siell?k?s on nuoria kavaliereja, siell?k?s p?iv?llinen, jommoista et maalla ole uneksinutkaan.
IMPI. Min? viis teid?n kavaliereistanne. En min? t?nne kavalierien ja herkkujen t?hden tullut ole.
AINA. No, mink?t?hden sitten?
IMPI. Niin ... hm! Mink?k? t?hden? Olenhan vaan tullut muuten p??kaupunkia katsomaan ja edisty?kseni laulannossa ja soitannossa.
AINA. Kyll?h?n min? tied?n, miksi t?h?n aikaan t?nne maaseuduilta niin paljon neitosia tulvailee. Mutta v?h?tp? taasen min?! Kun sinulla ei n?y olevan v?hint?k??n k?sityst? siit?, mit? kelpo pidot, semmoiset kuin lehtori Sederin, tarjoovat, niin j?? kotiin.
Nelj?s kohtaus.
OLLINEN. (Tulee oikealta, kello kourassa). Kahtakymment? vailla----se on----kahtakymment?----. Niin, mihin aikaan sit? oikein niinkuin ruukataan menn? hienoihin p?iv?llisiin?
AINA. Puoli viiden aikaan luullakseni.
OLLINEN. Vastako niin my?h??n.----T?m?n p?iv?n j?rjestys n?kyy menev?n kokonaan nurin niskoin. En enn?t? p?iv?llisuntanikaan ottaa----Kuules tuota noin, rakas eukkoseni.----
AINA. Joko taasen! Etk? sin? voi j?tt?? tuota inhoittavaa nime?. Eukko ja eukko! Aina vaan eukko! En min? ole mik??n eukko.
OLLINEN. ?l?h?n tuota suutu toki. En min? tahallani sit? tee. Eth?n suutu oma eu----tuota noin, oma muijani.
AINA. Rouva min? olen, kuuletko, enk? mik??n eukko tahi muija.
OLLINEN. Niin, niin rouvahan sin? olet! Eik?h?n tuota noin sy?t?isi sent??n v?h?n kotonakin, sill? n?lk?