Ihmekös tuo

Ihmekös tuo

The Project Gutenberg EBook of Ihmekös tuo, by Matti Kurikka This
eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Ihmekös tuo Huvinäytelmä 1:ssä näytöksessä
Author: Matti Kurikka
Release Date: May 2, 2005 [EBook #15754]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK IHMEKÖS
TUO ***

Produced by Tapio Riikonen

IHMEKÖS TUO
Huvinäytelmä 1:ssä näytöksessä
Kirj.
Matti Kurikka
Jyväskylän Kirjapaino 1885.

Ensimmäinen kohtaus.
IMPI. (Tulee oikealta peräovesta.) Niin kuuma siellä. (Menee pianon
ääreen). Ei, ei ole halua tähänkään! (Kääntyy toisaalle.) Voi sentään!
Mitä rupean tekemään? Miksikä tulin lainkaan tänne pääkaupunkiin,
kun ei Anttianikaan kuulu? Olisin pysynyt siellä kotihonkieni

siimeksessä ja kuunnellut käkösen laulua,--siellä ei olisi ollut ikävä.
Pääkaupungin hauska elämä! Minä viis heidän hauskuuksistaan. Joll'en
Anttia odottaisi, lähtisin jo huomenna täältä. Ei täällä saa puhua, ei
kävellä, ei mitään tehdä, ilman että heti muistutetaan: ei se sovi, ei niin
saa tehdä. Kaikki pitää käydä "niinkuin muutkin ihmiset tekevät",
vanhentuneitten, hullujen kaavojen mukaan... Heidän iltahuvinsa!----
Istutaan kuni vaksitytit näyttelyssä! Ennen tanssisin Hollolan polskaa
talonpoikien kanssa, ennenkuin otan osaa heidän franseeseihinsa.
Hupaiselta tuntuisi ainoastaan silloin, jos oman Anttini kanssa tanssia
saisin, ja niinpä lienee muittenkin laita. Hm! Tietysti se hauskaa on,
kun saa oman kultansa kyljessä hypiskellä. Mutta meneppäs jonkun
satunnaisen tuttavan kanssa kauniista ilmasta ja teaattereista
juttelemaan, miltä silloin franseesi maistuu?----
SOHVI. (Tulee kiiruusti sisään.) Neiti!
IMPI. No!
SOHVI. (Läähättäen.) Hän tuli.
IMPI. Tuliko? Hän! Puhu jo!
SOHVI. Antakaahan minun vähän huo'ata. Juoksin tahallani,
tuodakseni teille tiedon niin pian kuin mahdollista.
IMPI. Tuliko hän?
SOHVI. Kuulkaa sitten, kun minä kerron.----Ehkä mä saan istuutua
sentään.
IMPI. Istu vaan.
SOHVI. No, niin. Minä menin rantaan. Kävelin, kävelin siellä kauan
aikaa edestakaisin, mutta laivaapa ei tullutkaan.
IMPI. Mitä sitte turhia loruatkaan. (Aikoo mennä.)
SOHVI. Odottakaahan toki. Kärsivällisyyttä! Kyllä se sitten vihdoin
viimeinkin tuli, vaikk'ei tuo oikein ensialussa tahtonut olla tullakaan.
No, minä siinä sitten seisoa törrötin ihmisjoukossa ja tarkastelin
matkustajia, mutta en minä nähnyt ketään sen näköistä, millaiseksi te
häntä selititte. Onneksi sattui eräs merimies minulle olemaan vanha
tuttava. Minä kysyin häneltä, tuliko laivalla ketään matkustajaa, ja
tämäpä tiesikin.
IMPI. Mitä hän tiesi?
SOHVI. Mutta älkäähän keskeyttäkö, neiti! Komea poika, terve ja
pulska, vähän partaa leuassa.
IMPI. Hyvin mahdollista!

