Härkmanin pojat

஘
H?rkmanin pojat, by Betty Elfving

The Project Gutenberg EBook of H?rkmanin pojat, by Betty Elfving This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: H?rkmanin pojat Historiallinen novelli isonvihan ajoilta
Author: Betty Elfving
Release Date: April 17, 2005 [EBook #15637]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK H?RKMANIN POJAT ***

Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and PG Distributed Proofreaders.

H?RKMANIN POJAT
HISTORIALLINEN NOVELLI ISONVIHAN AJOILTA
Kirjoittanut Aura [Betty Elfving]
Ensimm?isen kerran julkaissut Werner S?derstr?m 1887 nimell? H?rkmannin pojat. T?m? teos perustuu vuoden 1908 painokseen.

I.
H?iden valmistelut.
Kauneimpia m?kirikkaan Pirkkalan maisemista on Nokia ymp?rist?ineen. Tuoreen vehre?n?, vaan jylh?n? seisoo havumets? kapealla harjulla, kuunnellen tuolla etemp?n? Kuloveteen laskevan virran pauhua. Laajanojalta asti alkavat Nokian kauniit, jyrk?t, p?iv?rinteiset rannat, joilla kasvaa kaikenlaista lehtipuuta. Jyr?nmaan m?elle n?kyy kosken niska, josta vesi kuohuen sy?ksyy alas, sek? Pyh?j?rven laaja selk? aina Pyynikille asti. Kosken vierell? kulkee toinen harju, jolta aukenee silm?in eteen virran suuremmoinen p??uoma ja sen p??tytty? Haaviston kauniit rannat, tosin jyrk?t, vaan kuitenkin suloiset ja vieh?tt?v?t, kunnes niist? toinen taas rohkeana kohoaa korkeuteen suunnattomaksi kivisein?ksi, jonka juurta pauhaava koski huuhtelee v?sym?tt? rient?ess??n alas Kuloveden tasaiseen, vehre??n rantaan.
Keskikes?ll? 1713, l?mp?isess? p?iv?npaisteessa, loisti Nokian kartano t?ysint? kauneuttaan. Y?ll? oli satanut ja vesipisarat viel?kin kiiluivat mets?n puissa, niityn kukilla ja kaikessa ruohokossa, joka vihannimmillaan rehotti Nokian muhkean herraskartanon ymp?rill?. Keveit?, puuvillan kaltaisia pilvi? liiteli hiljakseen valoisalla kes?taivaalla ja tuuhean mets?n humina levisi yli seudun. Luonnon el?m?ss? oli iloa ja rauhaa, mutta eip? sit? onnea kuitenkaan ollut kaikkialla. Ei yksik??n hell? k?si en?? n?ytt?nyt joutavan talon hoitoon. Hoitamatta, muokkaamatta olivat pellot, enimm?kseen rikkaruohon vallassa taikkapa oli ainoastaan siell? t??ll? matalaista viljaa, jonka hennoissa korsissa huononp?iv?isi? t?hki? nuokkui. Kaikki ojat olivat umpeen menneet ja monesta paikasta olivat aidatkin pitk?lt? kaatuneet maahan asti. Karjaa ei ollut kuitenkaan eksynyt niitt?m?tt?mille niityille ja vainioille, jotka olivat turvattomina ja avoinna sek? ihmisille ett? el?imille. Korkeana ja kolkkona katseli suuri herraskartano tuota autiutta. Se oli kuitenkin koristettu kuin juhlaan nuorilla koivuilla, liehuvilla lipuilla ja kukkak?ynn?ksill? ja p??oven p??lt?, kukkien ja riippuvain k?ynn?sten keskelt? loisti Tavastsuvun vaakuna. Pihamaalla seisoi kotikutoisilla valkeilla liinoilla peitettyj? p?yti?. Yhden vieress? puuhaili vanha vaimo, ja viel? vanhempi mies pukeutuneena kuluneeseen Savon rakuunain univormuun vieritti esiin pient? oluttynnyri?, nostaen sen sitte ylimm?n p?yd?n viereen vartavasten laitetulle alustalle. Molemmat olivat pyh?puvussa, ja p??tt?en tottumuksesta, jolla he suorittivat teht?vi??n, n?yttiv?t he harmautuneen t?m?n talon palveluksessa.
Sotilasvanhus pyyhki otsaansa ja sanoi l??h?tt?en: ?Eip? ollut v?h?ll? nousta tuo lekkeri, raskaalta se tuntui kuin kanuuna. Kyll? minun nyt pit?isi saada suuhunkin pisarainen, Maija Liisa.? Ja niin sanoen h?n otti p?yd?lt? puutuopin ja l?ksi menem??n tynnyrin luo. Mutta vaimovanhus uhaten viittasi ja torui:
?Mit? nyt ajattelettekaan, Jaakko? Koskeako siihen, mit? herrasv?ki on j?tt?nyt uskottujen palvelijainsa haltuun??
Ukko vei tuopin takaisin p?yd?lle: ?No, no, enh?n min? juo, min? vain arvelin maistaa huvikseni, ja ell'ei nyt olisi niin k?yh?t ajat ja puute kaikesta, niin ei suinkaan tuo koko maailmaa maksaisi.?
Maija Liisa ojensihe suoremmaksi. ?Tokkopahan tied?tte, ket? varten t?m? olut pantiin??
Jaakko mietti v?h?n aikaa. ?En, en tosiaankaan min? tied?.?
?Mutta min? tied?n?, vastasi Maija Liisa. ?Herran palvelijaa Gezeliusta varten juuri, kun h?n oli viimein vieraana t?ss? talossa. Siit?p? jo on aikaa, mutta mit?h?n luulisitte h?nen sanovan palvelijoista, jotka juovat em?nt?ns? tuopista sill'aikaa, kun em?nt? itse on kamarissaan valmiina menem??n vihille sen miehen kanssa, jonka on valinnut. Jalkapuuhun siit? joutuisitte ettek? siit? ennen p??sisi, kuin jalkanne kuivaisivat ja te oppisitte huoneentaulun alusta loppuun ja lopusta alkuun takaperin.?
Jaakko tunsi kiivastuvansa ja pahastuvansa. Semmoista saarnaa ei h?n mielest??n ansainnut, ja mit? enemm?n h?n sit? ajatteli, sit? kovempaa kuohumista alkoi tuntua h?nen vanhassa syd?mess??n. P?iv?n suuren merkityksen t?hden h?n kuitenkin koetti vastata niin lempe?sti, kuin suinkin taisi, ja sanoi:
?Ei teid?n tarvitse melua noin v?h?st? nostaa. Vaikka kieleni satakin kertaa puhuisi h??olut-pisaran maistamisesta ja se katsottaisiin uskottomuudeksi, niin olenhan min? kuitenkin l?hes kolmekymment? vuotta palvellut taloa rehellisesti ja uutterasti, eik? sit?k??n ennen ollut ket??n, joka olisi uskaltanut viskata moitetta kunniatani vastaan, sen kyll? t?m? vanha univormu todistaa. T?m? minulla oli yll?ni Varsovassa ja Krakovassa, se oli Saun varrella, jossa Kaarle-kuningas, nykyisen nuoren kuninkaamme iso-is?, n?ki h?d?n hetken? minut sivullansa taistelemassa ja sanoi: 'Jos olisi aikaa, kohottaisin hattuani sinulle ja sinun suomalaisille veljillesi'. Niin sanoi Kaarle-kuningas minulle, enk? min? sen j?lkeenk??n ole huonontunut enk? ruvennut v?linpit?m?tt?m?mm?ksi kunniastani, vaikka olenkin jo vanha ja harmaa.?
Maija Liisa v?h?n h?t?ytyi. H?n katui sanojansa ja tahtoi tavalla mill? hyv?ns? saada ne sovitetuksi. ?Herranen aika?, sanoi h?n, ?en min? luullut teid?n tuosta noin suuttuvan. ?lk??mme toki riidelk? t?n??n, jolloin turvaton nuori em?nt?mme saa itselleen tuen ja talo taas joutuu hallitsevan is?nn?n k?siin. Latokaa te, Jaakko, tuopit, te olette siihen ty?h?n tottuneempi kuin min?, ja olkaa taas iloinen. Min? sillaikaa sitelen morsiuskukkia, ett? joutuvat valmiiksi ennen vihkimist?.?
Maija Liisalla oli koko t?n? aikana ja t?n? aamuna ollut paljo ajattelemista.