SOHVI. Ja mustat komeat viikset.
IMPI. Juuri niin!
SOHVI. Iältään noin 25:n vuoden ikäinen.
IMPI. Ei hän ole kuin 21:n vanha.
SOHVI. Älkäähän toki! Kyllä minä hänen ikänsä tiedän, kun hän ennen
muinoin oli minun sulhonanikin.----
IMPI. Mitä, sinun sulhonasi? Mitä siinä tyhmyyksiä latelet! Tuovilako
sinun...
SOHVI. Ei Tuovila, vaan se merimies.
IMPI. Siitäkö sinä puhut!
SOHVI. Enhän minä tällä tavoin pääse koskaan Tuovilaan asti, kun te
aina keskeytätte.
IMPI. No jatka, jatka!
SOHVI. Tämä merimies se sitten kertoi, että oli sitä tullut laivalla eräs
nuori kauppias Amerikasta, Tuovila niminen.
IMPI. Jumalan kiitos!
SOHVI. Ja näytti, kuka se Tuovila oli. Minä menin hänen luokseen ja
sanoin teiltä terveisiä.
IMPI. (Riemastuneena.) Todellako! Ja hän?...
SOHVI. No, hänkös riemastui ja sanoi menevänsä asumaan
seurahuoneelle. Lähetti teille paljon terveisiä ja pyysi teitä
kirjoittamaan itselleen, milloin hän saa tulla teitä tervehtimään. Lisäsi
vielä, että hän ei saa hetkeäkään rauhaa, ennenkuin pääsee teidän
puheillenne.
IMPI. Niinkö hän sanoi?
SOHVI. Juuri niinkuin sanoin.
IMPI. Hyvä, kiitoksia vaivoistasi. Minä kirjoitan kohta kirjeen
valmiiksi; viethän sinä sen hänelle?
SOHVI. Ka, miks'ei! Mielelläni juoksen minä, neitiseni, teidän
asioillanne. (Menee.)
Toinen kohtaus.
IMPI. Hän siis vihdoinkin täällä; vihdoinkin pitkän odotuksen perästä!
Mimmoiseksi lienetkään muuttunut, armahani, näinä viitenä vuonna?--
Oikein kauhistuttaa ajatellessani, että olen viisi pitkää vuotta saanut
hänestä erilläni olla. Niin, mutta onhan minun kirjoitettava kirje
hänelle.
Kolmas kohtaus.

AINA. (Astun oikealta saliin.) Impi hoi!
IMPI. Mitä?
AINA. Me olemme kutsutut päivällisille.
IMPI. Päivällisille?
AINA. Lehtori Sederin luo.
IMPI. Vai niin.
AINA. Sinä lähdet sinne tietysti?
IMPI. En minä voi lähteä.
AINA. Miksi et?
IMPI. En voi oikein hyvin.
AINA. Älä nyt huoli pikku kivuista. Jäisitkö sinä sellaisista kemuista
pois? Et suinkaan! Mene nyt vaan pukemaan itseäsi, sillä pian on
lähdettävä.
IMPI. Menkää te, minä jään kotiin.
AINA. Hassu tyttö! Sielläkös on nuoria kavaliereja, sielläkös
päivällinen, jommoista et maalla ole uneksinutkaan.
IMPI. Minä viis teidän kavaliereistanne. En minä tänne kavalierien ja
herkkujen tähden tullut ole.
AINA. No, minkätähden sitten?
IMPI. Niin ... hm! Minkäkö tähden? Olenhan vaan tullut muuten
pääkaupunkia katsomaan ja edistyäkseni laulannossa ja soitannossa.
AINA. Kyllähän minä tiedän, miksi tähän aikaan tänne maaseuduilta
niin paljon neitosia tulvailee. Mutta vähätpä taasen minä! Kun sinulla
ei näy olevan vähintäkään käsitystä siitä, mitä kelpo pidot, semmoiset
kuin lehtori Sederin, tarjoovat, niin jää kotiin.
Neljäs kohtaus.
OLLINEN. (Tulee oikealta, kello kourassa). Kahtakymmentä
vailla----se on----kahtakymmentä----. Niin, mihin aikaan sitä oikein
niinkuin ruukataan mennä hienoihin päivällisiin?
AINA. Puoli viiden aikaan luullakseni.
OLLINEN. Vastako niin myöhään.----Tämän päivän